Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaista että ystävystyy "tulisesti" ja sitten välit katkeavat kuin erotessa ikään
30.09.2010 |
Ja näin siis ihan ystävien kesken. Olen huomannut, että "ihastun" joihinkin ihmisiin kovasti ystävinä ja tuntuu että minäkin olen kiinnostavaa ystävämateriaalia ja tässä uudessa ystävyydessä sitten ollaan tiiviisti yhteyksissä jonkin aikaa, kunnes jotain tapahtuu ja ykskaks välit menevätkin poikki. Ihan kuin seurustelusuhteesta olisi kyse ilman mitään seksuaalista väriä vaan. Onko muilla tällaista "tulista" ihmissuhderintamalla myös ystävyyssuhteissa?
Kommentit (6)
mutta aina näiden myrskyjen syy en ole ollut minä. Pikemminkin olen ollut hyvin pettynyt, että nämä uudet mahtavat ystävyydet ovatkin päättyneet jotenkin ikävästi.
-ap
Minusta kuulostaa siltä, että olet ehkä hieman epävakaa persoonallisuus. Siis ei millään pahalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla kestää KAUAN ennenkuin ystävystyn, tai siis olen sosiaalinen ja suht puhelias vieraampienkin kanssa, mutta että alan avautumaan ja luottamaan toiseen ja oikeasti pitämään tätä YSTÄVÄNÄ ja "päästän lähelle", siihen menee vähintään pari-kolme vuotta (säännöllistä tapailua).
Sitten täytyy kyllä sanoa, että ne, joiden kanssa ystävystyn, pysyy aina (tai on tähän mennessä pysynyt).
mutta itse olen muutaman ystävyyden hiivuttanut sen takia, että toinen oli liian innokas. Joka päivä olisi pitänyt tehdä jotain tai vierailla puolin ja toisin. Kaipaan itse välillä omaa rauhaa.
Lisäksi yksi hiipui selvästi sen takia, että meidän asuntomme olikin ihan tavallinen talo. Heillä kun oli sisustussuunnittelijan designer-huonekaluilla, kerran viikossa siivoojan toimesta siivottu ylisteriili koti.
Minulla oli yli vuosikymmen sitten ystävä, johon tutustuin pikavauhtia hyvin syvällisesti. Monta vuotta olimme todella paljon tekemisissä, ja hän oli välillä hiukan oudolla tavalla mustasukkainen, vaikka mitään seksuaalista ei välillämme siis ollut. Monella tapaa suhde muistutti seurustelusuhdetta.
Jossain vaiheessa yhteytemme alkoi hiipua, vaikka asuimmekin samassa kaupungissa, ja tällöin hän suuttui minun mielestäni mitättömästä asiasta ja pani välit poikki suuren draaman kera. Yritin hieroa sopua mutta ystäväni ei halunnut, että enää ikinä soitan hänelle. Siihen se sitten jäi, koska ajattelin, että enempää en ala anelemaan.
Myöhemmin hän otti yhteyttä mutta itse en enää siinä vaiheessa halunnut ryhtyä samaan rumbaan uudestaan, ja nyt näemme vain satunnaisesti kaupungilla törmäten. Joskus harmittaa ystävän menetys mutta sitten muistan ne varjopuolet. Olen ihan tyytyväinen nykyisiin ystäviini. Heidän kanssaan ei tule stressiä tai syyllistämistä toisen näkemisestä tai huomioimisesta, vaan kaikki ymmärtävät toistensa kiireet ja elämäntilanteet.
samoja tuntemuksia kavereissani.
Kunnes aloin kyllästyä siihen että kaikki yksityisasiat alkoi olla yhteisiä yms...
Ei enää tuollaisia suhteita, ja muutenkin olen ihmissuhteissa hyvin varovainen.
Minusta kuulostaa siltä, että olet ehkä hieman epävakaa persoonallisuus. Siis ei millään pahalla!