Minäpä olen saman lapsen äiti ja isoäiti.
Siinäpä onkin teille mummoäitineurootikoille ihmettelemistä.
Kommentit (22)
Kun kasvaa, hänelle kerrotaan lisää.
vaan antaa linkin tähän keskusteluun
siis sen teinitytön kannalta. On yksi isoimpia asioita tulla äidiksi ja lapsesta luopuminen on tosi suuri taakka elämälle. Toivottavasti ei koidu teinillesi liian suureksi asiaksi se. Voi olla, että teinin oman äitiyden tukeminen olisi ollut parempi, mutta toivotaan ratkaisun olevan teille paras kuitenkin.
Jotenkin mietityttää miten teini sitten aikuiseksi kasvettuaan asian kokee. Tuliko ehkä mielestään painostetuksi, tahtooko lapsen sitten takaisin, kaipaako äidiksi taas. No, kaikkea hyvää, aika näyttää.
eikä pystyisi huolehtimaan lapsesta. Onhan tuo nyt paljon parempi ratkaisu kuin abortti (etenkin siihen pakottaminen)
rakastava mummi ja turvallinen aikuinen, jolla nyt sattuu olemaan huoltajuus?
Voiko sosiaalitoimea sanoa huostaanotettujen lasten äidiksi?
Jos lapsi on tullut vastoin tahtoaan raskaaksi ja raskaus huomattu myöhään. Jos raskaus olisi huomattu aiemmin, olisi lapsi halunnut tehdä abortin. Ei missään nimessä halua lasta (ja/tai on täysin kyvytön tästä huolehtimaan, esim. narkkari) ja harkitsee lapsen antamista adoptoitavaksi. Isoäiti haluaa säilyttää siteet lapsenlapseensa (ehkä ensimmäiseen?) ja tarjoaa vaihtoehdoksi sitä että adoptoi lapsen ja niin että lapsi kutsuu häntä äidiksi.
Ennen vanhaan muuten saatettiin tehdäkin niin, että jos nuori tyttö tuli raskaaksi niin äiti otti lapsenlapsensa omakseen.
Olen adoptoinut teini-ikäisen tyttäreni tyttären. Olen siis virallisesti lapsen äiti, mutta biologisesti isoäiti.
Olen adoptoinut teini-ikäisen tyttäreni tyttären. Olen siis virallisesti lapsen äiti, mutta biologisesti isoäiti.
No minä tiedän perheen jossa perheen likka jätti lapsensa huolehtimatta, äitinsä otti lapsen itselleen (siis mummu) ja huoltajuus meni hänelle.
Siis lapsen kaikki päätökset tekee lapsen mummu.
Eiköhän se ole lapsen kannalta vaan hyvä, että on lähisukulaisen hoivissa. Suhde biologiseen äitiin ja koko äidinpuolen sukuun on mahdollista rakentaa, toisin kuim jos lapsi heitetään jollekin uppo-oudolle perheelle toiselle puolelle Suomea.
Olen adoptoinut teini-ikäisen tyttäreni tyttären. Olen siis virallisesti lapsen äiti, mutta biologisesti isoäiti.
vaihtoehto! Olisi parempi ollut yrittää tukea tyttäresi äitiyttä (huoltajuus olisi voinut siirtyä sinulle), kuin yrittää uskotella lapselle, että olet hänen äitinsä.
Kerrothan lapselle edes totuuden heti pienenä, ettei "synkkä salaisuus" paljastu jälkeenpäin?
Minusta tuo on vain outoa. Ei kai lapsi kutsu sinua äidiksi? Toivottavasti edes Mamiksi tai Mummiksi...
Kun lapsi oli äidillä hoidossa, häntä luultiin aina äitini lapseksi...
Lapsi itse tosin korjasi asian hyvin kärkkäästi ; ).
Minä olen kyllä aina kantanut päävastuun lapsesta, äiti sai olla ihan vain mummun roolissa.
Se pysyy huostaanoton jälkeen biologisella vanhemmalla. Sukulaissijaisvanhempi voi hakea oheishuoltajuutta, mutta se on todellakin vain oheis.... Adoptiossa tietenkin huoltajuus on sillä virallisella adoptioäidillä.
mikäpäs siinä. voimia sinulle! tekisin ihan samalla tavalla jos olisin sinä.
hakemuksesta myönnetty.