Onko muka väärin tehdä itsemurha jos kaikki inhoavat sinua?

ja miehesi ovat kusipäitä, se on ongelma. Jos kertoisit heille mitä harkitset, ja miksi, niin kyllä ne muuttaisi käytöstään. Kokeile vaikka. Perheet ja sukulaiset voi olla joskus paskoja mutta ei se tee susta paskaa.

Kuitenkin aikuisena tajuavat minkälaista on olla vanhempi, ja ymmärtävät sinua. Kaikkien paskaksi äidiksi haukuttujen tulevaisuuden toivo on se että lapset saavat lapsia, ja kuulevat itse olevansa ihan paskoja. Kosto on suloinen:)

Ja mitä taas miehen puheisiin tulee, nakkaa äijä pihalle. Ulkoruokintaan että oppii olemaan!

varmaan itsekin. Vika on nyt kyllä muissa. Lapsilta saa kuulla vaikka mitä, kun ovat murrosiässä, se heille tietyissä rajoissa suotakoon, mutta miehesi: hänelle sano selvin sanoin, ettei tarvi tulla moittimaan ja haukkumaan. Mahtaako itse olla täydellinen?!

Kun kaikki ovat minua vastaan. Jos teen itsemurhan niin että se näyttää onnettomuudelta niin kyllä ne lapset siitä yli pääsee. Pahempi heidän on minun kanssa elää jos minulla oikeasti on sama sairaus kuin omalla isälläni. Minun kuoltuani mies ottaa vaan uuden vaimon joka hoitaa lapset ja kodin sitte paremmin kuin minä. Kyllä minusta joskus itsemurha on paras vaihtoehto. Varsinkin jos sen tekee lasten parasta ajatellen.

et todellakaan ole mikään narsisti, ne eivät pohtisi itsemurhaa sen takia vaan olisivat asiasta ylpeitä. Narsisti ei ajattele olevansa huono ihminen, vaan maailman paras. Sä et taida ajatella näin. Jos lapset on murrosiässä niin ne haukkuvat sinua ainoastaan sen takia, jos vakavasti puhuisit heille, miten pahalta se tuntuu, niin kyllä ne taatusti lopettaisi. Jos miehesi on oikeasti kusipää niin sanot sille että haluat eron. Kyllä kenen tahansa itsetunto laskisi, jos mies olisi tuollainen kuin sinun miehesi. Älä anna sen voittaa.

jos et ole joku alkoholisti ja väkivaltainen. Ja vaikka olisitkin, silti lapset kaipaisivat, ajattelisivat että jos äiti oliski raitistunu ja parantanu tapansa. Ei lapset ota isän uutta akkaa niin vaan äidikseen, kyllä oma äiti on aina oma äiti, niitä saa elämän aikana vaan yhden.

Itsemurha on pelkurin teko, pelkuri ajattelee vain itseään. Lasten edulla on turha yrittää puolustella sellaista hirmutekoa joka jättäisi lapsiin ikuisen arven sieluun.

Jos rakastat lapsiasi, hanki itsellesi apua, älä kosta pahaa mieltäsi lapsillesi, he puhuvat ajattelemattomuuttaan.

samalla autat myös lapsiasi. Sinä olet silti ja aina lapsillesi se ainoa oikea, rakas ja paras äiti. Varmasti olet parhaasi tehnyt lastesi takia. Älä aliarvioi itseäsi! Mieti itse, millainen olet, mitä olet tehnyt, miten asiat hoidat. Järki päähän. Jos toinen haukkuu ja mollaa, ajattelet, että se toinen on väärässä ja puhuu paskaa, sinä olet sinä ja ihan riittävän hyvä sellaisena! Ei kukaan ole mikään ihmetyyppi eikä kaikessa onnistuva ongelmienratkoja: se voi viedä aikaa ja voimia. Lastesi kanssa tulet takuulla toimeen, kun otat heidät tiukasti puhutteluun. Jos miehestä ei ole apua tai on päin vastoin vaivaa, mieti, kannaattaako sellaisen kanssa olla?

Ja tähän mennessä olen ollutkin. Mutta isän mielenterveyshäiriöt ajoivat hänetkin hoitoon josta ei ollut yhtään mitään apua. Traumoja ja ongelmia aiheutti silti. Pelkään että minulle on tulossa sama vika! Meille puhuttiin että voi olla perinnöllistä. Ja koska omaa "hulluuttaan" ei huomaa niin pelkään että minulle on nyt tulossa sama vika. En itse vain tajua sitä. Perhe haukkuu ja valittaa joten joku on muuttunut. Se ei voi olla muu kuin minä! Lapset kärsii enemmän hullusta äidistä kuin äidistä joka kuoli "onnettomuudessa".

oikeasti... Olet masentunut, kyllä elämä tuo vielä positiivisiakin asioita ja mieli kevenee, vaikkei siihen aina jaksa uskoa.

jossain terapiassa?



Elämän hallitsematttomuus voinee joskus ahdistaa, omia lapsiaankaan ei voi suojella kaikelta - kaikille tulee traumoja, niiden kanssa voi opetella elämään, kuvittelen...



Epätoivo on ohimenevää.

miettiä asiaa enään, et voi itse päättää koska synnyt, eikä sinun onneksi tarvii päättää koska lähdetkään, jos sinussa on jotain vikaa (niin kuin meissä kaikissa on!) niin se on sitten valmistajan vika ;) kysy Jumalalta neuvoja saatat saada yllättäviä vastauksia.



Koen itse olevani hyvä äiti (en virheetön), mutta kaikkeni antava ja saan itsekkin kuulla lapsilta narinaa ja ruoka on pahaa juttuja. mieskin aika nirso ja se loukkaa. jotenkin mulla on sellainen olo, että ne äidit jotka kaikkensa antavat ja vähän ylikin saavat epäkiitollisuutta osakseen, apset liian hyvään tottuneet eivätkä vielä ymmärrä mistaään mitään. Lopussa kiitos seisoo ja olkoon loppuun vielä koko elämäsi mittainen aika!



Jaksamista joka hetkeesi!



Minttu