Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan tehnyt lasta jotta pääsisi pois työelämästä?
09.10.2010 |
Meillä on jo kaksi lasta ja sen piti riittää, periaatteessa riittäisikin. Tykkään kyllä lapsista.
Olen niiin täynnä työelämää. Ahdistavia naisporukoita, henkistä väkivaltaa, savustamista, kyttäämistä, mustamaalaamista. Ei suinkaan mitenkään erityisesti minuun kohdistettuna vaan nähtynä. Mä en jaksa enää tätä. Alan/työpaikan vaihto ei ole auttanut.
Muistelen kaiholla niitä 5 vuotta jotka vietin kotona lasten kanssa. Rahallisesti kolmen kanssa olisi tiukkaa ja nyt ei vauvakuumettakaan ole siten kuin ekaa ja tokaa toivoessa (jolloin suunnilleen elelin vaaleanpuneisissa pilvilinnoissa ja lapsen kaipuu oli suuri). Parisuhde on kyllä vakaa. Isommat lapset ovat 5v ja 7v.
Onko KUKAAN teistä tehnyt lasta lähinnä jotta pääisisi eroon inhottavasta työelämästä hetkeksi? Pääsisi ihan muihin kuvioihin miettimään mitä seuraavaksi?
Kommentit (6)
Juuri noista syistä, työ ahdistaa. Olisivat varmaan muutenkin tehneet lapsia, mutta rankka työ vauhditti suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..että en selviä tästä päivästä. Minulla oli 3-vuotias josta kaavailimme perheemme ainoaa lasta. Tarkoituksella hankin itseni raskaaksi päästäkseni pois kamalasta työelämästä, kai uuden työn hankkiminenkin olisi riittänyt.
MUTTA, kaikella on tarkoituksensa toinen lapsemme on upea, ihana ja kertakaikkisen rakastettava persoona, on järkyttävää jos hän olisi jäänyt syntymättä :)
..että en selviä tästä päivästä. Minulla oli 3-vuotias josta kaavailimme perheemme ainoaa lasta. Tarkoituksella hankin itseni raskaaksi päästäkseni pois kamalasta työelämästä, kai uuden työn hankkiminenkin olisi riittänyt. MUTTA, kaikella on tarkoituksensa toinen lapsemme on upea, ihana ja kertakaikkisen rakastettava persoona, on järkyttävää jos hän olisi jäänyt syntymättä :)
Siis tuo työsi:( Mitä teit?
tosin ei se nyt ehkä ollut se painavin syy. eli meilläkin piti riittää kaksi lasta nyt 6ja8 vuotta. tuntuu ihanalta ajatella et keväällä ei tarvitse miettiä työasioita yhtään. henkisesti raskas työ.
haluaisin kovasti palata takaisin työelämään.
Ja minä kun kuvittelin, että näitä ahdistavia naisporukoita, henkistä väkivaltaa, savustamista, kyttäämistä ja mustamaalaamista löytyy vain täältä hiekkalaatikoiden reunoilta..!
nyt laman aikaan töitä on liikaa/nenä. Työ itsessään on antoisaa mutta työyhteisöjän ongelmat (joita on nykyään näköjään melkein kaikkialla) saa mut todella ahdistumaan.
Mietin myös sitä, että kun minulla valitettavasti on vakituinen työ, niin jäänkö puille paljaille jos otan riskin ja irtisanoudun, otan vastaan määräaikaisen työn ja jään sen jälkeen työttömäksi? Saanko tukia lainkaan koska olen lähiaikoina irtisanoutunut vakkarityöstäni? Nyt juuri tuntuu niin epätoivoiselta että en tosiaan haluaisi nykyiseen työpaikkaani maanantaina enää mennä.
ap