Lapsen jatkuva ruoanhimo vaivaa
Alan olla huolissani tuosta meidän lähes 3-vuotiaasta tyttärestä. Hän on muuten kaikin puolin terve, reipas ja normaali, mutta...
hänen maailmansa on aina pyörinyt ruoan ympärillä. Meillä ei voi pitää mitään ruokaa näkösällä eikä kukaan voi syödä mitään hänen nähden ilman, että siitä syntyy kinuamista, itkua ja raivoamista. Tytöllä tuntuu olevan jatkuva nälkä ja jos ollaan kyläpaikassa, jossa syötävää on tarjolla, tyttö napostelee jatkuvasti pöydästä.
Ruoka-ajat ovat olleet aina säännölliset ja tyttö syö hyvin. On sopusuhtainen, ei siis lihava.
Mutta tuo ruoanhimo kaikkea syötävää kohtaan on todella vahva. Oppiikohan hän koskaan hallitsemaan tuota tunnetta? En ole toiseen samanlaiseen törmännyt ja mietinkin, onko tuo normaalia vai pitäisikö asiasta huolestua. Lisäksi tyttö kaluaa lelujaan ja imee niitä usein.
Auttakaa, onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (32)
Nytkin tyttö on tuossa pyörinyt puoli tuntia itkuisena ja mankunut "nälkää... anna juustoa... anna sämpylää..." Söi siis hyvin aamupalalla ja sai äsken ison kurkunpalasen (poikkeuksellisesti) että saataisiin viettää aamupäivää rauhassa perheen kanssa. :/ Yleensä ei siis ruokaa anneta vaikka kuinka kinuaa ennen ruoka-aikaa.
että ongelma katoaisi ihan hetkessä... lähinnä pelottaa se, millaiseksi tilanne muuttuu teini-iässä ja aikuistuessa.
Molemmat vanhemmat ollaan sopusuhtaisia ja hoikkia. Tuollaista ylensyöntiä ei ole muutenkaan suvussa.
paremmin kuin aikuiset! Lapset syovat nalkaansa, aikuiset muihinkin tarpeisiin (seuran vuoksi suruun yms).
Lapsi paattaa miten paljon syo, aikuinen taas mita lautaselle laitetaan (=terveellisia vaihtoehtoja). Pienen vatsaan ei mene kerralla niin paljon, joten valipaloja tarvitaan.
Meilla syodaan aina valipalaa ap, sitten uudestaan ip ja viela iltapala. Ja tietysti normaalit aamiainen, lounas ja paivallinen.
Sinuna antaisin lapselle saannolliset valipalat ja antaisin vetaa aterialla niin paljon etta massu on taynna. Tietysti aikuisen tehtava on pitaa huoli etta vaihtoehdot ovat terveellisia ja monipuolisia ja etta lapsi ulkoilee ja saa liikuntaa yms.
t. Kahden erittain hoikan suursyomarin aiti
enemman ja nain pitaakin olla. Ehka lapsellasi on kaynnissa kasvupyrahdys ja han tarvitsee enemman energiaa.
Anna nyt hyva ihminen ruokaa lapselle!!! Yks kurkunpala ei paljo nalkaa vie!
paremmin kuin aikuiset! Lapset syovat nalkaansa, aikuiset muihinkin tarpeisiin (seuran vuoksi suruun yms). Lapsi paattaa miten paljon syo, aikuinen taas mita lautaselle laitetaan (=terveellisia vaihtoehtoja). Pienen vatsaan ei mene kerralla niin paljon, joten valipaloja tarvitaan. Meilla syodaan aina valipalaa ap, sitten uudestaan ip ja viela iltapala. Ja tietysti normaalit aamiainen, lounas ja paivallinen. Sinuna antaisin lapselle saannolliset valipalat ja antaisin vetaa aterialla niin paljon etta massu on taynna. Tietysti aikuisen tehtava on pitaa huoli etta vaihtoehdot ovat terveellisia ja monipuolisia ja etta lapsi ulkoilee ja saa liikuntaa yms. t. Kahden erittain hoikan suursyomarin aiti
kolmen erittain hoikan ja omaa ruokailuansa hyvin saatelevan lapsen aitina. Mutta nyt olen saanut tutustua lasten serkkuun, joka on suloinen tytto, mutta jonka oman syomisen saatelyssa on ongelma. Eli siis syo periaatteessa miten paljon vain, kun ruoka loppuu, menee narppimaan muiden lasten lautasilta, on roteva ja isokokoinen. Hanen vanhempansa (jotka saatuvat olemaan laakari ja sairaanhoitaja) kylla joutuvat saatelemaan hanen syomisiaan, koska muuten han ei lopettaisi ikina. Eli nyt uskon etta lapsia on tassakin asiassa erilaisia. Tietysti ap:kin voi varmasti huoletta antaa lapsen syoda valipalaksi esim. raakoja vihanneksia, niitahan saavat jopa laihduttajatkin syoda niin paljon kuin haluavat, eli niiden "liikasyomisestakaan" ei luulisi olevan haittaa...
Paino-ongelmaa alkoi olla kouluiässä, kun kouluruokaa ja välipalaa alkoi mennä holtittomia määriä. Syö siis kaiken mitä käsiin osuu ja vatsa on pohjaton, ei osaa kontrolloida syömistään. Koulussa siis syö rekkamiehen annoksia, yksin kotona ollessaan syö kaikkea mitä näkee ja nyt kun yritettiin ottaa omatoimisesti (eli valvomatta) käytettävä viikkoraha käyttöön, kuluu se karkkiin ja muuhun mässyyn. Synttäreillä lapsi on aina se lapsi, joka parkkeeraa itsensä juhlapöydän ääreen ja syö vain koko ajan.
Ruoka-ajoista ei ole kyse, eikä ruuan laadusta. Herkkuja meillä ei vedetä miten sattuu, mutta on toki välillä jälkkäriä tms. hyvää. Tunnistan lapsesa itseäni: minäkin pystyisin syömään vaikka miten paljon ja jos pöydällä on avoin suklaarasia, tulisi se syötyä puolihuolimattomasti. Tunnistan samaa myös sukuni naisissa, joista joka toisella on paino-ongelma ja pakonomainen tarve syödä. Olen aika varma siitä, että meillä on päässä tai geeneissä vikaa, sillä ei tämä ole luonnollista. Vaatii ihan pirunmoista itsekuria, ettei syö itseään hengiltä.
Tyttö oli jo syntyessään sellainen, että söi alusta alkaen lisämaitoa ja joi usein niin paljon, että puklasi valtavan määrän syönnin jälkeen. Samoin kiinteiden syönnin osalta 4kk - 1v saattoi toisinaan syödä niin paljon ruokaa että oksensi lopulta. Ja tämän jälkeenkin vielä maistui ruoka. Ihmettelin aina kun joka paikassa sanotaan, että lapsi määrää kuinka paljon syö. Kun tytöllä ei tuntunut olevan mitään rajoja!
Nykyisin ei enää mätä ruokaa samalla tavalla, mutta olisi kyllä koko ajan napostelemassa jos siihen olisi mahdollisuus.
Meillä syödään seuraavasti:
-aamupala
-lounas
-välipala
-päivällinen
-iltapala
Ehkä tuossa aamupalan ja lounaan välissä voisi antaa jonkin pienen purtavan esim. porkkanaa jos tyttö vaatii.
Kasvupyrähdyksestä ei ole kyse, vaan tyttö on kyllä aina tuollainen :)
Ehkä tämä syöppöys lievenee ajan kanssa tai toivottavasti lapsi oppii kontrolloimaan sitä jos tulee paino-ongelmia...
Yksi porkkana on lähinnä vitsi. Jospa annat jotain täyttäviä hedelmiä, omena, banaani, appelsiini?
Mitä haittaa on hedelmien napostelemisessa jos kuitenkin syö muut ruoat?
Jossain määrin erikoisen pidän sitä, että 3v lapsi maistelee vielä leluja ja tavaroita. Ottaisin ehkä puheeksi suraaballa neuvolakäynnillä. Jos lapsi muuten kehittyy iänmukaisesto niin mikäpä siinä sitten. Ja kuten itse sanoit lapsen olevan tasaisesti kasvanut niin en siitä puolesta olisi huolissani.
Porkkana oli lähinnä ehdotus, tietenkin esim. banaani olisi hyvä välipala. Ainakin sopivan täyttävä.
Tyttö kehittyy muuten tosiaan hyvin, on ollut vaippakuiva jo 2v 3kk iästä alkaen, puhuu hyvin, leikkii, tekee palapeleja jne.
Mutta tuo kaiken suuhun työntäminen kyllä vähän ihmetyttää. Välillä touhu menee ihan mahdottomaksi ja joudutaan ottamaan leluja pois. Jos tuo jatkuu 3-vuotiaaksi asti (syntynyt alkuvuodesta) täytyy ottaa puheeksi neuvolassa.
Jossain määrin erikoisen pidän sitä, että 3v lapsi maistelee vielä leluja ja tavaroita.
että lapsen tuntoaistissa tai jossain siihen liittyvässä voi olla ongelmia. Lapsi kaipaa syystä tai toisesta suuhun erilaisia tuntemuksia. Eli kysymys ei ole oikeastaan nälästä, vaan siitä, että lapsi kaipaa suuhunsa jotain. Tällöin erilaiset pureskeltavat juureksen (porkkana, lanttu jne) voisivat olla hyviä, koska ne antamat suulle paljon tekemistä, mutta eivät kuitenkaan sisällä paljon kaloreita.
Suosittelen hakemaan tietoa sensorisen integraation häiriöstä. En suinkaan väitä, että lapsellasi on se, mutta kannattaa katsoa, löytyykö häiriön selostuksesta tuttuja piirteitä.
Minulla on lapsi, joka puhui pienenä hämmästyttävän hyvin (käytti esim. tasan 2-vuotiaana kolmea eri aikamuotoa ja monipuolisesti erilaisia sivulauseita) ja oli hyvä myöskin palapeleissä (teki 1v8kk iässä 28-palaisen palapelin), mutta jolla on selviä aistiyliherkkyyksiä. Tosin syömisen kanssa hänellä enemminkin oli niin, että hän oli pienenä tosi nirso, joka johtui yliherkästä hajuaistista.
Teillä saattaisi olla kysymys jonkinlaisesta aistialiherkkyydestä suun alueella.
Me ei olla haettu mitään diagnoosia, koska nyt jo teini-ikäinen lapsi tuntuu pärjäävän elämässään ihan hyvin.
kuten laihduttajillekin paasataan.
Välipalaksi jotain tuhdimpaa kuin omena tai porkkana :) Hiilarit kannattaa pienentää jo lapsella, jos alkaa tulla lihomista syömisen vuoksi.
"Aistimushakuinen lapsi saattaa jatkuvasti pureskella tai nuolla esineitä ja olla jatkuvasti liikkeessä."
No meidän tyttö on tosiaan hyvin vahvasti aistimushakuinen tuon esineiden pureskelun ja nuolemisen puolesta.
Lisäksi tyttö ei siedä sitä, että hänen hiuksiaan yrittää laittaa kiinni pinnillä tai pompulalla.
Mutta muuten en löytänyt samankaltaisuutta noihin sensorisen integraation häiriöihin. En tiedä sitten.
Täytyy tarkkailla tilannetta sinne 3v-neuvolaan saakka ja ottaa asia puheeksi siellä sitten.
Kasvavan lapsen pitää saada ruokaa niin paljon kuin haluaa, jos ei ole paino-ongelmia. Silloin, jos on paino-ongelmia jätetään herkuttelu vähemmällä ja lisätään ruokaan kasviksi ja hedelmiä. Miksi et anna lapsesi syödä niin paljon kuin haluaa?
Mitä söi aamu palaksi ja mihin aikaan? Jos söi jo esim. 7.00 pienen leivän, viilin ym. niin ei ole ihmekään että lähes neljän tunnin päästä on nälkä.
paremmin kuin aikuiset! Lapset syovat nalkaansa, aikuiset muihinkin tarpeisiin (seuran vuoksi suruun yms). Lapsi paattaa miten paljon syo, aikuinen taas mita lautaselle laitetaan (=terveellisia vaihtoehtoja). Pienen vatsaan ei mene kerralla niin paljon, joten valipaloja tarvitaan. Meilla syodaan aina valipalaa ap, sitten uudestaan ip ja viela iltapala. Ja tietysti normaalit aamiainen, lounas ja paivallinen. Sinuna antaisin lapselle saannolliset valipalat ja antaisin vetaa aterialla niin paljon etta massu on taynna. Tietysti aikuisen tehtava on pitaa huoli etta vaihtoehdot ovat terveellisia ja monipuolisia ja etta lapsi ulkoilee ja saa liikuntaa yms. t. Kahden erittain hoikan suursyomarin aiti
Ja täyttävää ruokaa.
Muutkin ovat huomanneet tyttömme poikkeuksellisen hyvän ruokahalun; sukulaiset, tuttavaperheet ja päiväkoti.
Minusta tuntuu, että hän ei oikein osaa tunnistaa kylläisyyden tunnetta vieläkään. Ei nyt sentään enää oksenna ruokapöydässä mättämisen jälkeen niin kuin pienempänä.
Rupesin etsimään tietoa tuosta aistiALIherkkyydestä ja jotain piirteitä tunnistan kyllä lapsessani. Esimerkiksi rymistelee syliin ja pomppii usein maassa polvillaan niin, että sääret ovat aina mustelmilla. Plus sitten se että kaikki menee suuhun.
Syö ihan mahdottomat määrät, että väliläl pitää vähän rajoittaa sitä syömistä. Syö ihan tavallistakin ruokaa hirveästi. Paino-ongelmaa ei ole, mutta varmaan olisi jos en tarkkailisi mitä vetää napaansa.