Onko lapsellani asperger-piirteitä?

ja oikeastaan apua kannattaa hakea, kun piirteet häiritsevät elämää niin paljon, että apua tarvitaan. Kuten AP:n lapsen tapauksessa, jos tosiaan PKssa ollana huolestuneita. Diagnoosista on vaan se etu, että kun sitten pitää tapella KELAn ja muiden tahojen kanssa terapioista, tuista, sopeutumisvalmennuskursseista etc. on helpompi saaada kaikkea, kun on selkeä diagnoosi eikä tarvitse kirjoittaa hakemuksiin, että lapsi kun on vaan vähän hankala ja että on sellaista ja tällaista piirrettä. Nämä lapset ja perheet jäävät väliin putoajiksi - valitettavasti.

Toki kaikilla lapsilla on välillä omaehtoisuutta, voimasta temperamenttia, epäsosiaalisuutta, vakiloivaa keskittymistä, voimakkaita kiinistuksen kohteita ja senpä takia ulkopuoliset vähättelevät ongelmia, näillä neurologien oireyhtymän omaavilla lapsilla on. Näillä lapsilla vaan nämä piirteet ovat tosiaan luokkaa potenssiin 10 verrattuna tavislapsiin.

en tarkoittanut sillä juuri ap:n tilannetta. Ei diagnooseja toki syyttä suotta jaella, joten jos tutkimuksia suositellaan, niin niitä kannattaa varmaankin tehdä. Mutta halusin muistuttaa, että kyseessä ei ole mikään joko/tai -diagnoosi, vaan ihmisillä on näitä ominaisuuksia eriasteisesti, joillakin niin paljon, että se yltää diagnoosiin.

Se ettei osaaa olla samanikäisten kanssa ja voimakkaat erikoiset kiinnostuksen kohteet (siis että tietää kaiken junista tai dinosauruksista ja se tosiaan ylittää normaalilapsen kiinnostuksen) ja ne tyypilliset AS-piirteet...

Totta kai asiaa kannattaa ajoissa selvittä - esim AS ei ole mikää syy koulun aloituksen lykkäykseen, sillä ikä ei Assia paranna. Tärkeämpää on löytää sopiva koulu ja luokka etc.

Se ettei osaaa olla samanikäisten kanssa ja voimakkaat erikoiset kiinnostuksen kohteet (siis että tietää kaiken junista tai dinosauruksista ja se tosiaan ylittää normaalilapsen kiinnostuksen) ja ne tyypilliset AS-piirteet...

Totta kai asiaa kannattaa ajoissa selvittä - esim AS ei ole mikää syy koulun aloituksen lykkäykseen, sillä ikä ei Assia paranna. Tärkeämpää on löytää sopiva koulu ja luokka etc.

mun mielestäni nuo ominaisuudet kuuluvat 5-vuotiaalle pojalle.

Lisään vielä, että hän on _aina_ ollut erittäin, erittäin omaehtoinen.

Omastakin mielestä poika on aika samanlainen kuin tuttavapiirin muut 5-v pojat! Päiväkodista on kuitenkin tullut sellaista palautetta, että jotain aihetta huoleen saattaisi olla... Ja puhetta on myös ollut koulunaloituksen lykkäyksestä.



ap

Kuvailemasi jutut voivat olla ihan yhtä hyvin normaaleja juttuja, kuin as-juttujakin.



Käy autismiliiton sivuilta tekemässä testi:



http://www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo/aspergerin_oireyhtyma/seulon…

Koulunaloituksen lykkääminen on kyllä huono idea. Ei ne oireet siitä poistu, fiksu poika vaan joutuu pienempien joukkoon. Itsetunnolle ei varmasti tee hyvää!

Mutta se ei yllättänyt.

Testissä sain hänelle 12 pistettä, yli 18 saattaisi viitata Aspergerin oireyhtymään.



Tod.näk. hän on siis vain erikoinen :)



Itseäni huolestuttaa tuo kakkaamisen vaikeus (tosiaan vielä 5 v mahdotonta kakata muualle kuin vaippaan, tuhrimista esiintyy ajoittain). Lisäksi hän on aina ollut jotenkin erikoinen, ja se on ollut sekä hieno, että vähemmän hieno asia.



ap

Kertoisitko lisää omasta pojastasi! Omakin poikani on mahdottoman ihana. Ja hyvin vaativa :)



ap

Pojalle on aina ollut erittäin tärkeää tehdä asiat tietyllä, omalla tavallaan. Ja itsepäinen kuin fan.



Muistan kun hän oli 1 - 3 vuotias (siis yhdestä kolmeen ikävuoteen) niin tasaisin väliajoin otin esiin paperia ja kyniä/liituja/vesivärit/sormivärit tms. Joka kerta poika otti kynän/liidun/vesivärit/sormiväriä ja maalasi lattialle. Joka kerta minä otan paperit ja värit pois. Ja seuraavalla kerralla toistuu taas. Tämä oli siis hyvin pitkäaikainen naurettava kuvio ;)

Oletteko kokeilleet wc-pönttöä korottajan kanssa.

Meillä oli tuo sama ongelma pojan kanssa ja hän oppi pissaamaan ja kakkamaan suoraan pönttöön. Jätti potan väliin.

Vielä nykyäänkin 9v hänellä täytyy olla kakatessa jokin jolle jalat yltää istuessa pöntöllä. Lisäksi hän riisuu kaikki vaatteensa pois menesssään kakalle. Pelkää kai niiden liikaantuvan. Ottaa koiran mukaan veskiin, koska pelkää olla sielä yksin. Pissalla käy niin, että ovi on raollaan.



Hänellä on muitakin erikoisia käytäymismalleja joista ei kykene luopumaan. Jotkut asiat pitää tehdä jonkun ihme kaavan mukaan tai maailma kaatuu.



Tuossa meidän pojassa on joitakin samoja piirteitä kuin teidän pojassa.

Hän tosin oppi puhumaan vasta 3 vuotiaana ja silloinkin epäselvästi.

Tunnisti kuitenkin kaikki kirjaimet ennenkuin osasi sanoa sanaakaan ja kokosi vaikeita monen palan palapelejä.

Syöminen on myös vaikeaa. Jokin pikkuasia voi muodostua yiltsepääsemättömäksi ongelmaksi.



Meillä kanssa kiinnittivät päiväkodissa huomiota siihen, että vetätyi joskus yksinään leikkimään ja keskittyi siihen niin täysin että häneen oli vaikea saada kontaktia.

Nykyäänkin jos esim. lukee niin kuule ja näe yhtään mitään muuta.



Onko pojallanne aistiyliherkyyttä?



Itse olen epäillyt pitkään pojallamme aspergeria, mutta tutkimuksiin ei olla päästy.

Pojan tunnepuolta vain haluavat tutkia.

Tähän mennessä on kuitenkin selvinnyt, että poika kuulemma si-oireinen. Sekin saattaa liittyä aspergeriin.

Hän ei oikein itsekään osaa selittää miksi hän ei voi kakata pottaan tai pönttöön, mutta jotenkin se on hänestä liian pelottavaa tai jännittävää.



Hänkin riisuu kaikki vaatteet pois kakatessaan (vaippaan).



Lapsillahan muutenkin on kaikenlaisia "kausia". Pojalla vaan nuo kaudet tuppaavat olemaan erittäin pitkiä ja raskaita ;)



Aistiyliherkkyydestä en ole varma. Syömisongelmia on ollut aina, enemmän tai vähemmän ja olen miettinyt liittyisikö se aistiyliherkkyyteen. Samoin olen miettinyt voisiko kakkaamisen vaikeus jotenkin liittyä aistiyliherkkyyteen.

Esim. 1-vuotiaasta 4-vuotiaaksi taistelin joka kerta saadakseni pojan autoistuimeen. _Joka kerta_ hän taisteli vastaan kaikin voimin. Nuo taistelut ovat onneksi nykyään harvinaisia, vaikka joskus vielä esiintyy tätä. Mutta siis 3 vuoden ajan JOKA ikinen kerta kauhea vääntö saada poika autoon. Tyyppi kirkuu ja potkii, vääntelee ja jäykistelee välttyäkseen tältä kuolemaa kamalammalta kohtalolta. Liittyisiköhän tämäkin aistiyliherkkyyteen?



Ja miksiköhän tuo loppui? Itse ajattelen sen johtuvan siitä, että hän oppi laittamaan turvavyöt itse ja näin ollen pystyy kontrolloimaan tilannetta itse. Omaehtoisuus on aina ollut a ja o.

on as-piirteitä. Siis jos katsoo listaa "oudoista" käyttäytymismalleista, jokaisella lapsella on ollut jotain esim. möläyttelyä.

Melkein kaikilla lapsilla on jotain erilaisiin neurologisiin ongelmiinkin liittyviä piirteitä. Diagnoosin saa, jos noita piirteitä on riittävästi ja siinä määrin, että ne häiritsevät elämää. Mutta jos alkaa etsiä lapselleen diagnoosia listoja lukemalla, löytää sen melko varmasti, vaikka kyseessä olisi vain lapsen luonteenpiirteet.

Sehän on aivan muu taho kuin vanhempi joka sen pystyy tutkimaan.



Mutta kun tätä palautetta päiväkodista tulee ja jopa koulun lykkäystä on jo tässä vaiheessa ehdotettu, niin kai sitä pitää tutkia vaihtoehtoja.

en tarkoittanut sillä juuri ap:n tilannetta. Ei diagnooseja toki syyttä suotta jaella, joten jos tutkimuksia suositellaan, niin niitä kannattaa varmaankin tehdä. Mutta halusin muistuttaa, että kyseessä ei ole mikään joko/tai -diagnoosi, vaan ihmisillä on näitä ominaisuuksia eriasteisesti, joillakin niin paljon, että se yltää diagnoosiin.

Huoli on vain aika kova tällä hetkellä, ja ehkä aina ollut jonkinlaista erityishuolta tuosta pojasta.