Lue keskustelun säännöt.
Helsingin keskustassa asuvat lapselliset
04.10.2010 |
Olen monesti miettinyt, että kuinka hyvin siellä syntyy sellainen "kylä kasvattaa" ajatusmalli, tai siis onko sitä lainkaan.
Itse kun asun täällä Pohjois-Helsingissä aika idyllisessä kaupunginosassa, joka on kuin oma kylänsä, tunnen naapurit ja lähialueen ihmiset (muitakin kuin lapsiperheitä) ja tapaan samoja ihmisiä lähialueen harrastusporukoissa jne, lähikaupassa on aina tuttuja joiden kanssa rupatellaan ja vaihdetaan kuulumisia esimerkiksi koulun ja lasten asioista. Onko keskustan kaupunginosissa lainkaan tällaista, vai onko kaikki vain omissa oloissaan? Kuinka vapaasti lapset voi siellä liikkua?
Olen asunut keskustassa sinkkuna ja toisaalta kaipaan keskustan etuja, joita tuolla alempana lueteltiinkin, mutta laiska kun olen niin on niin paljon helpompaan aukaista ovi ja päästää lapset pihalle ja lähipiiriin leikkimään ilman että tarttee itse olla koko ajan vahtimassa. Vai onko mulla ihan väärä käsitys stadissa asumisesta lasten kanssa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti asu keskustassa, mutta Taka-Töölössä kuitenkin. Täällä on myös kylätunnelma, ainakin tällaisella ihmisellä, joka niin haluaa. Muskarin, perhekahvilan, leikkipuistojen ja päiväkotien kautta olen tutustunut moniin perheisiin. Tuttuihin törmää kadulla, kaupassa, kirjastossa ja puistossa.
Lapseni ovat vasta niin pieniä, että heitä ei voi päästää yksin muualle kuin omalle pihalle. Mutta kouluikäiset tietysti kulkevat kouluun, puistoon, harrastuksiin jne. itse.
Täällä asuu varmasti paljon ihmisiä, jotka eivät koe asuvansa "kylässä", mutta he ovat itse tehneet sen valinnan. Ja sehän tässä parasta onkin.