Miten suhtaudut kantoliinoihin ja reppuihin ja niillä lapsiaan kantaviin äiteihin?

http://www.kantoliinakanava.fi/

Miten suhtaudut lastaan vaunuissa työnteleviin äiteihin?

onko joku minusta jotakin mieltä kun kannan lastani rintarepussa kotona kun siivoan :) ?

t. tietämätön

En niinkään ajattele niitä jonain luomutapana, vaan monessa tilanteessa kaikkein käytännöllisimpänä tapana kuljettaa lasta mukana.



Lapseni ovat jo isoja, mutta nuorinta kuljetin aikanaan aika paljon rintarepussa ja itse tehdyssä kantoliinassa. Harmittelin silloin, että en ollut tajunnut samaa jo kahden vanhemman lapsen vauva-aikana.

3 viimeisintä lasta. Tosi hyvä monilapseiselle äidille. Saa pitää lasta lähellä eikä tartte varjella taaperoikäisiltä "hoitajilta". En kyllä jaksanut mitään 1-vuotiaita enää kantaa, kyllä se on ollut lähinnä ekat 6 kk käytössä. Myös retkillä tosi kätevä.

luomuhörhöilynä, vaan joissain tilanteessa käytännöllisimpänä tapana kantaa lasta. Itse olen kokeillut kantoliinaa vastasyntyneellä, rintareppua vähän isommalla ja vielä isommalla Ergoa. Mihinkään näistä en ole hurahtanut eikä mistään ole tullut number one lapsen kantamisessa/paikasta toiseen siirtämisessä ja varsinkin liinan kanssa tuskastuin tosi usein sen sitomiseen. Mutta siis joo, välillä ihan jees-juttu:)



t. ei-luomuhörhöilijä

kannan edelleen manducalla ja renkulalla, käytössä ollut myös trikoisia, kudottuja ja neliöitä. Lapsi on nyt 3v. Kantaminen on ihanaa!

Joo, ja se on varteenotettava vaihtoehto rattaille ja hieman semihörhöä ainakin ;-)

ihmisiin, mulle on kotona opetettu hyvät käytöstavat. Jokainen saa taaplaa omalla tyylillään, jos uskoo sen olevan hyvä tapa.

Ja onhan siitä hyötyä kun saa kädet vapaaksi. Voi tehdä suurimman osan kotitöistä kun haluaa, imetys oli helpompaa ( kun oppi tekniikan ) eikä vaunut rajoittaneet liikkumista. Ja ennen kaikkea vauva oli tyytyväinen ja vastoin yleistä luuloa, motoriikkaan kantamisella on enemmänkin positiivinen vaikutus kun lapsi mukailee äidin liikkeitä.



Ja etten ihan hörhöltä kuulosta, niin kyllä ne vaunut ja sitteritkin oli käytössä. Joissain tilanteissa ne vain eivät vedä vertoja liinalle ( ja päinvastoin ) .

Oma ei viihtynyt missään kantovälineessä, kun tuli hiki hänelle pintaan pienemmästäkin lämmöstä.

Olen itsekin välillä kantanut lapsia liinassa tai repussa, ihan käytännön syistä. Mikään hörhö en ole, ja se ovatko muut, on minulle yhdentekevää.

eli kannatan :P

kätevää ja ihmisystävällistä.



äiti ja tyttö 2v

en näe siinä mitään vikaa. Niitä jotka kantavat kaikesta huolimatta en oikein ymmärrä..



Toinen lapseni syntyy alkuvuodesta, ajattelin Manducan hankkia.

kaikki kantaminen on luomuhorhoilya, varsinkin kauppakassien, sita varten on keksitty autot.

mutta pakko oli kommentoida kuitenkin :D



-itse aiheeseen; ei herätä mitään tuntoja. Itse olen sekä käyttänyt (esikoisella) että ollut käyttämättä ("myöhemmillä lapsilla").

Itse suhtaudun kantovälineisiin neutraalisti yhtenä varteenotettavana tapana kuljettaa lasta. Ihan kätevänäkin monissa tapauksissa.



Uskon, että monille muillekin äideille kantoliina on tällainen kätevä väline ilman sen suurempaa ideologiaa.



Mutta ihan rehellisesti, käytyäni joskus kurkkimassa kantoliinakanavalla iskee aina jonkinasteinen huvitus. En jaksa suhtautua lapsipusseihin ihan niin vakavasti kuin ilmeisesti on tarpeen.



Nähdessäni äitejä kantoliinoineen mietinkin siis, kuinka hörhöjä he mahtavatkaan olla ja mitä ajattelivat minusta, joka työntelin lastani vaunuissa. Siis tuli vähän sellainen puolustusmieliala. Uskoin heidän pitävän itseään minua parempina, tiedostavampina äiteinä.



Nyt kun minulla ei enää ole työnneltävää / kannaltavaa vauvaa, ihmettelen lisäksi, miten joutaviin asioihin ihmiset jaksavatkaan paneutua niin täysillä. Se aika, mikä vauvaa yleensä työnnetään / kannetaan on kuitenkin niin lyhyt. Tulee mieleen, että mihinhän nuo äidit purkavat hörhöilyntarpeensa sitten, kun eivät enää jaksa lastaan kantaa. (Vaikka kantoliinassahan tietysti jaksaa kantaa vaikka 7-vuotiasta. Eri asia on, kuinka moni ekaluokkalainen haluaa tulla kannetuksi liinassa.)



Tässä rehdisti. Ugh, olen puhunut.

Esikoisella oli käytössä kantoreppu ja isompana esimerkiksi vaelluksilla kantorinkka.



Nyt vauvan kanssa ollaan kokeilu kudottua liinaa ja kantoreppua. Tarkoitsu on ottaa kantorinkka taas käyttöön kun vauva hieman kasvaa ja oppii istumaan kunnolla.



Kantorinkka on esimerkiksi mahdollistanut Lapin vaellukset varsin pienen lapsen kanssa.

Ensimmäiset telttareissut Lapissa tehtiin lapsen ollessa kolmevuotias.

Joskus olisi kiva lukea vastaantulijoiden ajatuksia. Esim tämä on sellainen vastaus, jota ei ikinä olisi tullut ajatelleeksi.

Mä myös olen käyttänyt kantoliinaa molemmilla lapsillani, samoin olen joskus satunnaisesti käyttänyt kestovaippoja.

En kuitenkaan koe olevani luomuhörhö millään lailla. Jos joku minua sillä nimellä kutsuisi, varmaan nauraisin. En myöskään päde liinailulla muihin äiteihin nähden. Se nyt vaan sattuu olemaan joissain tilanteissa helpompi tapa kuljettaa lasta kuin rattaat tai vaunut. On meillä vaunutkin ja matkarattaatkin. Nuorempi lapseni viihtyy liinassa paljon paremmin kuin rattaissa. Näkee paremmin ja saa olla äitiä lähellä.

Enkä todellakaan ajatellut kantaa häntä sitten enää kun oppii kävelemään - ehkä poikkeuksena jotkut patikkaretket. Niitä tosin tulee harrastettua hyvin harvoin.

Itse suhtaudun kantovälineisiin neutraalisti yhtenä varteenotettavana tapana kuljettaa lasta. Ihan kätevänäkin monissa tapauksissa.

Uskon, että monille muillekin äideille kantoliina on tällainen kätevä väline ilman sen suurempaa ideologiaa.

Mutta ihan rehellisesti, käytyäni joskus kurkkimassa kantoliinakanavalla iskee aina jonkinasteinen huvitus. En jaksa suhtautua lapsipusseihin ihan niin vakavasti kuin ilmeisesti on tarpeen.

Nähdessäni äitejä kantoliinoineen mietinkin siis, kuinka hörhöjä he mahtavatkaan olla ja mitä ajattelivat minusta, joka työntelin lastani vaunuissa. Siis tuli vähän sellainen puolustusmieliala. Uskoin heidän pitävän itseään minua parempina, tiedostavampina äiteinä.

Nyt kun minulla ei enää ole työnneltävää / kannaltavaa vauvaa, ihmettelen lisäksi, miten joutaviin asioihin ihmiset jaksavatkaan paneutua niin täysillä. Se aika, mikä vauvaa yleensä työnnetään / kannetaan on kuitenkin niin lyhyt. Tulee mieleen, että mihinhän nuo äidit purkavat hörhöilyntarpeensa sitten, kun eivät enää jaksa lastaan kantaa. (Vaikka kantoliinassahan tietysti jaksaa kantaa vaikka 7-vuotiasta. Eri asia on, kuinka moni ekaluokkalainen haluaa tulla kannetuksi liinassa.)

Tässä rehdisti. Ugh, olen puhunut.

Itse käytän sekä vaunuja että liinaa/ergoreppua, totta kai, koska se helpottaa arkea.



t. Hki 35