Kumpi mieluummin: ÄITI 18v vai ÄITI 42v?

Väitän olevanpi parempi äiti nyt kypsempänä, on tullut malttia ja rauhallisuutta. Yhtään väsyneempi en ole ollut, ehkä päinvaistoin,nyt on hermoja enemmän :). Tietysti sekin, että nyt on talous kunnossa on helponpaa eikä tarvitse stressata rahasta.

Ja olemme vielä pitkäikäistä sukua, joten jos ei sairautta tai onnettomuutta tule niin olen vasta puolessa välissä elämääni.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Vierailija kirjoitti:

sillä ainakin itse olin ihan kakara alle kaksikymppisenä. Koulut kesken ja mieli paloi maailmalle. Valmistuin 24-vuotiaana yliopistosta ja asuin yhteensä pari vuotta maailmalla, Hollannissa, New Yorkissa ja Keniassa ja matkustelin muutenkin. Nautin olostani. Mies tarttui mukaan jo 22-vuotiaana, mutta menimme naimisiin vasta kun täytin 30 ja väittelin. Ensimmäinen lapsi tehtiin kun olin 35 ja toinen heti perään. Nyt toivomme iltatähteä ja ikää on se maaginen 40 (miehellä 45). 

Minä en olisi ollut valmis 18-vuotiaana, en edes 25-vuotiaana. Vanhempana olen uskaltanut nauttia äitiydestä täysillä, olla pitkään kotona ja tehdä lyhyttä päivää ja olla läsnä ja puuhailla. Ura on mallillaan eikä tarvitse stressata. Jos en tästä enää etene, se ei haittaa, sillä minulla on maailman ihanin perhe. 

Ja jaksamisesta -- minä ainakin olen hyväkuntoinen ja terve. Urheilen (harrastelijamaratoonari kun olen) eikä valvominenkaan ole vielä iha

Alle kaksikymppiset pojat ovat myös ihan kakaroita. Alle 20-vuotiaat teinipojat ovat liian nuoria menemään armeijaan.