pitäskö isän sanoa lapselleen rakastavansa...
Kerran kyselin lapsilta tietävätkö he, että isä rakasta... ja eivät tienneet, kirjoitin siitä tänne palstalle ja joku sanoi, että heille pitää se kertoa...toiset taas olivat sitä mieltä, että isät ovat vähän eri roolissa...(vaikkakaan ei tarkoita sitä, etteivät he rakastaisi...mutta onko se PAKKO sanoa...) Kerroin tuosta miehelleni ja kerroin toki lapsille, että isä rakastaa, vaikka ei sano...
Kysyin sit huvikseen mieheltä, että onko hän sanonut rakastavansa lapsillekin...ja mies sanoi, että on, mutta kun tiedän, että mies saattaa lipsauttaa tuollaisessa kohdassa valkoisen valheen, niin tarkastin asian lapselta. Lapsi sanoi ettei ole...Voi olla kyllä mahdollista, että ei ole kuullut tai ei muista...mutta oli miten oli...onko oikein vaatia mieheltä, että sanoo lapsilleen rakastavansa...voisin esim. sanoa, että lapsi sanoi, että et ole sanonut, eikö hän ole kuullut tai muista, mutta sanohan uudelleen, kyllä se pitää sanoa! Vai voiko todellakin olla, että sitä ei vaan pysty sanomaan? tai se ei "istu" suuhun?
Kommentit (4)
Ei meilläkään jatkuvasti toisteta lapsille, että niitä rakastetaan, tietävät sen ihan ilman sanojakin. Itselleni on vaikea tuollaista edes sanoa, tuntuu jotenkin teennäiseltä. En sano tuota miehellekään, kuin joskus harvoin eikä mies minulle. Ja kyllä me vaan tiedetään, että toisamme rakastetaan.
joku täällä kylläkin sano, että lapselle pitää se sanoa! mutta ei kai sitten. ap
Suomeksi jotenkin tökerö miehen suusta mutta minun mies on ranskalainen ja voin sanoa että hokee sitä lapsilleen harva se päivä heitä rutistaessaan (ja minuakin!) Oma isäni ei KOSKAAN sanonut mitään vastaavaa..
Mitä ihmeen merkitystä sillä on sanooko vai ei. Kyllä sen nyt muutenkin huomaa onko lapsi tärkeä isälle.
Ihmeellistä jankuttaa tuollaista. Monelle "rakkaus" sanana liittyy vahvasti romantiikkaan, siksi sitä ei lapsille tule viljeltyä. Paljon paremmalta kuulostaa, kun sanoo lapselle "olet minulle maailman tärkein asia".