Kävin mielenkiintoisen keskustelun illalla miehen kanssa..

Saattaahan kuulua siis elämän kulkuun, mutta tarkentaisin, että mieheni on "vasta" 35v, ei siis mikään ikäloppu..! Erektiovaikeuksia ei ole koskaan ollut.

Mutta alan pikkuhiljaa hyväksyä tilanteen ja kun tämä pikkuvauvaikäkin tästä siirtyy ja lapsi muuttaa omaan huoneeseensa pian nukkumaan niin toivon että asiat hieman paranevat. Ja ehkä noin vuoden päästä pääsisimme taas omalle viikonloppureisulle kahdestaan missä lempi voisi leimahtaa uudelleen..?

Niin ja JOS saisin mieheni joskus vokoteltua/huijattua lääkäriin ja kyseinen asia tulisi puheeksi, hän vastaisi samantien että kaikki on kunnossa!



ap

Törmäsin omaan vanhaan ketjuuni..

Odottaessa olen mennyt takaisin osa-aikaiseksi töihin, lapsi muuttanut omaan huoneeseensa ja meillä uusi yhteinen harrastus miehen kanssa mutta seksielämään ei ole tullut ssuurempaa muutosta. Pikapanoja noin kerran kaksi kuukaudessa lounasajalla ennen töihin paluuta..

Illalla olemme liian väsyneitä varmaan..

Sen sijaan huomaan "ihastuvani" näyttelijöihin elokuvissa, niin kun nuorena, apua! Todella outoa! Saatan miettiä heitä monta päivää elokuvan näkemisen jälkeen päivin öin..

Muuten kyllä rakastan miestäni tosi paljon, on hän elämäni rakkaus..



ap

Itse olen 29 vuotias mies henkilö enkä ole kohta kolmeen vuoteen tuntenut minkäänlaista tarvetta seksiin. Se vaan katosi kokonaan, voisi melkein sanoa että "yhdessä yössä".



Testosteroni arvoissa ei ole mitään vikaa, eikä terveydessä muutenkaan.



Se oli vähän kuin jokin "herääminen" siihen tosiasiaan että sen seksiin käytetyn ajan voi vaan käyttää paljon paremmin. Kaikki se vulgaari rynkyttäminen niin mitättömän päämäärän eteen.

seksin voittaa :)

Mutta, jossain vaiheessa seksi alkoikin miestäni innostaa, mutta ei minun kanssani.



Joten seksi kuntoon, tai mies ihastuu ja menee sen siliän tien toisiin naisiin,

hihittelen täällä ääneen enkä pysty lopettamaan.... vulgaaria rynkytystä...tirsk.. hihihiii.

Ei se ole helppoa olla se haluton osapuolikaan. Jos neuvoa kaipaat, niin anna hänelle aikaa, sitä ainakin itse tarvitsen tämän asian kanssa, kun olen aika haluton sillä rintamalla. Ehkä halut joskus herää paremmin, sitten kun väsymys loppuu. Pakotus ja painostus on myrkkyä, sekä muu kieroilu asialla. Suora keskustelu ja tilanteen kartoitus on parempi. Jos et voi itse odottaa toisen halujen heräämistä, se on ongelma, johon pitää löytää jokin ratkaisu, mutta haluton osapuoli ei nauti tilanteesta myöskään eikä todennäköisesti tee sitä kiusallaan.

Ettei olisi masentunut? Jäänyt äidin kuolema käsittelemättä. Jos kerran on sanonut pitävänsä sua lasten äitinä, ettei olisi alkanut alitajuisesti hakemaan susta äitiä itselleen?

Miten olisi pari käyntiä perheneuvolassa tai jossain avioliittoleirillä? Seksin puute kuitenkin ajaa pikkuhiljaa, huomaamatta teitä erilleen... Kuten sanoit, olet alkanut katsoa sillä silmällä näyttelijöitä. Jos te tutustuisitte toisiinne ja toistenne vartaloihin uudestaan. Hellimistä, hyväilyä, ilman pakkoajatusta yhdynnästä.

mustakin seksi oli etovaa kun isäni kuoli ja muutenkin suruaikaa kesti yli 2v. hermot kireellä, masenneusta, vihaa jne.



ei uskovalle ihmiselle kuolema on varmsti vielä kovempi, vaikka ensin sitä uskotellaan että elämä on tässä ja kuolllaan ku kuollaan. ei se niin mene. Ihminen etsii vastauksia kun joku kuolee. on lohduttavaa ajatella että näemme taivaassa, jos sitä ei ole, kuinka sen kestää??