Muistaako kukaan enää sitä aikaa, kun lasten haalari oli pelkkä vaate?

Mitä siis tarkoitin, niin haalarit ostettiin ns. hetken mielijohteesta. Jos tuli halvat mammuttimarkkinoilla vastaan, niin eikun ostoskoriin. ;) Nykyisin mietitään tarkkaan etukäteen, vertaillaan ja varataan tiettyjä malleja/merkkejä jo elo-syyskuussa... Pitää olla kaikenmoista teipattua saumaa ja vesipilaria, joka tietty on ihan hyvä - en sitä sano. Mutta siis en todellakaan tarkoittanut, että niiden Lassieiden perässä juostiin, yhtä hyvin voitiin ostaa Giraffit Anttilasta (?) tai Halpahallista jotkut. Värin ja hinnan perusteella lähinnä, mikä miellytti silmää.

tässä omaa lapsuuttani ja talvia. Ulkona oltiin kaikki lapset koko aika ja toppapuvut olivat sellaisia pehmeitä liruja. Ja kastuivatkin pirulaiset. Mutta ei ollut lapset sairaina ja hyvin pärjättiin eikä kylmetytty.

Ehkä se oli joillekin "sitä aikaa", mutta toisille se on aina vaan.



Voi hyvänen aika sentäs teitä!!

on tullut mieleen, että ns. pedon merkki on varmaan mammonan palvominen!

JOku ymmärtää tämän, suurin osa ei varmaan.

mulla oli ainakin kunnon enstexit, jotka oli jäykät ja paksut kuin mitkätkin. Ei todellakaan lirut.

tässä omaa lapsuuttani ja talvia. Ulkona oltiin kaikki lapset koko aika ja toppapuvut olivat sellaisia pehmeitä liruja. Ja kastuivatkin pirulaiset. Mutta ei ollut lapset sairaina ja hyvin pärjättiin eikä kylmetytty.

äiti oli kyllä hyvin tietoinen siitä miten tärkeitä merkkivaatteet monille lapsille ja nuorille olivat jo silloin. Tarjoutui esim. ala-asteella ollessani ostamaan levikset jotka siihen aikaan oli TOSI in, meidän luokalla ne oli kaikilla paitsi mulla. Koska en halunnut leviksiä, kun ärsytti se "kaikilla pitää olla samanlaiset"-ajattelutapa.

Mutta mä olenkin aina ollut melkoinen vastarannankiiski :) Sen verta temperamenttinen ja paha suustani että kiusaajat jätti kyllä rauhaan parin yrityksen jälkeen ja sain olla rauhassa kavereitteni kanssa.

Mulla oli lapsena aina vanhoja kirppisvaatteita ja voin kertoa, että kyllä niistä jaksettiin kiusata. En muista että haalareista, mutta vaatteita on paljon muitakin kuin haalarit.

Kyllä se muoti ja merkit on ennenkin olleet tärkeitä, turha yrittääkään väittää muuta! Ja mistäs lapset näitä oppii ellei vanhemmiltaan.

mulla oli ainakin kunnon enstexit, jotka oli jäykät ja paksut kuin mitkätkin. Ei todellakaan lirut.

Mulla ainakin on sellaista ohutta "lakanakangasta", jonka sisällä "pumpulia". Todellakin oli lirut ja heti kosteat kun leudolla talvikelillä meni ulos. Mutta hyvin pärjäs. :) Ikuna en kokenut, että olisi menoa haitannut.

tässä omaa lapsuuttani ja talvia. Ulkona oltiin kaikki lapset koko aika ja toppapuvut olivat sellaisia pehmeitä liruja. Ja kastuivatkin pirulaiset. Mutta ei ollut lapset sairaina ja hyvin pärjättiin eikä kylmetytty.

talvella ulkoilun ihanuutta oli se, kun tuli ulkoa sisälle, kaikki vaatteet ihan märkinä, ja sitten riisui ne ja puki kuivaa ylle, otti patterilla lämmenneet villasukat ja parhaassa tapauksessa äiti oli vielä tehnyt kuumaa kaakaota...

Ehkä joillain oli elämä kamalaa 70-80 luvun lapsena, kun ei ollut kaikki niin viimeisen päälle vettä pitävää ja superlämmintä, mutta mun lapsuutta ei moinen ainakaan häirinnyt hetkeäkään.

syntyi 2005, muistan kun äitini hehkutti mulle Enstex-pukuja. Niitä kuulemma kannattaa ostaa, kun ovat niin kestäviä ja laadukkaita, hän on ne hyväksi havainnut jo minun ollessa pieni. Olen syntynyt 70-luvulla, joten osattiin sitä silloinkin. =)

En tykännyt purkkareista, leviksien palvonta ärsytti Ja tukka oli kihara ilman permistäkin.

Ei kaikki ole lapsenakaan lauman perässä kulkijoita.

tedikengät ja oikeanlaiset farkut,sitten Levikset ja permanetti jne. jne.

Reimatec on paras! ja se on ihan vaan vaate.

laittakaapa joku halpa 70-kuvun merkki uuden teknisen vaatteen viereen. Myös aikuisten urheilutakeissa materiaalit ovat kehittyneet.

ostin juuri lapsille Lassien talvihaalarit, sellaiset kivan väriset ja näköiset ja laadukkaan oloiset. Ilmeisesti ne on kuitenkin ihan out, vaikka musta on hyvät ja nätit. Onneksi lapset ei vielä itse asian päälle ymmärrä ja itse en kyllä aio päätäni tällä vaivata.

Hassuja nämä "haalarin hinta ja sinun tulotasosi" -tyyppiset keskustelut, ikään kuin lasten merkkihaalari tosiaan olisi jokin hyvän elämän mittari...

vaikka olisi parempia. Riippuu käytöstä ja tilanteesta mihin soveltuvat. Aloitin ketjun koska meillä tuo on toiminut, että ostaa uuden haalarin ja saa samaan hintaan myytyä pois. Toimisipa muissakin vanhoissa tuotteissa. ap

että 80-luvulla veljeni ei suostunut pukemaan päälleen muita kuin Adidaksen verkkareita. Ei osannut lukea vielä, mutta tiesi, että verkkareissa pitää olla kolme raitaa! En epäile hetkeäkään, etteikö ihmiset olisi olleet tosi merkkitietoisia erityisesti 80-luvun juppivuosina.

Lacoste, Adidas, mitä niitä nyt oli sen ajan must-juttuja.

mulla mahtoi olla päällä 70-luvulla :O Kai ne sit oli sen verran hyviä, että hengissä pysyi. En muista palelleeni tai kastuneeni kovin usein. Tai sit aika kultaa muistot. Ainoastaan sen muistan, että ne halvatun villatumput oli aina ihan litimärät.



Tää haalarihypetys ja 80-luvun juppihippipunkkarit ei nyt oo millään tavalla verrannollisia keskenään. Vai pukeeko kovinkin moni esiteinillensä tai teinillensä Ticketin haalaria niskaan, kun on niin hyvä? Kouluikäiset osaa sit hypettää ihan keskenään ja enimmäkseen vanhemmat on ihan pihalla niistä jutuista ;D

kun menin takaisin työelämään. Ei paljon jaksa kiinnostaa pihahaalarin statusarvot tai jälleenmyynnin mahdollisuus, kun omat kakarat ehtii kuluttaa puvun kuin puvun huonoon kuntoon ennen kuin se päätyy myyntiin :)

1970-luvun Bunukan "suojapuvuissa" nimeltään Easy Beasy, suojapuvut olivat käännettävissä, eli oli musta ja toinen puoli vihreä..pitäisköhän vielä tarkistaa tiedoista jos muistankin väärin...



1970-luvulla me äidit puhuimme lasten suojapuvuista, ei niinkään talvihaalareista. Haalarit olivat sellaiset housut joissaoli läppä edessä ja olkaimet...

luulin aina että Lassien... no ehkä niitä oli molemmilla. Mutta muistan että jos silloin ne enstex- suojapuvut jaa haalarihousut oli hienompia, luisti hyvin mäessä, piti kosteutta eivätkä menneet rikki kuten kaverin halvemmat ohutta kangasta olevat toppahousut.