Lue keskustelun säännöt.
Minusta lasten kanssa leikkiminen on kaikista rankin "kotityö"
07.10.2010 |
Mikä minua vaivaa, kun jaksan mitä vaan: siivota, laittaa ruokaa, pyykätä, haravoida, vaihtaa vaippaa jne. mutta jos täytyy leikkiä lasten kanssa, esim. tönöttää lastenjakkaralla maistelemassa keitoksia tai ajaa leikkiautoilla kilpaa, pulssi nousee välittömästi ja olen ihan kärsimyksessä. Oikeasti, en kestä sitä leikkimistä yhtään.
Muuten kyllä teen lasten kanssa mitä vaan, pyöräilen, metsäretkeilen, sylittelen ja halittelen mutta juuri nuo "roolileikit" on mulle ihan kidutusta. En vaan jaksa.
Onko muita samanlaisia?
Kommentit (30)
Yritin kyllä ja sanoin lapsilleni, että olen niin huono leikkimään ja joidenkin yrityksien jälkeen lapsenikin totesivat saman. Eli ilmeisesti äidit eivät osaa leikkiä sitten enää kovin sujuvasti ;-) vaikka lapsena olisikin ollut kova leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran junassa takanani istui äiti ja n. 6 vuotias tyttö. he leikkivät nukeilla ja sitä oli todella rasittavaa kuunnella. niillä oli tyyliin barbit ja leikki meni suunnilleen näin:
äiti (tekokimeällä äänellä): on ollut raskas päivä tänään. kävin ostoksilla.
tyttö (piipittävällä äänellä): ahaa, löytyikö mitään kivaa?
äiti: kyllä, ostin uuden hameen. haluatko nähdä?
tyttö: kyllä
äiti: kas tällainen.
tyttö:ihana! minäkin haluaisin tuollaisen.
jne....
loputtomiin rastittavaa kimitystä ja lässytystä. aaaaargggh! tuntui 7 tunnin junamatka piiiiitkältä.
juu, minulla on lapsia ja rakastan heitä. :)
heiltä tulee leikkiin 100% osallistuminen luonnostaan.
Päiväkodissakin miehet ovat tosi suosittuja lasten keskuudessa.
Kun tekevät jotain niin tekevät sen aidosti ja tunteella.
Itse voi useinkin leikkiä lasten kanssa mutta en heittäydy siihen aidosti.
ja leikin mielelläni. On kai jotenkin liiallinen mielikuvitus:) Mulla on kyllä muita puutteita senkin edestä, esim. olen tosi epäjärjestelmällinen ja kotona on aika sekaista.
kun ei jaksa kasvattaa ja ohjata. Olisitte hankkineet nuken jota saa kapaloida niin paljon kuin haluaa ja joka ei opi kavelemaan ja puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noista roolileikeistä. Varsinkin jos siihen vielä sisältyy käsikirjoitus: "nyt sä oot se kaupan täti, joka sanoo, et nää maksaa viis euroo"
Onhan siinä jo läsnäoloa ihan tarpeeksi, jos jaksaa retkeillä, piirtää, sylitellä jne...
en tiennyt, että tällaisiakin äitejä (??) on olemassa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiennyt, että tällaisiakin äitejä (??) on olemassa :(
Voivoi, onko äitejä jotka mieluiten antaa lasten itsensä leikkiä? Julmaa! :''''''''''''''(((((((((((
Tuo oli varmaan provoviesti, mutta siis eihän ap (enkä itsekään kun aiemmin vastasin) sanonut ettei ikinä lasten kanssa leiki tai koskaan niitä lapsen keittämiä kahveja joisi, mutta tylsää se kyllä osaa olla. Niin vaikka lasta rakastaa ja haluaa lapselle vaikka mitä hyvää ja ihanaa. Ei aikuiset vain ole leikkijöinä lapsen veroisia.
Puuhaavat kyllä kaikkea muuta lastensa kanssa oikein mielellään:lukevat, pyöräilevät, ulkoilevat, juttelevat, askasrtelevat, leipovat, jnejnejnejne. Kukin omien mieltymyksiensä ja kykyjensä mukaan. Eiköhän se ole ihan riittävän hyvää vanhemmuutta.
Meillä lapset leikkivät ihan vaan toisten lasten kanssa, sillälailla se mielikuvitus kehittyy ja lapset oppivat tulemaan toimeen keskenään, kun ei aikuinen ole koko ajan päsmäröimässä. Tietysti pieniä lapsia on pidettävä silmällä ja puututtava tilanteisiin, jos tarvitaan.
Vanhemmat voivat ottaa sellaisen roolin, kuin parhaalta tuntuu. Tärkeintä on kuunnella lasta ja olla läsnä, kun tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä teen kanssa ihan mitä vaan mutta esim pikkuautoilla päryyttely ei vaan ole mun juttu. Vien puistoon, otan mukaan laittamaan ruokaa, piirrellään jne mutta Legot ja autot poika saa hoitaa ihan itse tai samanikäisen kaverin kanssa!
en ole leikkinyt minäkään. Miksi ihmeessä pitäisi, lasten kuuluu leikkiä, ei aikuisten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eläydyn siihen niin etten muista aikuisen valvontatehtävää ollenkaan. Siksi voin leikkiä voi isojen lasten kanssa. Ongelma tämäkin:)
ihan oli kun mun kirjottama sanasta sanaan.
Ihanaa kun on muitakin.Mulla jopa tulee ihan huono olo jos joudun leikkimään.Ihan kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin onhan se silloin kidutusta pönöttää leikin rekvisiittana. Mutta sitten kun on sellainen mielentila, että pystyy heittäytymään tulee ihana fiilis itsellekin.
ahdistaa ajatuskin hiekkiksen laidalla istumisesta, kun muksu työntää leikkitraktorin käteen ja käskee ajaa sillä. En vaan halua/osaa/pysty! Onneksi lapsen isä leikkii...
Muuten pidän kyllä itseäni hyvänä äitinä.
kyllä käsitän ton loruttelun ja laulamisen ja ulkona peuhaamisen myös leikiksi, koska sitähän se lapselle on. Tärkeintä että tekee asioita yhdessä.
laulavat jne. mutta kärsivät siitä "nyt sä istut siinä ja olet vauva jota mä syötän" -tyyppisestä pakkoleikityksestä. Se jos äiti antaa joka päivä komennella itseään tuollaisiin leikkeihin joissa lapsi määrää kaiken, jottei vain tuottaisi lapselle pettymystä, on sellaista curling-vanhemmuutta johon ei kannata mennä.
ei tarvi olla niin curling, että kaikki pitää tehdä lapsen kanssa yhdessä. Lapsen pitää itse löytää leikkiminen ja hänelle on hyvä löytää leikkikavereita, jos ei sisaruksia ole, mutta todellakaan yhdenkään äidin tehtävä ei ole leikkiä lasten kanssa. Ethän ole lapsesi kanss "tasavertainen", vaan olet hänen äitinsä, et paras kaverinsa. Lapsen on hyvä oppia alusta asti sosiaalisen elämän lainalaisuudet, joihin kuuluu, että vanhemmilla on oma roolinsa, sisaruksilla oma, kavereilla omansa, isovanhemmilla taas erilainen jne.
Meillä kaikki leikit on (tai olisi jos leikkisin) juuri tällaisia. Lapsi korjailee jokaisen lauseen "ei äiti kun sun kuuluu sanoa neljä euroa kiitos näkemiin" "eiiiii noin vaan se kassakone kilisee nääääääiiiin".
Siis aivan karmivaa.