Miten syyllinen ihminen reagoi?
Jos syytän toista ihmistä jostain, niin miten hän reagoi syyllisenä ja miten syyttömänä?
Jos hän suuttuu ja hyökkää takaisin, niin voiko tehdä päätelmän, että hän on syyllinen/syytön?
Jos hän ottaa syytöksen vastaan neutraalisti,niin mitä sitten?
Onko miesten ja naisten välillä eroa?
Kommentit (12)
Itselläni reagointi riippuu päivästä. Useimmiten jos syyttömänä syytetään niin suutun.
Mua on syytetty kaikesta siitä lähtien kun olen ollut 3-vuotias.. Isommat sisarukset. Ai jestas minä inhoan heitä edelleen tuosta hyvästä...
Mutta jos sattuu olemaan hieman alakuloisempi päivä niin olen vain hiljaa. Saatan tokaista että jaa, vai niin.
Hyvänä päivänä jos syytetään syyttä, saatan nauraa ja osaan myös perustellakin miksi en voi olla syyllinen..
No, mulla on adhd ja sen mielialavaihtelut vaikuttaa aika paljon tuohon..
Useimmiten jos olen syllinen, myönnän sen. Yleensä vielä ennenkuin syytetään.
syytön ihminen ennemmin tai myöhemmin hermostuu aiheettomista syytöksistä.
kertomaan tarinaa. Syytön reagoi suoremmin ja tunnepitoisemmin. Toisaalta syyllinen saattaa myös yrittää peittää tunteitaan vaitiolon taakse.
Mutta aia usein suuttuminen puhuu syyllisyyden puolesta..näin omien kokemusteni valossa...
Minä ainakin suutun, jos minua syytetään aiheetta oikein negatiiviseen tai holhoavaan sävyyn. Ja erityisesti, jos 10. ihminen tulee esittämään saman syytöksen.
jos loukkaannun oikein pahasti, niin en vaivaudu ikinä edes kommentoimaan asiaa. Jos syyttäjänä on ihminen, jonka kanssa haluaisin vielä olla väleissä (tai on pakko, esim. läheinen työkaveri), yritän miettiä, mistä hän olisi voinut yleensä keksiä epäillä mua ja yritän käydä läpi kaikki väärinymmärrykset ja muut.
Jos olen väsynyt valmiiksi ja suoraan syytetään, saatan vaikka huutaa suoraa huutoa, ja sen jälkeen en noteeraa syyttäjää enää ensinkään.
Riippuu niin tilanteesta ja myös siitä, miten pahasti kyseinen väärä teko sotii mun omaa ajatusmaailmaa vastaan, eli miten pahaksi virheeksi arvottaisin sen omalla käyrälläni.
Mua on syytetty kaikesta siitä lähtien kun olen ollut 3-vuotias.. Isommat sisarukset. Ai jestas minä inhoan heitä edelleen tuosta hyvästä...
Vierailija kirjoitti:
Jos syytän toista ihmistä jostain, niin miten hän reagoi syyllisenä ja miten syyttömänä?
Jos hän suuttuu ja hyökkää takaisin, niin voiko tehdä päätelmän, että hän on syyllinen/syytön?
Jos hän ottaa syytöksen vastaan neutraalisti,niin mitä sitten?
Onko miesten ja naisten välillä eroa?
Yleensä syyllinen ignoroi asioita ja sen huomaa viimeistään jälkeenpäin kuin on keskustellut syyllisen kanssa ja katsoo kokonaisuutta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos syytän toista ihmistä jostain, niin miten hän reagoi syyllisenä ja miten syyttömänä?
Jos hän suuttuu ja hyökkää takaisin, niin voiko tehdä päätelmän, että hän on syyllinen/syytön?
Jos hän ottaa syytöksen vastaan neutraalisti,niin mitä sitten?
Onko miesten ja naisten välillä eroa?Yleensä syyllinen ignoroi asioita ja sen huomaa viimeistään jälkeenpäin kuin on keskustellut syyllisen kanssa ja katsoo kokonaisuutta asiasta.
Peilin kanssani olet keskustellut? Syytä olis.
Näin ex-miehen hartioiden kohauttelusta sen olevan syyllisen - liian monta kertaa. Sixseonki ex.
Mulle jäi lapsuudesta virheellinen käsitys, että mun ulkonäössä on jotain vikana, kun mua syytettiin sisareni tekosesta. En voinut lapsen aivoilla käsittää, miksi mua syytetään asiasta, jota en ole tehnyt. Kaikki johtui siitä, että olin mukana, kun äitini kävi asiaa selvittämässä. Ei olis pitänyt lähteä, mutta ei mulle tullut mieleenkään, että musta se syyllinen leivottaisiin.
Senkun tietäis niin kuulustelut olis helppoja.
Ei voi tietää mistään, eikä sukupuolissa ole eroja.
Eli ensin pitää arvioida vastusta 8)!! Joillekin menee paremmin läpi, jos heittäytyy marttyyriksi ja jotkut sa vakuuttuneemmaksi syyttömyydestä vastahyökkäyksellä. Täytyy hallita vastustaa ja tilanne :). Siis ei sillä, että mä koskaan olisin mihinkään syyllistynyt ;). Mutta aia usein suuttuminen puhuu syyllisyyden puolesta..näin omien kokemusteni valossa...