Kiusaamiselle ei voi tehdä yhtään mitään!

Kiusaajat purkavat omaa mielipahaansa, epävarmuuttaan ja kokemuksiaan turvalliseen kohteeseen. Johonkin joka ei anna takaisin ja on helposti manipuloitavissa. Syyt löytyy usein sieltä kiusaajan omasta kokemuspohjasta kotona tai kavereiden parissa, koulukiusaaminen on usein myös tarttuvaa lajia: nähdään miten muut tekee, miten muodostuu vahvojen ja heikkojen ryhmittymät.



Kouluilla olisi paljon mahdollisuuksia kiusaamisen lopettamiseen, sääli että siihen ei tunnu olevan resursseja silti. Kiusaamisen tapa pitäisi pyrkiä lopettamaan jo alakoulussa, koska siellä ne mallit opitaan ja omaksutaan, ja siellä ne pahiten kiusatut myös pahassa tapauksessa saavat ne elinikäiset arvet psyykeeseensä jos on pehmeää laatua. Tämän tiedän, sillä sisarukseni tuli alakoulussa kiusatuksi, eikä koskaan päässyt asiasta ylitse, ja lopulta lähti oman käden kautta tuskan käydessä liian suureksi.



Kouluissa on koulupsykologeja ja terkkkareita. Heitä voisi hyvin työllistää enemmän siinä, että kiusaamistapauksiin, mitättömän pieniinkin puututtaisiin heti kiusaajien ja kiusattujen yhteisillä keskustelupiireillä. Kiusaaja ei välttämättä ymmärrä millaista tuskaa toiselle aiheuttaa, ja kiusattu ei näe olevansa satunnainen uhri, ja että hänessä ei persoonana ole mitään vikaa. Liian moni koulu toistaa sokeana fraasia "meillä ei kiusata" kun samaan aikaan pihan perällä joku ottaa turpaansa. En ymmärrä sitä, miksi asioihin ei haluta puuttua vaan ne kielletään kun vanhempi ottaa kouluun yhteyttä.



Ei lapset ole idiootteja. Jos heille alusta asti painottaa että tämä ei ole sallittua, ja jos tällaista kuitenkin tapahtuu, asiaan puututaan heti - ja myös puututtaisiin - kiusaaminen vähentyisi varmasti. Asialle ei anneta tarpeeksi suurta painoarvoa, vaikka pitäisi, kun katsoo millaiset itsemurhaluvut suomen nuorilla on, ja kuinka paljon nuorten keskuudessa on syrjäytyneisyyttä ja masennusta.

JOtkut suostuu, toiset ei. Siinä on se ero. Kyllä ihminen voi, jos haluaa.

henkisesti sairas. Ja hänellä on paha olla. Kuuluin yläasteella ns. suosittuun porukkaan. Porukka oli omasta mielestään koulun kingi porukka johon kaikki olisi halunnut kuulua. Muutamaa rinnakkaisluokalla olevaa tyttöä kiusattiin tosi törkeesti. Koska tunsin kiusaajat hyvin pystyn kertomaan, että yhdellä oli kotona helvetilliseet olot, yhdellä ei ollut lainkaan itseluottamusta, yhtä oli kiusattu ala-asteella joten hänelläkin oli pahaolo.

Kiusaaja kiusaa koska hänellä on hyvä olla, hänellä on hyvä itsetunto ja kaikki elämässä hyvin. Omasta mielestään hänellä on oikeus kiusata huonompiaan. Tämän tiedän sillä olen aina itse ollut kiusattu ja minulla on huono itsetunto, siksi en koskaan voisi muita tuomita tai arvostella ja toisen satuttaminen tuntuisi minusta pahalta. Empatiakyky liittyy huonoon itsetuntoon.

Kyseessä on saman kolikon kaksi eri puolta. KUmmallakin on huono itsetunto, mutta luonteesta riippuen se ilmenee joko kiusaamisena tai kiusatuksi alistumisena.

JOtkut suostuu, toiset ei. Siinä on se ero. Kyllä ihminen voi, jos haluaa.

Miksi sinun mielestäsi on oikein kiusata toista ihmistä? Oletko ylpeä kun tiedät että voit satuttaa toista? Miksi sinusta heikompaa ja puolustuskyvytöntä saa kiusata?

Heiltä vaan puuttuu empatiakyky täysin. Lisäksi ankarat kotiolot voivat lisätä halukkuutta "rankaista" muita. Kiusaajat yksinkertaisesti nauttivat kiusaamisesta, se on heille hauskaa ajanvietettä.



Minua kiusattiin koulussa monta vuotta ja olen itse todennut, että välinpitämättömyys kiusaajia kohtaan ei auta. Kiusaaminen loppui oikeastaan vasta sitten kun vaihdoin koulua toiselle paikkakunnalle.