mitä tehdä kun lapsi ei tottele? ei usko puhetta, minkälaisia keinoja?
jäähy ei auta, mitä muuta voin tehdä? kyseessä 4v lapsi.
Kommentit (24)
sitä 4-vuotiasta jäähyllä vieressä vahtien vaan pienemmät sisarukset tarvitsevat huomiota?
siksi aikaa kun keskityt siihen neljävuotiaaseen.
meillä lapset 4kk ja 4v., ja 4v. ei tottele niin mitään! enkä mä voi vauvaa koko ajan heivata sänkyyn, jos esim. syö tai on just nukahtamaisillaan, pitää vaihtaa vaippa jne.
että lapsi "ei tottele". Eikö siis ylipäätään koskaan osaa toimia ohjeiden mukaan vai tarkoitatko tilanteita, joissa kyllä ymmärtää, mitä hänen halutaan tekevän, mutta tekee tahallaan eri tavalla. Ymmärtääkö lapsi kunnolla antamasi ohjeet? Tietääkö hän, miksi joissain tilanteissa pitää toimia tietyllä tavalla? Onko "tottelemattomuus" ihan johdonmukaista, vai toimiiko lapsi joskus siten kuin haluaisit hänen toimivan? Oletko keskustellut asiasta lapsesi kanssa silloin, kun ei ns. ole tilanne päällä? Mikä hänen selityksensä on ollut?
On oikeastaan aika mahdotonta antaa kaikkiin lapsiin tehoavia kasvatusohjeita, pitäisi tietää, onko kyse mahdollisesti jostain neurologisesta tai kehitysviiveeseen liittyvästä kommunikaatio-ongelmasta.
Ja sekin olisi olennainen tieto, millaisista asioista lapsi alkaa pullikoida.
Olennaista on myös, miten johdonmukainen ap on jaksanut olla kieltojensa ja rangaistustensa kanssa. Oman kokemukseni mukaan mikään ei kouluta yhtä tehokkaasti tottelematonta lasta kuin lepsuus kieltojen valvonnassa ja rangaistusten toimeenpanossa.
Joten ap, ole kiltti ja vastaa.
sitä 4-vuotiasta jäähyllä vieressä vahtien vaan pienemmät sisarukset tarvitsevat huomiota?
siksi aikaa kun keskityt siihen neljävuotiaaseen.
meillä lapset 4kk ja 4v., ja 4v. ei tottele niin mitään! enkä mä voi vauvaa koko ajan heivata sänkyyn, jos esim. syö tai on just nukahtamaisillaan, pitää vaihtaa vaippa jne.
eli esim: Jos et tottele, panen sinut jäähylle, kun olen saanut XX:n imetettyä. Lasken nyt kolmeen ja jos et siihen mennessä ole pannut sitä tavaraa paikoilleen, kun olen laskenut kolmeen, jäähy odottaa.
Ja sitten tosiaan lasket kolmeen ja jos lapsi ei ole tehnyt kuten sanot, viet hänet tosiaan sinne jäähylle, kun olet imettänyt - viis siitä, onko siihen mennessä jo tehnytkin, kuten käskit.
Tai sitten unohdat jäähyt ja annat muunlaisia rangaistuksia, esim. lastenohjelmat jää siltä illalta katsomatta tms.
TÄRKEINTÄ on kuitenkin se, että ohjaat sallittuun toimintaan.
1) pidät kiellot mahdollisimman vähissä.
2) jos lapsi tekee jotain kiellettyä, yrität ensin saada hänet siitä tekemään jotain sallittua, sen jälkeen vasta alat "kriisiyttää" sitä tilannetta. TIETENKÄÄN et esim. sano siskoaan mukiloivalle isolle veljelle, että "tulisit mieluummin pelaamaan tätä peliä". Siitä pitääkin rangaista heti - mutta miedompia rikkeitä voi yrittää sivuuttaa tuolla lailla.
3) Ja jos lapsi ei selvää kieltoa tottele, sitten asetat rangaistuksen, josta et koskaan lipsu.
Syy-seuraussuhteeseen perustuvia rangaistuksia suosittelisin minäkin. Neljävuotias ymmärtää jo sen verran että jos nyt teet niin kuin kielletään, menet ilman iltasatua nukkumaan. Rangaistukset pitää myöskin toteuttaa.
Onko päiväkodissa? Eltot ja keltot kyllä huomaa jos lapsellasi häikkää muutakin kun tottelemattomuus.
Oletko kotiäiti? Onko rytmi säännöllinen ts ruoka-ajat, nukkumaanmeno ajat, ulkoilu, saako tarpeeksi läheisyyttä, aikaa ja läsnäoloa? Saako lapsesi tarpeeksi virikkeitä päivän mittaan. ?
[quote author="Vierailija" time="30.09.2010 klo 14:22"]
Kyllä se siinä 10 minuutin jälkeen rupesi rauhoittumaan ja tottelemaan.
[/quote]
No jopa on sankaritarina, jos kokonaista kymmenen minuuttia meni!
Meidän nelivuotiaamme kanssa sai vääntää koko illan, jos hän sille päälle sattui ja kun perheessä oli vauva, niin... no jotenkin sitä selvittiin. Onneksi perheen vauvakin on nykyään jo viiden. ;)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 13:23"]
laita syy-seuraus suhde toimimaan- kiellä karkkipäivä tai viikkoraha tai mummolareissu---tai tv:stä lempiohjelma, jos ei tottele
[/quote]
Noita ehkä käyttäisin vasta vanhemmilla, etenkin mummolareissua ja karkkipäivää ja viikkorahaa, koska ne on niin etäisiä juttuja pienelle muksulle. Samoin kaikki kesäloman hupireissut ja tällaiset. Nuoremmilla minusta olisi hyvä, että rangaistus seuraa heti rikettä, ei viikon tai kuukausien päästä. Lisähaastetta tuo noissa vielä se, että vanhemmat itsekin helposti unohtaa lauantaina, että maanantaina oli puhetta karkkipäivän menettämisestä. Tietysti jos juuri sinä päivänä sattuu olemaan se karkkipäivä, mutta se toimii vain sen kerran-pari viikossa.
Entäs sitten palkitsemislinja? Esim. se karkkipäivä ei olisikaan sellainen automaattinen joka voidaan ottaa pois vaan sellainen, joka ansaitaan viikon mittaan positiivisista asioista. Jokaisesta hyvinmenneestä asiasta X/päivästä saa "pisteen" ja kun on kymmenen täynnä on karkkipäivä. Onko kukaan kokeillut pidemmän aikaa tällaista? Näin nuorella ei oikein voi kokeilla kun ei ymmärrä tuollaisen päälle :D
Meillä on myös vaativa, uhmakas lapsi. Jäähyt ym. peruskonstit eivät aina toimi tälläisen lapsen kanssa. Jäähyt kääntyivät meillä itseään vastaan n. 4-5-vuotiaana, kun kyseinen lapsi oppi "pelaamaan" niillä. Siis huomasi, että pystyy viemään aikaani ja saamaan tällä tavoin huomiota jopa tunnin ajan sen yhden 5min jäähyn loppuunsaattamiseksi. Tuo on ihan vihonviimeinen neuvo, että muut lapset vielä laitetaan siksi aikaa johonkin leikkikehiin ja pinnasänkyihin. Tälläinen lapsi kokee tuolla tavoin loppuunviedyn jäähyn jopa palkintona.
Oma lapseni on jo 7-vuotias. Ajoittain on aina helpompaa, ajoittain hankalampaa. Eskarivuotena on reipastunut kovasti ja koulun on aloittamassa ihan normaalisti syksyllä. Edelleen tulee tilanteita, että konstit ovat vähissä. Ainakin meillä osa tästä käytöksestä juontaa huomionhakuisuudesta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö saisi huomiota, vaan mikään huomion määrä ei yksinkertaisesti tunnu riittävän. Vaatii paljon enemmän kuin muut lapsemme. Lisäksi perusluonne on jotenkin sellainen kaikesta toisille kateellinen, katkera, aina syy on toisissa oli asia mikä tahansa. Inhottavaa sanoa näin omasta lapsesta, mutta näin todellakin on. Kaikki eivät vaan ole luonnostaan ns. peruspositiivisia.
Mitään poppaskonstejahan tälläisen "kesyttämiseen" ei ole. Konkreettiset "keinot" ovat vähissä, enemmän tämä on sellaista henkien taistelua. Yritä itse pysyä rauhallisena. Määrätietoisuus ja johdonmukaisuus on vielä tärkeämpää kuin "tavallisen" lapsen kanssa. Joskus on parempi olla puuttumatta ihan joka asiaan, jos ei ole valmis viemään niistä mahdollisesti syntyvää konfliktia loppuun saakka. Itse olen huomannut myös, että juuri tämä lapsi reagoi ikäänsä nähden poikkeuksellisen voimakkaasti rutiinien rikkoutumiseen, on vähän sellainen kaavoihin kangistunut, jonka kanssa kaikki on helpompaa, kun päiväjärjestys on säännöllinen. Riittävä uni ja terveellinen ravinto, tarpeeksi (muttei liikaa!) aktiviteetteja.
Tälläisen lapsen kasvattaminen on opettanut paljon - jos minulla olisi vain nuo muut lapset, jotka ovat "normaaleita", niin luulisin lastenkasvatuksen olevan hyvinkin helppoa.
joka ei johdonmukaisella ja järkevällä aikuisen toiminnalla oppisi olemaan ihmisiksi. Toki on erilaisia lapsia, toiset villimpiä. Mutta mitään riiviöitä ei kunnon kasvatuksella pääse tulemaan.
mikä täytyy saada tapahtumaan. Ei auta, että huutelet toisesta huoneesta koneesi ääreltä ja menet lopulta paikan päälle raivoamaan ja kannat muksun arestiin.
entä jos on tavallista vaativampi tapaus?
että lapsi "ei tottele". Eikö siis ylipäätään koskaan osaa toimia ohjeiden mukaan vai tarkoitatko tilanteita, joissa kyllä ymmärtää, mitä hänen halutaan tekevän, mutta tekee tahallaan eri tavalla.
Ymmärtääkö lapsi kunnolla antamasi ohjeet? Tietääkö hän, miksi joissain tilanteissa pitää toimia tietyllä tavalla? Onko "tottelemattomuus" ihan johdonmukaista, vai toimiiko lapsi joskus siten kuin haluaisit hänen toimivan?
Oletko keskustellut asiasta lapsesi kanssa silloin, kun ei ns. ole tilanne päällä? Mikä hänen selityksensä on ollut?
vaatimustason mukainen kunnon kasvatus. Eli teet asiat kunnolla. Eli juuri niin kuin aiemmin joku mainitsi, et huutele toisesta huoneesta: "Nyt Antti EI EI EI!" Teet työsi kunnolla.
entä jos on tavallista vaativampi tapaus?
ja eilen oli vastaavanlainen tilanne meillä, että todellakin poika hyppi silmille niin ettei minun sanaani enää uskonut. Hetkellinen paniikki meinasi nousta, jota seurasi voimaton olo että kävelikö se nyt sitten nelivuotiaana äitinsä yli totaalisesti. Loistava tulevaisuus vilahti mielessä ja sitten taas tokenin ja ajattelin että ei, minä täällä olen se pomo jota viimekädessä kuunnellaan.
Laskeuduin pojan korkeudelle kuitenkin olemalla yläpuolella, tiukka katse silmiin ja napakka sanominen, jäähylle ohjaaminen. Laitoin lapsen joka kerta takaisin jäähylle ja ilmoitin, että 4 minuutin sijasta tuli 8 minuuttia jne ja pois saa tulla vasta kun lupaat tehdä xxxxx ja jos et tee palaat takaisin jäähylle. Kyllä se siinä 10 minuutin jälkeen rupesi rauhoittumaan ja tottelemaan.
Eli kuten jo neuvottiinkin, ohjaat vierestä ja vahdit ja viet jäähyt loppuun asti. Varmistat että lapsi ymmärtää miksi häntä rangaistaan ja ymmärtää myös, mitä käskysi tarkoittaa. ja sama meno joka päivä päivästä toiseen. 4-vuotias toisaalta kokeilee rajojaan yhä uudestaan, toisaalta unohtaa vielä helposti innostuessaan eiliset kiellot.
sitä 4-vuotiasta jäähyllä vieressä vahtien vaan pienemmät sisarukset tarvitsevat huomiota?
sitä 4-vuotiasta jäähyllä vieressä vahtien vaan pienemmät sisarukset tarvitsevat huomiota?
siksi aikaa kun keskityt siihen neljävuotiaaseen.
myös erittäin sisukas ja omantahtoinen 4v. Viime keväänä (3,5v) istui jatkuvasti jäähyllä, teki kiellettyä ihan kiusallaan ja uskoi vasta kun jäähylle raahasin. Sitten tuli suru siitä, että valtaosa meidän kommunikoinnista oli kielto, komentamista, torumista, jäähyttelyä ym negatiivista. Päätin, ettei näin voi olla. Jatkoin kieltämistä edelleen samoista asioista, mutta aina kun joku asia sujui hienosti, mainitsin siitä positiiviseen sävyyn. Ei siis mitään ylitsevuotavaa kiittelyä ja punaista mattoa vaan ihan tyyliin, että "puit äsken tosi hienosti" tai "hienoa, ettet vienyt siskon kädestä". Siis ihan tavallisia asioita, jotka toisilla sujuvat helposti ilman mitään huomiota, mutta jotka saivat meillä joka päivä useamman konfliktin aikaiseksi. Ensin ajattelin kehua kokonaisista hyvistä päivistä, mutta ekana päivänä jo huomasin, että koko päivä on liian pitkä näin pienelle. Kun alkoi huomioimaan pieniä asioita, muutos tuli nopeasti. Muutaman päivän jälkeen jäähyily väheni ja sanoilla alkoi olla suurempi merkitys. Edelleen meillä joudutaan kieltämään kovasti, käyttämään tyyliä, "lasken kolmeen ja jollet tottele, et pääse jumppaan tms", mutta keväällä piti aina laskea kolmeen, nyt riittää kun alkaa tapailla ykköstä. Että edistystä, vaikka työtä riittää edelleen. Ja toisaalta neiti on erittäin empaattinen ja hoivaviettiä löytyy, mutta on vaan luonteeltaan vähän enemmän rajoja tarvitseva.
Ja loppuun näille "tosikasvattajille": tuttu lastentarhanopettaja sanoi, että jos hänellä olisi vain ensimmäinen poikansa, hän luulisi että kasvatus riippuu vain vanhemmista. Mutta onneksi hänellä on kaksi nuorimmaista myös ja nyt hän ymmärtää, ettei kaikki todellakaan riipu vanhempien kasvatuksesta, lapset vaan ovat erilaisia, toiset helpompia, toiset vaativampia. Ja ennen kaikkea, toiset vaativat vanhemmiltaan PALJON enemmän.