Lapsettomuudesta kärsiville kysymys. MIkä tekee mielestäsi lapsettomuudesta kamalan?

Täysin käsittämätön kysymys minusta. Siis täysin.

Joillekin se toteutumaton tulevaisuus on pahempi kuin läheisen kuolema, toiset pääsevät asiasta yli helpommalla.



Koska meillä ei ollut mitään ylitsepursuavaa vauvakuumeilua, lapsettomuudesta teki kamalan se, että elämä ei mennytkään niin kuin oli etukäteen kuvitellut. Omat kehot eivät toimi niin kuin pitäisi. Muut ihmiset kommentoivat, että eikö teidänkin jo olisi aika...



Vähitellen aloimme ymmärtää, että sosiaalinen paine ja jonkin etukäteen kuvitellun elämänkulun toteutuminen eivät meidän kohdallamme olleet tarpeeksi vahvoja syitä alkaa rampata hoidoissa. Luomuna siis yritystä oli vuosia, mutta hoitoihin emmen sitten lähtenytkään.



Tänään voin sanoa, että lapsettomuus ei ole enää mulle kamalaa (enkä nyt halua vähätellä muiden kokemuksia). Mulle tämä sopii ja nautin elämästä. Yhä useammin olen iloinen siitä, että saa elää huoletonta elämää ja kehittää itseään vapaasti.

Minulle lapsettomuudesta teki kauheaa:

- Kuukausittain toistuva pettymys siitä kun toivoi raskautta ja taaskaan ei onnistanut

- epävarmuus kun ei tiennyt saisiko ikinä lapsia, siis ei osannut asennoitua että eletään ilman lapsia tai miettimään adoptioita tai suunnitella mitä tekisi lasten kanssa

- Sosiaalinen paine loukkasi kovin. Rupesin huomaamattani välttelemään sukulaisia jotka joka kerta nähtäessä kyselivät "huumorilla" että milloinkas teille tulee vauva jne

- Tunne että on kyvytön antamaan itselle ja puolisolle lapsen jota tämä toivoo

- Rikkinäisyyden ja epäonnistumisen tunne



Ja meille lasta yritettiin vain pari vuotta kun sitten tärppäsikin luomusti ensimmäisten hoitojen jälkeen.

Enää oikeastaan ainoa haitta lapsettomuudesta on se, että minua ei aina pidetä aikuisena. Ikää on kuitenkin 35. Viime viikolla yksi tökerö ihminen ilahdutti kertomalla minulle, että sinähän et tiedä vaikeuksista mitään kun teillä ei ole vielä lapsia. >:( Vaikka itse hyväksyisikin "vajaavuutensa", muut eivät sitä välttämättä tee.

mutta uskon lapsettomuuden kivun olevan suuri siksi, että se ei ole oma valinta.

"Kyllä te vielä", "olet vielä nuori"... Lopulta kun tulin raskaaksi, en uskaltanut kiintyä vatsassa olevaan vauvaan. Lapsen synnyttyä pelkäsin pari kuukautta menettäväni hänet ennenkuin uskalsin kiintyä häneen. Nyt vauva on puolivuotias ja enkä enää pelkää samalla tavalla. Suurin pelkoni tällä hetkellä, että vauvan psyykkinen kehitys on kärsinyt omasta hermoilustani. Anoppini kommentti lapsen synnyttyä ärsytti "Minä TIESIN koko ajan, että te onnistutte vielä!" Mistäs sinä tiesit, kun emme itsekään tienneet?

eli se, että uudestaan ja uudestaan toivoo ihmeen tapahtuvan.



Ja kateus, kun naapurin 23v tekee jo neljännen lapsen satunnaisen petikumppanin kanssa. Kolme edellistä on sijaisperheissä, mutta äiti ei anna adoptioon, koska uskoo ihan pian saavansa asiansa järjestykseen,

"Kyllä te vielä", "olet vielä nuori"... Lopulta kun tulin raskaaksi, en uskaltanut kiintyä vatsassa olevaan vauvaan. Lapsen synnyttyä pelkäsin pari kuukautta menettäväni hänet ennenkuin uskalsin kiintyä häneen. Nyt vauva on puolivuotias ja enkä enää pelkää samalla tavalla. Suurin pelkoni tällä hetkellä, että vauvan psyykkinen kehitys on kärsinyt omasta hermoilustani. Anoppini kommentti lapsen synnyttyä ärsytti "Minä TIESIN koko ajan, että te onnistutte vielä!" Mistäs sinä tiesit, kun emme itsekään tienneet?

Parempi, jos olisi sanonut, että onhan se ihme kun maho poikii! Onkohan se edes meidän pojan? Näin pitää anopin toimia, että miniä olisi tyytyväinen!

Meillä kesti kakkosen saaminen vuosia ja kyllä siitä natkutettiin. Lopulta saimme sen hoidoilla. Veljeni meni keväällä naimisiin ja tiedän heidän toivovan lasta. Vielä ei ole vauvauutista tullut ja ei siellä nyt mitään ongelmaa pitäisi olla, mutta mua ärsyttää, kun vanhempamme jatkuvasti kiusaavat veljeä vaimoineen asiasta. Olen äidille huutanut suoraan, ettei tuollaisia saa kysellä ja kiusata, kun tilanteet on monenmoisia. Äiti on sentään lopettanut tuon, mutta isä jatkaa edelleen tyyliin: "no, saan mä sanoa ja haluta lisää lapsenlapsia".

Jos tietäisin että saan hänet vaikka vasta 10v päästä niin voisin rauhallisin mielin odottaa.

- kuin pieni kuolema kerran kuussa kun kuukautiset TAAS alkaa (en ole ikinä kokenut spontaania raskautumista, yllätysplussaa)



- ulkopuolisuuden ja epäonnistumisen tunne, kun niin monille raskautuminen on täysin läpihuutojuttu, he suunnittelevat vauvoja kuukauden tarkkuudella



- kriisi parisuhteelle: "olemmeko yhdessä, jotta meistä jonain päivänä tulee perhe, vai olemmeko yhdessä joka tapauksessa, vaikkei lasta ikinä tule"



-lapsettomuushoitoja läpikäyneenä sanon, että on onni että lapsettomia voidaan auttaa, mutta raskasta kun monelle niin luonnollisesta asiasta tulee jotain mikä tehdään leikkaussalivalojen alla, niin että huoneessa on lauma ihmisiä,



tuo tiivistettynä: toiset menee peiton alle, toiset menee ronkittavaksi



Kauheaa minulle ei ollut joulukortit, joissa lasten kuvia. Lähipiirin raskautumiset otti koville vain sillä hetkellä kun kävin itse juuri raskaita hoitoja läpi.



Lapsettomuuden kokemus on syvällä minussa, vaikka minulla yksi on lapsi.



Kaiken tämän sanon yhden lapsen, aarteeni saaneena, nyt sekundäärisesti lapsettomana, hoitoja uudelleen läpikäyvänä.

itse kärsisin lapsettomuudesta, niin minua todennäköisesti ärsyttäisivät:

1) en saakaan lasta ehkä koskaan

2) muiden esittämät kysymykset ärsyttäisivät

3) asian korostuminen arkitilanteissa, juuri nämä kommentit, että "et voi tietää, kun sinulla ei ole lapsia". Vaikka se olisi tottakin, niin se ärsyttäisi ja pistäisi kuin veitsi haavassa. Tämän kommentin voisi kuka vaan jättää sanomattakin, koska se ei pidä välttämättä ollenkaan paikkaansa.

4) jos saan lapsen, olen joutunut ponnistelemaan sen eteen ja minun pitäisi ehkä olla vieläkin vahvempi ja varmempi päätökseni suhteen, sekä kestää paremmin sen seuraukset, olla parempi äiti

No varmasti muitakin asioita olisi. Tämä aiheuttaisi varmasti isoja itsetuntokysymyksiä esimerkiksi lapsettomuushoitoja aloitettaessa ja niiden aikana.

Siinä asiassa olen samaa mieltä edellisten vastaajien kanssa.



Mutta en voi olla kommentoimatta, että se, jolla ei ole omaa lasta, ei voi tietää, miltä se tuntuu, kun on vastuussa omasta lapsesta. Siihen liittyy hyvää ja pahaa, joita kumpaakaan ei osaa kuvitella, jos ei ole itse kokenut.

Samaa saa kokea vapaaehtoisesti lapsetonkin, mutta se täytyy vain oppia suodattamaan pois. Niin kauan kuin normina on, että mies ja nainen "hankkivat" jälkeläisiä, niin kauan sitä odotetaan ihan jokaiselta pariskunnalta ja niin kauan on maailmassa pösilöitä, jotka asiaa utelevat. Useammankin kerran.

Mutta en voi olla kommentoimatta, että se, jolla ei ole omaa lasta, ei voi tietää, miltä se tuntuu, kun on vastuussa omasta lapsesta. Siihen liittyy hyvää ja pahaa, joita kumpaakaan ei osaa kuvitella, jos ei ole itse kokenut.

Tsiisus, tuo on juuri sitä vittuilua lapsettomille. Mitä jos avaisit ihan oman ketjun, tuo ei liity tähän aiheeseen mitenkään.

Jos ei muuten saa aikaseksi! Kannattaa kattoo kalenterista että syntyy kesävauva. Sovitte äijän kanssa että joku kaverinsa tulee "jeesaamaan" teitä - ukkos voi käydä sillä aikaa vaikka pullakahvilla.

Mutta en voi olla kommentoimatta, että se, jolla ei ole omaa lasta, ei voi tietää, miltä se tuntuu, kun on vastuussa omasta lapsesta. Siihen liittyy hyvää ja pahaa, joita kumpaakaan ei osaa kuvitella, jos ei ole itse kokenut.

Tsiisus, tuo on juuri sitä vittuilua lapsettomille. Mitä jos avaisit ihan oman ketjun, tuo ei liity tähän aiheeseen mitenkään.

Vaan ihan pelkkänä toteamuksena, joka vielä hyvin suurella todennäköisyydellä pitää paikkaansakin. Jos ei ole omia lapsia koskaan ollut, ei voi tietää millaista on kun on omia lapsia. Oikeastaan ihan faktahan tuo on.

t. myös lapseton

Kaikista vittumaisinta on kuulla tämä aina uudestaan ja uudestaan:



"Älkää ressatko, kyllä se sitten onnistuu."



aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrrggggggggghhhhhhhhh

Mutta en voi olla kommentoimatta, että se, jolla ei ole omaa lasta, ei voi tietää, miltä se tuntuu, kun on vastuussa omasta lapsesta. Siihen liittyy hyvää ja pahaa, joita kumpaakaan ei osaa kuvitella, jos ei ole itse kokenut.

Tsiisus, tuo on juuri sitä vittuilua lapsettomille. Mitä jos avaisit ihan oman ketjun, tuo ei liity tähän aiheeseen mitenkään.

Vaan ihan pelkkänä toteamuksena, joka vielä hyvin suurella todennäköisyydellä pitää paikkaansakin. Jos ei ole omia lapsia koskaan ollut, ei voi tietää millaista on kun on omia lapsia. Oikeastaan ihan faktahan tuo on.

t. myös lapseton

Ai, no mä luin sen ja totesin, että ei liity tämän ketjun aiheeseen mitenkään, aivan turha kommentti tänne. Mun mielestä se on vittuilua lapsettomille: et voi tätä tietää, etkä ehkä koskaan tule tietämäänkään, lälläslää.