Lukekaa: 2,5-vuotiaamme:

Usein on niin helppoa syytellä vanhempia.



Miettikääpä joskus näin päin:

Lapsi ei reagoi oletetusti "tavalliseen" hoitoon.

Vanhemmat yrittävät kaikenlaista. Väsyvät ja taas yrittävät jotain muuta. Ja lapsi raivoaa, valvottaa jne. Väsyneet vanhemmat eivät varmasti ole parhaimmillaan. Varmasti olisi parantamisen varaa vaikkapa iltarutiineissa. Väsynyt äiti kysyy neuvoja ja sitten vaan lytätään ja haukutaan!



Hyviäkin vinkkejä on tullut. Olisi vaan ollut mukavampi lukea niitä kannustavammassa hengessä...



Minäkin jättäisin sen hammaspesun vähäksi aikaa. Syöttäkää vaikka ksylitolipastilleja ja välttäkää karkkeja mehuja ym sillä aikaa.



Jotenkin tuo homma pitäisi saada nyt katki, mutta ei minulla ole tarjota suuria viisauksia tähän aikaan illasta väsyneenä.



Mutta ymmärrystä löytyy. Meidän neljästä lapsesta yksi on vaatinut meiltä vanhemmilta enemmän energiaa, huomiota ja aktiivista kasvattamista kuin kolme muuta yhteensä. Tuossa iässä piti yleensä vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa. Käsivällisesti opettaa ja toistaa asiat, jotka joku muu lapsi oppisi kerralla. Laannutella kiukut, keskustella niistä jälkikäteen. Lapsi meni todella helposti ylikierroksille, eikä sitten rauhoittunut nukkumaan millään. Jos heräsi yöllä pahaan uneen tai vessaan, ei uni eää tullut. Myöhemmin sain kasvatusapuja mm adhd-kirjallisuudesta (lapsella ei ole adhd:ta mutta monet vinkit sopivat loistavasti). Vähitellen iän myötä alkoi helpottaa. Vaan kyllä ehti tulla kommenttia jos jonkinlaista esim sukulaisilta.



Pippurinen tapaus on yhä 8-vuotiaana, mutta aika on hionut. Kaikinpuolin menee hienosti. Välillä yhä räiskyy, mutta osaa hillitä itsensä oikeissa tilanteissa.

- tekee kaikki kakat vaippaan

- iltakakka aina vasta yhdeksän jälkeen kun on jo nukkumassa

- levittää ja sotkee aina kaikki ruuat

- paiskoo tavaroita

- satuttaa veljeään

- ei anna pestä hampaita, kaksi ihmistä täytyy pitää kiinni ja siltikin saadaan vain käänneltyä harjaa yhtenn puristettujen hampaiden välissä

- pukeminen yhtä tuskaa ja taistelua

- huutaa ja raivoaa lähestulkoon aina

- valvoo yöt syystä tai toisesta

- ja huutaa ja huutaa ja huutaa ja raivoaa

- juoksee karkuun koko ajan

- yrittää karata kotoa ulos koko ajan

- ei usko yhtään mitään.

MÄ OLEN IHAN POIKKI TUON LAPSEN KANSSA. Luojan kiitos käyn päivät töissä.

Mä luulen että meillä on perusluonteeltaan aika samanlainen, ja jos olisi esikoinen, olisin varmaan aika hukassa ollut. Mutta onneksi on tässä sen verran tullut isompien myötä nähtyä jos jonkinlaisia tapauksia, että tähän omaankin osaa suhtautua. Meillä on siis kolme poikaa, ja kaksi ensimmäistä ovat olleet suoranaisia enkeleitä tähän riiviöön verrattuna.

Mutta: Miksi lapsi pääsee sotkemaan ruoat? Meilläkin kyllä sotkisi, mutta heti kun sotkeminen alkaa, ruoka otetaan pois, ja annetaan takaisin vasta kun syö siististi. Jos ei usko, poistetaan pöydästä, ja takaisin pääsee vasta kun käyttäytyy. JOs ei onnistu, jää ruoat syömättä, eikä mitään välipaloja ennen seuraavaa ruokailua.

Hampaiden pesu taas meillä hoidetaan niin, että lapselle luvataan laulu tai satu pesun jälkeen. Yleensä silti temppuilee ja kiukuttelee, mutta meillä se menee niin, että sitten hengataan äidin kanssa vessassa niin pitkään, että hampaiden pesu onnistuu.

Muutenkin olen huomannut, että tässä vaiheessa tuolla lapsella pitää olla koko ajan palkinto odottamassa hyvästä käytöksestä TAI runsaasti aikaa minkä tahansa asian suorittamiseen. Ja meillä se palkinto on esim. purkka, kun on saatu kaikki vaatteet päälle ja ollaan valmiita lähtemään päiväkotiin.

Lapsi on todella omatoiminen ja omapäinen, siis siinä määrin, että jos hänellä on yöllä jokin hätänä, ja menen kysymään tulisiko hän viereeni nukkumaan, niin kieltäytyy tulemasta. Sitten tulee ehkä hetken perästä, kunhan saa ITSE tehdä päätöksen koska tulee ja miten ja miksi.

Ihana pieni otus!

yhteyttä ja sitten psykologin kanssa juttelemaan. Meillä uhmaikäinen 2,5v. Täysin vielä vaipoissa. Käy potalla joskus ja silloin on isot juhlat, mutta uhmaa nykyään pottailua. Pukeminen haasteellista ajoittain ja kova uhma päällä. Siltikin meidän elämä on aika helppoa verrattuna ap:n elämään ja ajattelin, että meidän poika on vaikea. Sen sitä teettää kun esikoinen on rauhallinen ja oli täysin päivä ja yökuiva jo ennen 2v. synttäreitä. Aina ei kaikki mene kuin suunniteltu, mutta AP voisi tarvia hyviä kasvatusvinkkejä nyt tempperamenttiseen lapseensa!

- Onko lapsi nukkunut aina huonosti ?

- Onko lapsi aina huutanut ja raivonnut enemmän kuin yleensä ikäisensä

- Puhuuko lapsi ?

- Onko tarkistettu kärsiikö lapsi esim. silent refluksista ja sen takia pelkää nukkumaanmenoa kun yöllä hapot nousee kurkkuun ja herää tosi kurjaan ja kipeään oloon?

- Onko korvat tsekattu ?

- Voisiko olla allergioita (meillä yhdellä lapsista käytöshäiriöitä allergiaoireina) ?



Hurjan paljon tsemppiä. Jos lapsi on ollut pidempaan tuollainen niin suosittelisin liittymään www.histamiini.com sivustolle ja sieltä löytyy vinkkiä hyvistä lastenlääkäreistä joiden kanssa voisi miettiä ensin ettei lapsella ole tosiaan mitään fyyssistä vikaa joka aiheuttaa kurjan olon.



Isot tsempit ja koeta jaksaa ja taistele että lapsi tarvittaessa tutkitaan kunnolla. Parhaiten se käy jos käyt kerran tai pari kunnollisella hyväksi kerrotulla lastenlääkärillä. Jos ei löydy fyyssisiä selityksiä niin sitten pitäisi miettiä perheneuvolaa tai yleensäkin kokeilla etsiä jotai muuta ratkaisua jolla helpotettaisiin koko perheen jaksamista.

Meillä 3,5 vuotias tyttö, jolla ollut/on hankala uhma.



- Kirkuu, huutaa ja räyhää tyhjästä, lisäpontta saa siitä kun huomaa että pinnani alkaa kiristyä



- joka päivä kun tullaan ulkoa sisälle tai ruokailun jälkeen on käsien pesun aika. Joka päivä heittäytyy lötköksi tai juoksee karkuun tms, ja homma päättyy siihen että kannan ison tytön pesualtaalle ja sitten pestään kädet.



- sama juttu, kun on iltapesun ja hammaspesun aika.



- kun pyydän syömään tai mitä tahansa tekemään, aloittaa lauseen; ei, kun mä just olen tekemässä sitä ja tätä..



- vaatteet haluaa valita itse, ja äidin valitsemia ei _todellakaan_ laita päälleen jos ei halua



No joo, on parempia päiviä ja on hulluja päiviä (kuten tänään). Välillä meillä asuu ihana pikku tyttö ja välillä joku ihan muu. Mutta en halua lahjoa namuilla tms tekemään asioita (tarratauluja kokeiltu, toimi jonkin aikaa, varmasti ehkä uudestaankin), nyt auttaa välillä kun uhkaan perua karkkipäivän (joka otettu käyttöön äskettäin).



Voisi auttaa, jos enemmän ja enemmän vain jaksaisi pelleillä ja leikin varjolla houkutella pesuihin yms, mutta aina ei vaan jaksa.

Lapsi on hoidossa 2-3 päivää viikossa, lopun aikaa isän tai äidin kanssa (olemme aika paljon eri aikaan töissä).



On yritetty kaikkia keinoja. Ollaan lempeitä, tarjotaan "porkkanaa", ollaan tiukkoja, ollaan kamalia jne. Vaan kun tämä lapsi on niin temperamenttinen että sen luonnolle ei voi mitään. Ja hän ei ole ensimmäinen lapsemme, joten vertailukohtaa on.



Ihana ja rakas, mutta leimahtaa vähän väliä. Ja silloin lähtee lelut ja lautaset. Ei auta jäähyt, ei auta ruuan vienti (ei kiinnosta), ei auta hempeilyt.



Aika raskasta on ollut, etenkin kun yötkin ovat levottomia. Muistan että laskin päiviä - viikkoja - kuukausia kun lapsi potentiaalisesti alkaisi nukkua yönsä :) Aloitin sen kun lapsi puolivuotias ja lasken siis edelleen... huoh. Onneksi en tiennyt sitä silloin.



No, näillä mennään. Sanotaanhan että lapset valitsevat vanhempansa, eli tämä tyyppi halusi tulla meille koska arveli että jaksamme parhaiten. Jaksamme kyllä, mutta tiukkaa se ajoittain tekee :)



ap

- Onko lapsi nukkunut aina huonosti ?

- Onko lapsi aina huutanut ja raivonnut enemmän kuin yleensä ikäisensä

- Puhuuko lapsi ?

- Onko tarkistettu kärsiikö lapsi esim. silent refluksista ja sen takia pelkää nukkumaanmenoa kun yöllä hapot nousee kurkkuun ja herää tosi kurjaan ja kipeään oloon?

- Onko korvat tsekattu ?

- Voisiko olla allergioita (meillä yhdellä lapsista käytöshäiriöitä allergiaoireina) ?

Hurjan paljon tsemppiä. Jos lapsi on ollut pidempaan tuollainen niin suosittelisin liittymään www.histamiini.com sivustolle ja sieltä löytyy vinkkiä hyvistä lastenlääkäreistä joiden kanssa voisi miettiä ensin ettei lapsella ole tosiaan mitään fyyssistä vikaa joka aiheuttaa kurjan olon.

Isot tsempit ja koeta jaksaa ja taistele että lapsi tarvittaessa tutkitaan kunnolla. Parhaiten se käy jos käyt kerran tai pari kunnollisella hyväksi kerrotulla lastenlääkärillä. Jos ei löydy fyyssisiä selityksiä niin sitten pitäisi miettiä perheneuvolaa tai yleensäkin kokeilla etsiä jotai muuta ratkaisua jolla helpotettaisiin koko perheen jaksamista.

On aina valvonut. Siis vauvana valvoi läpi yöt, vaikka tehtiin mitä. On aina huutanut ja raivonnut, ei mikään uusi juttu.

Korvat on putkitettu keväällä, viimeksi tarkistettu pari viikkoa sitten. Käymme hyvällä yksityisellä lastenlääkärillä säännöllisesti, vikaa terveydestä ei ole löydetty. On vain "vihainen".

Puhuu todella huonosti, siis ikäisekseen. Tulee sanoja ja lauseita, mutta rajoitetusti ja osa hyvin epäselvästi. Mutta ymmärtää kyllä kaiken. Ei allergioita.

Kiitos että olette kommentoineet. Mun piti vain kirjoittaa kun oli taas niin hermot pinnassa kun kannoin huutavaa, jäykkää, raivoavaa pakettia sänkyyn. Kun saisi ne hampaat edes pestyä suosiolla......

ap

Meilläkin poikkeuksetta täsmälleen samoina toistuvat rutiinit joudutaan tappelemaan joka päivä läpi. AINA mennään illalla pissalle, ja AINA siitä pitää kirkua. Tylsää. Pelleilty on ja laulut laulettu, mutta eipä auta.

Meillä 3,5 vuotias tyttö, jolla ollut/on hankala uhma. - Kirkuu, huutaa ja räyhää tyhjästä, lisäpontta saa siitä kun huomaa että pinnani alkaa kiristyä - joka päivä kun tullaan ulkoa sisälle tai ruokailun jälkeen on käsien pesun aika. Joka päivä heittäytyy lötköksi tai juoksee karkuun tms, ja homma päättyy siihen että kannan ison tytön pesualtaalle ja sitten pestään kädet. - sama juttu, kun on iltapesun ja hammaspesun aika. - kun pyydän syömään tai mitä tahansa tekemään, aloittaa lauseen; ei, kun mä just olen tekemässä sitä ja tätä.. - vaatteet haluaa valita itse, ja äidin valitsemia ei _todellakaan_ laita päälleen jos ei halua No joo, on parempia päiviä ja on hulluja päiviä (kuten tänään). Välillä meillä asuu ihana pikku tyttö ja välillä joku ihan muu. Mutta en halua lahjoa namuilla tms tekemään asioita (tarratauluja kokeiltu, toimi jonkin aikaa, varmasti ehkä uudestaankin), nyt auttaa välillä kun uhkaan perua karkkipäivän (joka otettu käyttöön äskettäin). Voisi auttaa, jos enemmän ja enemmän vain jaksaisi pelleillä ja leikin varjolla houkutella pesuihin yms, mutta aina ei vaan jaksa.

ei se lapsi kuole, vaikka onkin pesemättä vähän aikaa hampaita. Meillä oli esikoisen kanssa silloin noihin aikoihin sama tilanne ja jätin hampaat sitten vähäksi aikaa kokonaan pesemättä. annoin xylitolipillereitä. sitten taas joidenkin päivien jälkeen koitettiin uudestaan ja ongelmia ei ole ennen ollut..

Minä olen päivät töissä, niin kuin aikuisen ihmisen kuuluu olla, ja lapsemme haluaa kauheasti läheisyyttä sitten ne ajat, kun olemme yhdessä. Illat ja viikonloput. Saatamme ihan vaan istua sylikkäin, halailla ja lueskella. Eipä muuta paljon tehdäkään, sillä lapsi alkaa heti reagoida, jos läheisyys jääliian vähälle.



Ajatteles niin, että lapsellasi on teitä ikävä ja hän haluaisi olla teille mieliksi, mutta ei osaa eikä pysty, koska tilanne on päässyt jo niin pahaksi. Nyt aimo annos rakkautta ja selitystä mukaan, älä ainakaan raivoa hänelle takaisin. Selität rauhallisesti ja rakastavatasi aina uudelleen, miksi hampaat pestään. Ja kehut paljon, kerrot miten rakastat.



Minäkin suosittelisin pehmeämpää lähestymistä ja asennemuutosta. Kakkimisesta mihinkään ei saa rankaista, siihen ei aina voi itse vaikuttaa.

Sanoit, että hän puhuu vähän ja epäselvästi. Onko kielen jänne tarkistettu? Onko neuvola reagoinut hitaaseen puheen kehitykseen? Ystäväni 3-vuotias poika ei juuri puhu ja saa tajuttomia raivokohtauksia kun turhautuu. Ymmärrän lasta mutta säälin myös vanhempia.

heräsi täälläkin...Mutta vaikea tosta on mitään varmuutta sanoa, asiantuntijoidenkin vaikea huomata lievää autismia.

Meidän 2v2kk käyttäytyy täysin toisin. Nukkuu yöt läpeensä, on ollut kuiva jo pitemmän aikaa, saa toki pikkuraivareita, mutta leppyy pian jne. Näin on muidenkin noin 2,5-vuotiaiden ystäviemme suhteen.



Voimia Ap:lle!!

joiden mielestä lasta ei saa pakottaa pesemään hampaita:



meidän 2-vuotias on juuri tuollainen ja löytyi jo ekat reiät. Todellakin pakotan tästä eteenpäin joka ikinen aamu ja ilta pesemään hampaat, tai sillä ei kohta ole niitä.



Lapsilla on muuten erilaisia temperamenttejä. Voimia ap:lle. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa.



Onko teillä muuten lapsella allergioita tms.? Meidän esikoisella on ja oli aivan kamala pienenä, luulen sen johtuvan siitä, kun kutitti koko ajan.

Ehdottelin tuolla aikaisemmin lastenlääkäriä jne.



Tuota valvomista on meidän lapsilla aiheuttaneet ainakin seuraavat asiat:

- Allergiat eli syövät jotain sopimatonta, Esikoiselle ei sovi mikään tavallinen hammastahna, valittaa kurjaa oloa eikä pysty olemaan makuuasennossa kunnolla jos käytetään tahnaa, toiselle lapselle taas esim. maito, öljyt jne aiheuttavat yöheräilyjä

- refluksi (olen lukenut 8v lapsesta jolle aloitettiin kokeeksi refluksilääke ja lapsi nukkuikin yön tosi hyvin ja sanoi aamulla ettei enää purista rinnasta ja polta kurkusta... Aikaisemmin lapsi ei vain tajunnut itse että olo on huono kun oli siihen niin tottunut)

- korvien ilmastoitumisongelmat yhdellä lapsella (mutta putket auttaa siihen) ja toisella vaikun kertyminen korviin



Osaako lapsi sanoa mikä hampaiden pesussa vaivaa. Jos vaikka tarjoaisit että pestäisiin kerran ilman hammastahnaa puhtaalla harjalla niin suostuisiko siihen. Joillakin saattaa hammastahnan maku haitata tai sitten siitä saattaa tulla allergisia oireita suuhun. Jos lapsi pesisi alkuun ilman ongelmia hampaat ilman hammastahnaa ja sitten kokeilisi taas hivuttaa sen käyttöön jos pelkkä vesipesu menisi ok.



Omasta kolmen allergisen ja muitakin sairauksia sairastavien lasten kokemuksella arvailisin että voisiko teillä olle tuota refluksia tai sitten allergioita kuitenkin. Meillä tuo esikoinen reakoi pahiten mausteisiin ja lisäaineisiin ym. joita on erityisesti vitamiinilisissä, hammastahnoissa ja fluoritableteissa.



Silloin kun esikoiselle käytetään jotain sopimatonta päivittäin taantuu meidän 6v tosi paljon. Siis räjähtelee tosi herkästi ja tavarat lentää. Ja kiusaa sisaruksia ja mikään ei kelpaa mitä aikuiset pyytävät. Kun ruokavalio on kunnossa niin lapsi on ihan normaali 6v muksu joka toki uhmaa ja raivoaa joskus mutta se ei ole sellaista jatkuvaa ja tavalliseen raivoon saa normaalikasvatuksellakin otteen toisin kun tähän sopimattomien syömisten aiheuttamaan.



Voisitko kokeilla pari päivää pitää lapsi sellaisella ruokavaliolla jossa et antaisi yleisallergisoivia eli niitä tavallisimpia allergianaiheuttajia kuten sitruksia, pähkinöitä, tomaattia, masikkaa jne. Ja mausteina käyttäisit vain suolaa ja sokeria. Ja kaikki mahdolliset lisäaineet ym. jutut pois (ehkä kahdeksi päiväksi jopa hammastahna jne). Kirjoittaist ylös mitä lapsi syö ja miten käyttäytyy. Todennäköisesti olette jo aikaisemminkin tutkineet allergioita välttämis-altistamis dietein mutta meillä esikoinen allergisoitui vasta 2v iässä ensimmäiselle ruoka-aineelle ja sen jälkeen on jotkut ruvenneet sopimaan ja toiset muuttuneet sopimattomaksi. Vaikka dietin pito on tuskaa välillä meidän 6v:lle niin silti koen sen kannattavan. Välillä kun annetaan syödä vapaammin niin koko perheen elämä on sitten vain taistelua ja kitinää sekä raivoa. Eikä sitä jaksa kukaan pitkän päälle.



Toinen kysymys kuuluu onko lapselle ikinä koetettu kunnollista refluksilääkettä ? Kannattaisiko varuiksi kokeilla ? Refluksi on hoitamattomana todella kurjaa lapselle ja voisi selittää monia teidän ongelmia.



Tsemppiä toivottelen edelleen, Ja jaksamista. Jos allergiat tai refluksi jutut kiinnostaa niin lisää vertaistukea löytyy tosiaan tuolta histamiini.com sivustolta.

Poika ei ollu läheskään yhtä hankala. Päivävaipoista oppi pois pari viikkoa yli 2-vuotiaana ja yövaippa jäi n. 2,5v. Tytöllä on vaippa vielä koko ajan.

Miten lapsellanne menee hoidossa?



Onko siellä samanlaista?

hankala ollenkaan, mutta oli kyllä erittäin kranntu ja vaativainen yöheräilyineen tms. Ja nyt tämä lapsi on jo 10v, ei silti normaali, mutta helpotusta on tullut.