Facebook-kaveripyynnöistä.... taidan olla ihan nolo :(

"tuntee" nimestä.. ihan varmasti.

ap

enne kuin huomaan uuden kaveripyynnön. Niitä nyt tulee sen verran harvakseltaan enää. Odottele rauhassa. Toki voiha olla, että ei uskalla ottaa sua ystäväksi jos vaikka kotona on hirmuakka ;)

Just tuosta syystä mä tykkään Feissistä, sieltä löytää vanhoja tuttuja omasta historiasta. Eikä itselläkään ole ollut mitään vanhan suolan janotusta, vaan ne ihmiset ovat olleet osa mun elämääni ja totta kai kiinnostaa, mitä niille kuuluu. Jännä ajatella omankin lapsen eskariryhmää, jotka itselle ovat vain tunnistamattomia pipopäitä päiväkodin pihalla (no joo...), mutta jotka lapselleni ovat nimenomaan niitä loppuelämäksi mieleen jääviä lapsuuden tovereita!



Ja ihan neutraalia kuulumisten vaihtoa mäkin olen harrastanut, toki aina sillä riskillä, että toista ei välttämättä jostain syystä kiinnosta senkään vertaa. Sitten niellään "tappio" ja todetaan että vai tommonen ihminen siitä tuli. :p



Tietysti voi olla mahdollista ettei hän vaikka vain tunnista sinua? Jos olet naimisissakin ja nimi vaihtunut eikä kuvasta tunnista. Siitä syystä kannattaisi aina laittaa joku hlökohtainen viesti kaveripyyntöön, "moi, kiva löytää sutkin täältä - muistatko, tunnettiin silloin nuorina... ois kiva vaihtaa kuulumisia, kivaa syksyä!" tms. Minkä mieskin voisi siis näyttää vaimolleen, ettei kyseessä tosiaan ole mitään vanhan lämmittelyä. Lapsellista tosin minusta ajatellakaan sellaista, miksi joku nuoruuden ihastus ois sen potentiaalisempi uhka kuin kuka tahansa nainen miehen elämässä nykyään... No, sano mua sinisilmäiseks. :)



Ja itsekin olen ihan aidosti ilahtunut kun joku vanha tuttu (heila, riparikaveri, vanha naapuri......) on ottanut yhteyttä. Ihanaa, että joku muistaa, joku haluaa tietää mitä minulle kuuluu, haluaa pitää yhteyttä edes jossain mielessä, vaikka sitten vain nimenä kaverilistalla... Enkä mäkään monenkaan kanssa mitään aktiivista kirjeenvaihtoa ole jäänyt harrastamaan, mutta ihan peruskuulumiset; koulut, lapset, työpaikat...



Ja ellei halua tulla löydetyksi, ei tarvitse laittaa profiiliaan julkisessa haussa löydettäväksi, joten et sinä mitään väärää tai noloa ole tehnyt! :)



Suurin todennäköisyys kuitenkin on, että mies ei ole vain vielä käynyt profiilissaan ja nähnyt pyyntöäsi. Mikä syy voisi olla, että hän vain poistaisi sen laittamatta edes "kiitos mutta ei kiitos"? Oletko siis tarkistanut profiilista, onko siellä edelleen aktiivisena "kaveripyyntö odottaa vahvistusta"? Ellei, niin sitten mies on poistanut sen jostain syystä hyväksymättä, muuten ei vain ole vielä ehtinyt. Itse hengaan siellä päivittäin, mutta monet vain kerran viikossa tms., tai pitävät ihan pidempääkin taukoa.

Toiveikkaana siis vielä odottelen... :)

ap





Niin, ja näkyy että "kaveripyyntö odottaa vahvistamista" hänen kohdallaan ;)

ei ole tarvinnut häntä mitenkään haeskella facebokista, vaan meillä on 10 yhteistä kaveria joten facebook on ehdotellut kaveriksi... siitä se ajatus sitten lähti jne.

ap

ne ketkä odottaa vahvistusta

ap täällä... tästä on nyt vähän tullut jonkinlainen "pakkomielle".. ei hän ole hyväksynyt kaveripyyntöä vaikka pakostakin on sen varmaan huomannut.



Tunnen itseni typeräksi ja naurettavaksi :´(

ap täällä... tästä on nyt vähän tullut jonkinlainen "pakkomielle".. ei hän ole hyväksynyt kaveripyyntöä vaikka pakostakin on sen varmaan huomannut.

Tunnen itseni typeräksi ja naurettavaksi :´(

ja unohda koko juttu

hän tule tietämään että olen perunut sen, jos perun...



Harmittaa että tuli laitettua koko pyyntöä.

ap

jos perut sen.

vuosien takaa vanhoilta "ihastuksilta" ja tyypeiltä, jotka olivat yksipuolisesti ihastuneet minuun teineinä. Kiusallista ja tuntuu, että mitä ihmeen stalkkareita niistä on iän mittaan kehittynyt, kun hakevat FBstä vartavasten vielä vuosien takaa..creepy.



Kuulostaa, että ap:n omat muistot ovat heränneet vähän turhan voimalla ja ehkä tuo mies menneisyydestä ei halua ottaa riskiä sekoilijasta tai säälittävän kotiäidin fantasioiden kohteena olemisesta.



Jos sitä ei kiinnosta, niin anna olla ja hanki elämä. Jos mies vastaa, niin pysy samalla linjalla kuin mies. Älä siis sille hehkuta noita teidän (teini-)"romanttisia" kohtaamisia.. nolottaa ihan.

Vaikka nyt peruisit, niin miehen sähköpostiin on todennäköisesti tullut ilmoitus kaveripyynnöstä. Ja sehän vasta noloa olisi, jos miehelle selviäisi, että olet perunut pyynnön.

mä olen useinkin perunut kaveripyynnön jos on jätetty roikkumaan (eli näen selvästi, että on käynyt paikalla mutta ei silti hyväksy eikä hylkää). Mitä mä siellä sitä pyyntöä pidän, kun kerta vaan roikotuttaa siellä. Ei mun mielestä siinä mitään noloa ole, päinvastoin, noloa on se, että se pyyntö roikkuu siellä eikä sille tehdä mitään! Joskus olen perunut pyynnön myös siinä tapauksessa, että ei ole hyväksytty parissa viikossa (vaikka ei olisikaan todisteita että on käynyt paikalla). Mä haluan kuitenkin fb:hen sellaisia kavereita, jotka oikeasti käy siellä, enkä vaan yhtä kaveria listaan. Jos joku ei pariin viikkoon käy niin mun puolesta ei sellaisen tarvitse sitten olla kaveri siellä.

ei ole vieläkään vahvistanut *murrrrrrr* :/

ap

sitten ei kehtaa olla hylkäämättä, mutta ei halua hyväksyäkään.



Eivät kaikki halua vanhoja tuttaviaan ystävikseen. Jos ei enää tunne mitään sielujen sympatiaa.

että hänellä on ainakin yksi muukin ex kaverinaan... höh. Oikeasti, olisi ollut kivaa olla facebookissa kaverit, nyt kun aikuisia ollaan ja perheellisiä.

ap

jotenkin ihmettelen sinua. Olisiko kiva jos miehesi kärttäisi exiään kaveriksi fb:ssa, ja sitten olisi ihan kuumilla hiilillä kun vastausta ei kuulu?

eikä sen takia uskalla hyväksyä pyyntöäsi. Ensirakkaus kato.

mutta, usko tai älä, on siellä myös ihmisiä, jotka eivät käy siellä kuin kerran kuussa.



Jos tällä teiniaikojen ihastuksellasi on FB:ssa vain kymmenkunta kaveria, hän ei välttämättä ole ihan aktiivikäyttäjä (vielä). Sitä myöten, mitä enemmän kavereita kertyy, sitä aktiivisemmin itsekin viitsii sivuilla vierailla.

ole pakkomielle. Hullu ajatuskin! Olen vain elämää nähneenä muuttunut paljon niistä vanhoista ajoista, ja siksi olisikin mukavaa kuulla vanhoista tutuista edes jotain.

Ehkä siksi olen tulisilla hiilillä, kun mietin vain, teinkö kuitenkin virheen...!

ap