poika sai taas matikankokeesta seiskan

Nyt vähemmän paineita kokeisiin, älä äitinä hössötä niistä.



Mä olen sanonut aina lapsilleni, että jos huomaan heidän osaavan asiat (kuulustelen aina kokeisiin + katsotaan matikkaa yhdessä) ja yrittävän parhaansa, niin kokeen numerolla ei ole merkitystä. Mutta, jos huomaan, että eivät lue tai opettele asioita (ovat siis laiskoja), niin sitten alan valittaa huonoista numeroista :)



Eikös huolestuttavampaa olisi, jos ope sanoisi, että poikasi on ihan pihalla asioista ja huomaisit sen itsekin??

Eikös huolestuttavampaa olisi, jos ope sanoisi, että poikasi on ihan pihalla asioista ja huomaisit sen itsekin??

mutta hommahan menee niin, että nuoren elämässä numeroilla on enemmän merkitystä kuin osaamisella ja osaamisen merkitys alkaa vasta kun koulut on kokonaan lopussa: vaikka osaisit miten hyvin niin huonolla numerolla et pääse jatko-opintoihin.

Mutta totta lienee, että hössötyksestä on haittaa. Ja että minä höösötän liikaa.

pitkään aikaan mitään väliä. Paljon tärkeämpää on se, että poika osaa ja oppii toimimaan koetilanteessa ahdistumatta.



Yksi idea: tee ennen koetta pojalle harjoituskoe kotona. Sopikaa, että jos harjoituskoe menee hyvin ja poika näyttää siinä osaavan asiat, ei haittaa mitään, vaikka itse kokeesta tulisi huono numero. Näin pojan ei tarvitse jännittää koetta ja hän ehkä tekee sen vapautuneemmin.

Rutiinista se on monesti kiinni. Tekisi vain reippaasti ne läksyt, niin ne samat jutut sujuu kokeessakin. Tuo ajan loppuminen kesken kielii kuitenkin siitä, että ei osaa kovin jouhevasti niitä tehtäviä alunperinkään tehdä.



Huolimattomuusvirheet on kyllä myös sellaisia, että niihin usein sortuu paremmatkin, mutta hieman ylimieliset oppilaat. "Kyllähän mä nää osaan vaikka vasemmalla kädellä silmät kiinni." Siihen ei oikein auta lääkkeeksi muu kuin ehkä sellainen kommentti, että ei siitä seikasta näy, että olisit osannut kympin edestä jos olisit vain ollut huolellisempi. Jos on kunnianhimoa osoittaa osaamisensa, viitsii ehkä paremmin.



Noh, mutta koulua käy kuitenkin poika eikä äiti... ja samaa mieltä olen muiden kommenttien kanssa, että ehkä äidin hössötys tai huolestuminen ei sitten auta.

matikan kokeissa laidastaan. On jo yläasteella. Vasta oli prosenttilaskut ja osasi ne edes ja takaisin. Mutta kutonen tuli. Tulee kuulemma paniikki kun näkee sen paperin ja yhtäkkiä tuntuu, ettei osaa mitään.



Tuntiosaamisella paikkaa onneksi aika paljon.

En syyllistä, vaan kannattaa punnita asiaa monelta kantilta. Joka tapauksessa poika tarvii psyykkausta kokeeseen, että laske sitä kuin laskisit mitä tahansa tehtäviä, mutta tarkista vaan huolellisesti. Kokeilla EI ole niin suuri merkitys!

matikan kokeissa laidastaan. On jo yläasteella. Vasta oli prosenttilaskut ja osasi ne edes ja takaisin. Mutta kutonen tuli. Tulee kuulemma paniikki kun näkee sen paperin ja yhtäkkiä tuntuu, ettei osaa mitään. Tuntiosaamisella paikkaa onneksi aika paljon.

Pääasia on, että ymmärtää. Suoriutumista on helpompi harjoitella.

Jos koepaniikkii on paha, opettajan pitäisi pystyä järjestämään suullinen tentti tms. Resurssikysymyshän se on tietysti käytännössä.

tässä on nimittäin takana sellainenkin tarina, että pojalla on lievä lukihäiriö (nyt lukee jo ihan kohtuunormaalisti, mutta kirjoittaa hitaasti ja yleensä jotenkin väärin) ja asperger joiden kanssa koko alakouluaika on tapeltu. Vielä pari vuotta sitten koepaperit aiheuttivat kauhean paniikin ja lensivät rypistettyinä tolloina seinään. Se, että paperiin tulee edes jotain on siis toki edistystä. Koko ajan vaan on sellainen olo, että vaikka hän tavallaan ylittää itsensä (siis tekee paperiin jotain), hän samalla myös alittaa itsensä eikä pysty näyttämään sitä, miten itse asiaa osaisi.



Ja tietty minä pelkään itsekseni myös sitä, että mitä jos se ei sittenkään osaa, vaikka näyttää osaavan. Opettajakin vaikuttaa asian suhteen aika epävarmalta, kun toisaalta korostaa tuota tajuamista ja osaamista ja toisaalta valittaa näitä koenumeroita.



Niin ja nyt ollaan siis seiskalla.



ap