Miksiköhän jotkut roudaa vauvoja/pikkulapsia lätkämatseihin?

pelaajien vaimot/ tyttöystävät.



Ymmärrän, että haluavat olla paikalla. Vauvoilla on yleensä kuulosuojaimet. Tuolla vaimot tapaavat myös toisia pelaajien puolisoita ja ainakin Jyväskylässä ovat hyvää pataa keskenään.

Se äiti tai isi tahtoo mennä kattomaan sen lätkämatsin? Ehkä lastenhoitajakin perui 2h ennen matsin alkua? Ehkä se napero tykkää olla siellä?

Ihan pientä vauvaa ei tietenkään olla viety, vaan ollaan oltu vuorotellen pois matsista, mutta puoli vuotiaasta eteenpäin on ollut aina meidän mukana kuulosuojaimet päässä. Ja paikat ollaan aina otettu katsomoista, joissa on rauhallisempaa.

meille se nyt vaan on elämäntapa. helppo tapa tutustua ihmisiin, eikä vauva ole este sosiaaliselle elämälle (jäähallissakaan).

sehän on vaarallista, kun voi tulla kiekko päähän. Sitä paitsi jääkiekkoyleisö ei osaa käyttäytyä, en haluaisi sellaista mallia lapselleni. Kuulutuksetkin liian kovalla.



Sen sijaan jalkapallomatseissa käydään koko perhe, enkä näe mitään syytä, miksei vauvaa voisi ottaa!

mennään katsomaan sitä isin joukkueen peliä... mihin jo nro3 viittasi. Ja peliä katsomme 'lasten ehdoilla' eli jos eivät jaksa ollaenää, tuskastuvat ja itsellänikään ei pelin seuraaminen enää onnistu, niin sitten lähdetään pois. Näin on tehty monta kertaa, mutta monta kertaa on peli oltu loppuunkin asti. Vanhin lapsi (5-v) haluaa yleensä olla senkin vuoksi pelin loppuun, koska pääsee joukkueen koppiin pelin jälkeen.

lapsilla aina kypärä päässä katsomossa, ettei satu mitään vakavaa, jos kiekko osuu.

Voihan sitä lopettaa kaiken lapsen saatuaan, mutta luultavasti silloin luopuu myös mielenterveydestään.

Voihan sitä lopettaa kaiken lapsen saatuaan, mutta luultavasti silloin luopuu myös mielenterveydestään.

Käydään katsomassa jalkapalloa, käydään syömässä ravintoloissa, shoppailemassa, kyläilemässä, lenkillä, jne jne. Ja nyt on uusiakin koko perheen harrastuksia, kun meillä on lapsi, esim. uiminen.

Mutta en mä silti veisi lasta rääväsuiden lätkäkatsomoon (en kyllä itsekään ole teini-iän jälkeen halunnut käydä, kun on paljon mielekkäämpääkin katsottavaa kivemmassa ympäristössä). Ymmärrän, että pelaajien lapset viedään. Tai jos on edes lapsi suojattu kypärällä ja kuulosuojaimilla. En mä mihinkään konserttiinkaan veis tai Suomen jalkapallomatsiin, koska siellä on niin paljon suurempi tungos ja mielestäni vaarallisempaa kuin Veikkausliigamatseissa.

käydään teatterissa laput silmillä.

kun on näitä kouluammuskelijoita, kadulla voi jäädä auton alle, kaupassa voi tulla ryöstäjä, uimahallissa voi hukkua.



Joka paikassa on omat vaaransa. Sitä tarkoitti tuo, että kaikesta toki voi luopua, jos aina pelkää.

mutta olen useamman kerran nähnyt tai ollut hallissa, kun jotain katsojaa on osunut kiekko päähän. Mitään muuta noista tapahtumista en ole todistanut. Mihin vetää raja?



Ei normaalielämää voi pelossa jättää elämättä, mutta voi olla ottamatta ns. turhia riskejä. Kaupassa on käytävä, kadulla kuljettava, koulussa käytävä. Uimataidostakin on hyötyä, opettelemalla sen on pienemmät mahdollisuudet hukkua. Uimahallissa voi sitä lastaan valvoa. Lätkämatsissa ei välttämättä oma reaktionopeus riitä sen kiekon pysäyttämiseen. Ja tosiaan, olen nähnyt, että aikuinenkin saa kiekon päähänsä.



En mä todellakaan aina pelkää, mutta en mä nyt tajua, miks pieniä lapsia tonne pitäis ehdoin tahdoin raahata? En mä veis ralliakaan katsomaan. Toki missä vain voi tapahtua mitä vain ja suurin osa onnettomuuksistahan tapahtuu kotona. Mutta kyllä mä nyt silti yritän järkeäni käyttää, että mihin on järkevä mennä lapsen kanssa ja mihin ei.



Entäs tuo kasvatuksellinen puoli? Teininä sai todistaa aivan tarpeeksi, miten rääväsuiksi jo pienet lapset noissa peleissä oppivat!

että olisin evännyt lapselta mahdollisuuden päästä katsomaan lajia jota on alle kaksi vuotiaasta rakastanut.



Ilman, että itse olin mikään kiekkofani. Alle kaksivuotiaasta on siellä käynyt, yhtään kiekkoa ei ole tullut lähellekään. Kun lapseni oli kuusivuotias liityin vapaaehtoiseksi hallityöntekijäksi. Lapsi on saanut "juoksennella " pitkin hallia ollessani töissä. Järkkärit katsoivat tuolla perään, aina tiesi missä lapsi oli. Yksi parhaista ystävistäänkin löytyi hallilta. Kuin myös sitten jääkiekkoharrastuksensa joka on vienyt meidän perheen mukanaan täysin:)



Hienoja hetkiä ollaan hallilla eletty, ei kaduta mikään.

myös 15 ja 12.



Kielenkäyttö tuolla on tosiaan aika kamalaa, joillain, mutta onpa hyviä esimerkkejä miten ei puhuta.



Lapsi on myös oppinut tuolla, että vapaaehtoisestikin voi tehdä töitä ja ollut monesti apuna erilaisissa hommissa. Saanut siitä paljon kiitosta vanhemmilta ihmisiltä.