Mitä miletä olet kun erityislapsia aletaan integroida normaaliluokkiin?

ok jos ei häiritse muiden opiskelua.

ei saisi todellakaan olla automaatio.

Hyvinkin voidaan mennä rankasti metsään tuon asian kanssa.

Nyt jo paikoin ylisuuria tai levottomia normaaliluokkia, vaikka erkkalapsilla olis avustajatkin, ei se aina tilannetta pelasta.

t. kahden erityislapsen äiti

Rahastahan siinä on kyse eikä mistään muusta. Esim. yläkoulun aineenopettajilla ei ole mitään erityisopettajan koulutusta tai ainakaan velvoitetta siihen ja hyvin harva sellaista pätevyyttä oman ammattinsa ohelle hankkii. Jos luokassa on avustaja, niin homma helpottuu hieman, mutta kyllä siinä on nuori opettaja ja vanhempikin helisemässä, kun kunnanisät säästääkseen taas vähän integroivat... En usko, että tämä läheskään aina palvelee erilaisen oppijan etua.

t.

Pysykööt roskasakki omassa rauhassaan ja kunnon ihmiset omassaan.

Lapseni on pienryhmässä, ei todellakaan pärjäisi 20 lapsen ryhmässä edes oman avustajan kanssa kun tarvitsee sitä jo pienryhmässä. Poika on kyllä rauhallinen eikä levoton, mutta oppiminen todella vaikeaa.



Lisäksi minust on hyvä, että erittäin agresssiiviset oppilaat ei ole integroituina. Täällä ihan oma koulu heille.



Joku liikuntavamma tms. ei estä integrointia.

integroituja erityislapsia, joilla tosin myos paatoiminen avustaja koko ajan mukana, eika ainakaan minulla ole kuin hyvaa sanottavaa asiasta. Ainakin omia lapsiani se on mielestani onnistunut kasvattamaan ymmartamaan erilaisuutta. Tietysti jos lapsen tilanne on kovin vaikea ja "integrointi" yritetaan toteuttaa satsaamatta siihen lisaresursseja (juuri tuo avustaja), homma voi olla toinen seka erityislapsen itsensa etta muiden lasten kannalta.

laitettiin erityisluokkaan että muilla olisi edes jonkinlainen työrauha, nyt niitä örveltäjiä ollaan siirtämässä takaisin. Joku on siis tehnyt ajatustyötä, tyypillistä suomalaista idiotiaa jälleen kerran.

Aletaan integroida? Johan niitä on ollut hyvän tovin. Parhailla luokilla voi olla joka kolmannella jotain erityistä, tietyillä alueilla vielä maahanmuuttajat päälle. Integrointi on tietyssä mittakaavassa ihan ok, sanotaan vaikka 1-2 oppilasta per luokka (sellaisen terve luokka kestää), mutta kun integroituja on luokassa 5, niin tilanne on jo katastrofaalinen niin integroitujen kuin tavallisten oppilaiden kannalta. Kun joka kolmannella alkaa olla jo omat oppimissuunnitelmat, niin se kertoo siitä, että homma ei enää toimi. Paha on myös se, että asiat eivät ole julkisia ja kukaan ei saa kertoa kellekään, että miksi luokalla oleva aspergerlapsi raapii koko ajan tukkaansa kuin hänellä olisi täitä tai miksi hän käpertyy käytävällä sikiöasentoon. Syytä ei kuitenkaan voi kertoa luokkakavereille eikä heidän vanhemmilleen. Parhaassa tapauksessa ei edes opettajat tiedä.



Näin ajattelen yleisellä tasolla. Jos oma lapseni taas olisi erityislapsi, niin melko varmasti toivoisin häntä integroitavaksi tavalliseen luokkaan. Ei siksi, että en ymmärtäisi mikä on pienen ryhmän etu vaan siksi, että erityisluokilla on luvattoman paljon epäpäteviä opettajia ja uskon, että paljon suuremmalla todennäköisyydellä lapseni saisi pätevän opettajan tavalliselta luokalta.

Luokkakoko on pienempi kuin 2 muuta ekaluokkaa (2 muulla luokalla 26 ja 24 oppilasta, mun lapsen luokalla 12), luokan opettajan lisäksi on erityisopettaja ja 2 avustajaa (luokka-avustaja ja yhden lapsen oma avustaja). Ikimaailmassa en vaihtaisi isoon ekaluokkaan missä ope tuskin tietää edes kaikkien nimiä!

Päinvastoin aineenopettajilla ei ole erityisopettajan pätevyyttä, joten mielestäni integroidut erityislapset saavat tavallaan epäpätevää opetusta tavallisessa luokassa. Erityislapsen erityisyyden kohtaaminen jää siis hyvin pitkälle opettajan oman harrastuneisuuden ja viitseliäisyyden varaan.

Jos oma lapseni taas olisi erityislapsi, niin melko varmasti toivoisin häntä integroitavaksi tavalliseen luokkaan. Ei siksi, että en ymmärtäisi mikä on pienen ryhmän etu vaan siksi, että erityisluokilla on luvattoman paljon epäpäteviä opettajia ja uskon, että paljon suuremmalla todennäköisyydellä lapseni saisi pätevän opettajan tavalliselta luokalta.

on erityislapsi. Tai niin kai luulisin. On siis erityisopetuksen piirissä mutta tavallisessa luokassa. On siis ollut erityisoppilas tämän syksyn alusta lähtien. En usko, että juuri kukaan luokkakavereista saati heidän vanhemmistaan tietää lapseni olevan erityisoppilas. Itse asiassa tuskin lapseni tietää sitä itsekään.



Hänellä on siis oppimisen vaikeuksia, mutta ei hän muita häiritse. Hän saa siinä normaalissa luokassa tarvitsemaansa tukea oppimiseen, eikä se ole keneltäkään pois. Erityisluokka ei välttämättä toisi merkittävää lisähyötyä lapselleni. Lapseni on aivan tavallinen oppilas siinä missä luokkakaverinsa. Mitä se ketään haittaa?

No juuri tuosta syystä kuin kirjoitin. Minusta pätevä aineenopettaja tai pätevä luokanopettajakin on parempi opettaja erityislapselle kuin ne mitkä tällä hetkellä useissa kouluissa hoitavat erityisluokanopettajien hommia eli heillä ei ole edes mitään opettajan koulutusta. Kaiken maailman liikunnanohjaajia, dramaturgeja, pelkkiä ylioppilaita yms. on siis usein erityisluokkien opettajina. Oikeasti työ on niin haastavaa, että pitäisi kyllä olla ihan oikea koulutus ja mielelään vielä hyvä tyyppikin.

että omassa koulussani erityisopettajat ovat äteviä ja niitä muodollisesti epäpäteviä on vain yleiopetuksen puolella. Meillä on siis kaksisarjainen koulu, jossa toinen luokka yleisopetuksen ja toinen erityinen. Eli todennäköisyydet menisi vähän toisin...

minun ekaluokallani oli aika vaikeasti kehitysvammainen poika, ei siis mikään adhd tai muu pikkuisen hitaammin oppiva erityislapsi vaan tällä tietämykselläni kehitysvammoista keskiasteisesti kehitysvammainen, siihen maailman aikaan 70-luvulla ei kai tiedetty mihin lapsi olisi laitettu ja laitettiin tavalliseen kyläkouluun.



Meitä oli vain 6 ekaluokkalaista ja opettajalla aikaa opettaa kaikkia. Lukemisen lisäksi opittiin suvaitsevaisiksi, aina joku kantoi pienikokoisen kehitysvammaisen reppua, toinen lähti viemään itkevää housuihinsa kakkinutta kotiin jne. En tiedä mihin poika joutui ekaluokan jälkeen kun perhe muutti pois paikkakunnalta, mutta ainakin kylän lapset oppivat että meitä on moneksi.

Kyllä, ihan siksi että oma lapseni on siirtymässä integroituun pienryhmään päiväkodissa. Mikä häntä sitten vaivaa? Jaa-a...kognitiivisesti on eskarilaisen tasolla (3-vuotias), mutta tunne-elämän kehitys laahaa perässä ja joutuu tämän vuoksi tappeluihin muiden kanssa jatkuvasti. Raivostuu jos esim. hänelle kääntää selän ja alkaa huutamaan, yrittää saada toisen väkisin kuuntelemaan juttujaan. Lisäksi tarvitsee jatkuvaa ohjausta, siirtymätilanteet 90% helvettiä.



Jos ei oteta huomioon päiväkotiongelmia, lapsi on ihana, kiltti ja lempeä. Pitää eläimistä, pienemmistä lapsista jne. mutta ikäisiään ei yleensä voi sietää. Ja se älykkyys...niin. Eipä siinä ikävä kyllä isojen palapelien ja tornien rakentelut auta mitään, jos ei ole edes kiinnostunut toimimaan muiden kanssa. :( Ihan turha sanoa lapsen iästä mitään, sillä muilla lapsilla ei ole tämäntyyppisiä ongelmia.

erityislasta ekaluokkalaisen lapseni luokalla on.

Kerrotaankohan sitä, jos kysyisi? Kokoaikainen avustaja luokassa on, lapsen mukaan häiriköitä on useampi, kaksi tiedän varmasti ja yksi on varmaan poika, joka makaa aina iltiksen käytävällä ja huutaa. Joku poika kuulemma kävelee koko ajan luokassa ympyrää, eikä pysy paikallaan vaikka opettaja käskee?!

Oma rauhallinen lapseni laitettiin aluksi istumaan tällaisen häirikön viereen, mutta luojan kiitoa ovat nyt vaihtaneet paikkoja.

Joo siis, en todella kannata integrointia tämän kokemuksen perusteella.

se erityislapsi, opettaja ja varsinkin muut oppilaat!

Luokkakoko on pienempi kuin 2 muuta ekaluokkaa (2 muulla luokalla 26 ja 24 oppilasta, mun lapsen luokalla 12), luokan opettajan lisäksi on erityisopettaja ja 2 avustajaa (luokka-avustaja ja yhden lapsen oma avustaja). Ikimaailmassa en vaihtaisi isoon ekaluokkaan missä ope tuskin tietää edes kaikkien nimiä!

Ja joku muu mainitsi lapsestaan, josta kukaan tuskin tietää, että on erityisopetuksessa. Jos ei tosiaan häiritse luokassa eikä vie liikaa opettajan voimavaroja ylisuurissa luokissa, niin en näe, mitä haittaa siitä kenellekään on, jos tämä erityisen opetuksen tarpeessa oleva kuitenkin saa tarvitsemaansa tukea oppimiseen!

Sitten sellainen oma kokemus yläasteelta. Meidän koulussamme oli yksi erityisluokka. Siis kehitysvammaisille. Sitten oli joku kokeilu, että muutama erityisluokan tyttö tuli meidän liikuntatunneillemme. Joo, ihan kiva idea, mutta olisi ehkä vähän voinut miettiä, että mille tunneille heitä otetaan. Vaikka mulla ei todellakaan ollut mitään heitä vastaan, niin se oli kurjaa, että pelien taso meni sitten vielä enemmän alaspäin. Jossain aerobicissä ja sellaisessa menisivät kivasti mukana, mutta se harmitti, kun he eivät olleet muiden tasoa joukkuepeleissä. Muutenkin tyttöjen liikunnassa oli hankalaa saada kunnon pelejä; tuon jälkeen mahdotonta. Tämä oli aika tylsää, koska ne liikuntatunnit on kuitenkin niitä harvoja, joita silloin odotti.

Mun puolesta olisivat olleet todella tervetulleita esim. musiikin, kuvaamataidon, kotitalouden ja käsityön tunneille. Mutta se oli ikävää, kun muut joutuivat sitten liikuntatunneilla kärsimään. Itse vielä eniten niistä joukkuepeleistä tykkäsin. Ala-asteella ja lukiossa oli paljon kivemmat liikuntatunnit muutenkin, kun oli sekaryhmät, niin sai paremmat pelit aikaan eikä ollut melkein pelkästään "tyttölajeja". Muutenkin tuntui, että meidän yläasteen liikuntaryhmässä tytöt olivat motivoituneempia niihin joukkuepeleihin, tais olla aika monta jalkapallon ja salibandyn pelaajaakin joukossa. Kurja maku sitten jäi koko yläasteen liikunnasta, kun ne kivat kerrat "meni pilalle". Yks kerta ei olis haitannut, mutta kun se oli viikottaista ja latisti koko liikuntatuntien arvoa.

luokan erityislapsien lukumäärän.

Ei niitä kerrota kellekkään, ei edes vanhempainilloissa.

Vaikka kysyisit opettajalta, onko Pekka erityisoppilas niin et saa sitä tietää.

Näissä kirjoituksissa ilmeisesti puhutaan sekä normi-erityisopetusta tarvitsevista lapsista että varsinaisista erityislapsista, jotka tarvitsevat järeämpiä tukitoimia kuin osa-aikaista erityisopetusta koulussa. Lievistä/keskivaikeistakin oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia on ollut iät ja ajat integroituna ja on jatkossakin. Tämä on ihan hyvä juttu, osa-aikainen erityisopetus, tukiopetus, luokka-avustajan tuki ym. riittävät heidän tuekseen ja pystyvät kuitenkin etenemään yleisen opetussuunnitelman mukaisesti aineissa omilla tavoitteillaan.



Eri asia on sitten nämä vaikeista tai laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivät, jotka tarvitsevat esim. kaikissa tai lähes kaikissa aineissa yksilölliset tavoitteet (erilainen opetus, eri tavoitteet, eri opetusmenetelmät kuin luokan muilla oppilailla). Myös vaikeista tarkkaavuushäiriöistä/käyttäytymisongelmista ym. kärsivät katsoisin tähän luokkaan kuuluvaksi. Näitä em. oppilaita ollaan uuden lain mukaan nyt enenevässä määrin integroimassa normaaliluokkaan ja se ei mielestäni ole ollenkaan ongelmatonta. Inkluusio/integraatio on ajatuksena oikein kaunista mutta käytännön toteutus vaatisi paljon resursseja. Luokkakokojen pitäisi pienentyä n. puolella (n. 10 oppilasta per luokka) ja opettajan lisäksi joka luokassa (jossa merkittävää erityistä tukea tarvitseva tai tarvitsevia oppilaita) pitäisi olla vähintäänkin yksi luokka-avustaja lisäksi. Jos näitä resursseja ei ole, uudistus on haitaksi ihan kaikille osapuolille. Opettajat kuormittuvat liiaksi, erityistä tukea tarvitseva oppilas jää heitteille (ei saa riittävästi tukea ja yksilöllistä opetusta, mitä todella tarvitsee), toisten oppilaiden opetus kärsii ja vaarana on myös erityistä tukea tarvitsevan oppilaan leimautuminen/kärsiminen, kun toiset oppilaat purkavat turhautumistaan häneen.



Resursseihin lisäisin vielä sen, että normiluokan- ja aineenopettajat tarvitsivat uudistuksen myötä HUOMATTAVAN paljon täydennyskoulutusta erityisopetuksen alueelta!



Vielä joidenkin kirjoituksiin viitaten: meillä päin erityiskouluilla ja -luokilla on erittäin pätevät ja koulutetut erityisopettajat. Normiluokissa taas voi olla sijaisena vähemmänkin koulutettuja ja epäpäteviä...