Harrastaako lapsesi omasta vai vanhempien halusta?

mutta meinaatko, että täällä ihan oikeasti joku tunnustaa vievänsä lasta väkisin harrastuksiin (vaikka sitä näkeekin harrastuspaikoilla)... AV on sellainen foorumi, että kaikkien lapset osaa ajaa ilman appareita jo laitokselta kotiin =)

mutta siinä me ollaan tarkkoja, että jos harrastus on aloitettu, lukukausimaksut maksettu ja välineet hankittu, niin silloin siellä harrastuksessa myös käydään koko lukukausi, vaikka lapsi kyllästyisikin tai ei haluaisikaan siinä jatkaa. Sitten kauden loputtua mietitään taas uudelleen.

Jos vanhemmalla ei olisi halua, niin lapsia ei vietäisi harrastuksiin, eikä tuettaisi niissä.



Meillä periaate että lapsi joko harrastaa tai ei harrasta. Ei voi valita fiiliksen ja päivän mukaan ettei nyt menekään (joskus siis tietenkin, mutta ei pääsääntöisesti). Jos näitä päiviä tulee paljon, niin sitten jutellaan lopettaako lapsi kokonaan. Joskus meillä on näitä keskusteluja käyty, mutta lapset eivät ole halunneet lopettaa jo pidemmillä olevia harrastuksia. Sitten ne kokeiluasteella olleet harrastukset on lapset voineetkin haluta lopettaa.



Lisäksi pientä "tuuppimista" lasta harrastuksessa meillä on tarvittu. Eli esim. tyttömme harrastaa telinevoimistelua, mutta ei halunnut kilpailemaan (suhtautuu negatiivisesti kaikkeen uuteen), mutta valitti että ryhmän jutut olivat liian helppoja ja tylsiä hänelle. Puhuin ympäri lahjomalla menemään karsintatilaisuuteen ja totesin että voi käydä katsomassa, mutta ei ole pakko silti kilpailla. No hän pääsi kilparyhmään ja sitten puhuin kokeilemaan. Olin alkuun mukana ja pikkuhiljaa tyttö alkoi viihtymään ja sai kavereita. Nyt kun on hommassa mukana, ei haluakaan lopettaa ja kilpailutkaan eivät ole peikko. Eli sanoisin ettei meillä tyttö harrastaisi tuolla tasolla pelkästään omalla halulla. Toisaalta hän tuskin harrastaisi mitään, jos omasta halusta olisi kiinni.



Toisaalta taas poika harrastaisi meillä kaikkea jos vaan antaisi. Toisaalta jääkiekossa ja salibandyssa valmentajat jo vaativat ja kuuluvasti/kovaa. Tällöin meille vanhemmille riittää kehuminen ja kannustaminen. Toisaalta tietynlainen henkinen tsemppaus on otettu mukaan kuvioihin, eikä olla ainoita vanhempia tässä.



Eli kyllä meillä myös vanhemmilla on halua ja harrastuksissa näkee paljon niitä vanhempia, joilla on kunnianhimoa lastensa harrastuksissa. Tälläisiä on erityisesti junioriurheilussa joukkuelajeissa valmentajissa...

Meillä vain äiti on idiootti (lue:köyhä) joka ei anna harrastaa ratsastusta.



Toisaalta yritän nähdä sen positiivisen puolen, että ainakaan minua ei voi syyttää lapsen pakottamisesta harrastuksiin, kun lapsella ei harrastuksia ole.

Joskus alaluokilla kävi kirkon tyttökerhossa, sekin kuivui kokoon kun tytöt kasvoivat ja porukka kuihtui kasaan. Sinne kerhoonkaan ei äiti pakottanut vaan lapsi oli kuullut siitä koulukavereiltaan ja meni sinne omatoimisesti.

Siksi en harrastakaan enää aikuisena, ähäkutti:-)



Omat lapseni harrastavat musiikkia, koska ovat itse niin toivoneet (ja saaneet ruinatakin vähän aikaa, ei ole yhden kerran toivomuksesta tähän lähdetty).

Muut harrastukset ovat saaneet lopettaa, koska haluavat ehtiä leikkimäänkin:-)

tavalla läheisiä ts. mistä itse tykkäsi. Nyt kuitenkin kun ovat 12v&9v niin harrastavat molemmat sitä mitä itse haluavat. Ja ovat todella löytäneet sen oman juttunsa, voisivat käydä treeneissä vaikka joka päivä.

uimakoulun ja poika sinne piti pakottaa, tytöt meni vapaaehtoisesti. Tyttöjen harrastamista on pitänyt rajoittaakin jossain vaiheessa, nuoremman oikeastaan vieläkin, isommalla on jo tolkku tässä asiassa. Poikaa taas ajattelin patistaa jonkun liikuntaharrastuksen pariin. Poika on vähän sellainen arka ja ujo ettei mielellään mene uusiin juttuihin mukaan ilman pientä patistusta ja alkuun tuuppaamista.

vihdoin uskoin että ei se oikeasti ole kiinnostunut hankkimaan tätä taitoa ja annoin lopettaa.



Nyt harrastaa omasta halustaan itse valitsemaansa harrastusta :(

Ratsastus saa meidät perikatoon!

Meillä vanhin harrastaisi niin paljon liikuntaa kuin vain antaisi. Itkee kun emme jaksa kovin innokkaasti viedä fudisturnauksiin, mutta ehkäpä saamme tämänkin puolen paremmin käyntiin nyt kun talo alkaa olla valmis ja kuopuskin vähän isompi.



Keskimmäistä joutuu patistelemaan, olen vienyt häntä harrastuksiin oppimaan perustaitoja (uinti, luistelu), ja on kyllä tykännyt, vaikka ei omaehtoisesti halunnut. Muskarissakin kävi, mutta ei oikein tykännyt, enkä ole enää pakottanut.



Pienintä olen käyttänyt muskarissa 4kk iästä asti, eli eiköhän hän ole äidin tahdosta siellä käynyt. Kun täyttää 3 pääsee taas, nyt on tullut pitkä tauko,kun aloitti päiväkodissa. Uskon hänen siitä kovasti tykkäävän, kun laulaa muutenkin koko ajan, on päiväkodin jukeboxi.

2 lasta joista toinen harrastaa omasta halusta. On itse valinnut lajit ja nämä harrastuspäivät on hänelle tosi tärkeitä.

Toinen lapsi taas ei haluaisi harrastaa mitään säännöllistä harrastusta. Valitettavasti olemme kuitenkin lastensuojelun avohuollon asiakkaita ja perhetyöntekijän mielestä on huolestuttavaa, jos lapsi ei harrasta ja sen vuoksi se pakotettiin harrastamaan. Onneksi kuitenkin löytyi harrastus, joka ei ole lapselle vasten mielistä.

Muistan ite ku olin nuori nii monien kavereiden vanhemmat ei antanu niiden lopettaa esim klarinetin tai viulun soittamista vaikka olisi itse halunneet, musta se on väärin.