Kysymys teille, joilla todella nopeasti kehittynyt lapsi

Ei ollut ehkä superaikainen, mutta taidot oli hanskassa selkeästi muita samanikäisiä aikaisemmin.



Nyt kolmannella koulussa ja tässä tyypillistä toimintaa:

- Koulu on sujunut erittäin hyvin, on luokkansa parhaita (mutta on muitakin saman tasoisia)

- Rima on korkealla, yksikin pieni virhe kokeessa, niin koe meni lapsen sanojen mukaan huonosti

- Äidinkielessä opettajamaisesti korjaa toisten kielioppivirheitä, onneksi ei kovin ärsyttävällä äänellä, vaan hymyillen

- Ekoilla luokilla olisi halunnut vaikeampia tehtäviä, mutta opettaja antoi vaan enemmän

- Uusi kieli antaa kivasti haastetta, mutta pitkäjännitteisenä jaksaa kuitenkin opetella sitä

- On liikunnallisesti ja motorisesti lahjakas ja harrastaa kilpaurheilua

- Omaa riittävän hyvät sosiaaliset taidot, vaikka ei ole sosiaalisin mahdollinen lapsi

- Ystävyyssuhteet ovat tiiviit

- Viihtyy suht pienissä porukoissa ja on hitusen hitaasti lämpiävä ja alkuun ujohko, iän myötä reipastunut paljon

- Sanoo suoraan toisille jos joku asia vaivaa ja pitää puoliaan

- Omaa aika hyvänkin huumorintajun, mutta hänelle ei saa nauraa

- Omaa korvat, jotka kuulevat kaiken ja kuuntelee aikuisten juttuja ja jaksaa istua kahvipöydässä lapsista aina pisimpään

- Jää katsomaan välillä toisten touhuja tuijottaen ja unohtaen paikan, ei yritäkään peitellä kiinnostustaan

- Omannut vuosikausia saman mielenkiinnon kohteen, joka kiinnostaa



Äitinä tuntuu että tämä yksi lapsi kolmesta lapsestamme on selkeästi erilainen. Ilman noiden kahden muun kokemusta voisin suhtautua tähän yhteen erilailla (lähinnä pitää erittäin normaalina) varsinkin kun ne muutamat kaverit tuntuvat olevan aika samanhenkisiä

matikka ja kielet sujuu tosi helposti, lukuaineet hyvin, jos vain viitsii lukea, liikunnassa ja musiikissa lahjakas. On saanut onneksi eka luokasta lähtien oman tasoisiaan tehtäviä eikä näin ollen ole päässyt tylsistymään luokassa. Myös sosiaalinen puoli toimii, on suosittu kaveripiirissään, vaikka ensin pelättiin että jääkö yksin, kun ei tuntenut ketään kouluun mennessään entuudestaan ( ei käynyt eskaria )

Jotain päälle kahdeksan oli päättötodistuksen keskiarvo. Amikseen meni opiskelmaan.

On huomattavan älykäs ja oli kympin oppilas ja ylikin. Liikunta ainoa heikko kohta. Ei meinannut oppia ajamaan ilman apupyöriä. Sellaista aitoa luovuutta ja älykkyyttä, ei kirjaoppineisuutta. Toisen sikomme kanssa olemme ajatelleet valittaa vanhemmillemme epäreilusta geenien jaosta ;)

mutta sisaren poika. Hän on autisti. Eli ei nyt ihan kympin keskari...eikä ihan normaali koulukaan.

tykkää koulusta, tekee kouluasiat tunnollisesti, on nyt seiskalla, ja ka oli 9,4, eli ihan hyvin sujuu. Harrastaa urheilua vapaa-ajalla, ei vielä notku ostareilla tms.

Ei kylläkään puhunut vielä tasan 2-vuotiaana mitenkään ikätovereistaan poikkeavasti, mutta oppi sekä lukemaan että laskemaan varhain. Ennen kaikkea hän esitti jo pienestä pitäen sellaisia kysymyksiä, joita kuulee normaalisti paljon vanhemmilta lapsilta.



Lapsi päätti peruskoulun viime keväänä. Ainoa yhdeksikkö päästötodistuksessa oli liikunnasta. Kaikki muut aineet olivat kymppejä.

Veljeni on pienestä saakka ollut todellinen nero. Aina ihan helposti veti peruskoulussa ja lukiossa kymppejä. Hänellä myös oli ainoa kompastinkivi liikunta. Nykyään yliopiston hajamielinen fysiikanopiskelija. Sosiaaliset taidot, öö, niitä ei ole. On ihan friikki omissa maailmoissaan. Ei oikein osaa keskustella mistään arki päiväisestä. Mutta rakas veljeni jokatapauksessa :)

ja äidinkielessä. Toisaalta on hyvin liikunnallinen.

Siis ollaan tunnettu koko ikämme..

Äitinsä kertoi että oli kehtittynyt todella nopeasti lapseni. Siis ongelmanratkaisussa ja puheenkehityst oli ikätovereitaan edellä.

Kävelemään oli kuitenkin oppinut myöhemmin.



Koulussa veteli kymppejä ilman lukemista ja liikunnasta taisi olla seiska. Sosiaalinen älykkyys on asteikolla 1-10 5.. Töksäyttelee sanomiset, ei osaa keskustella uusien ihmisten kanssa, ei oikein tajua tunteisiin liittyviä asioita. Vieraille ihmisille tulee yleensä kuva että hän on tyhmä, vaikka asia meneekin toisin.



Joo itse olen tavallinen tallaaja, enkä välillä ymmärrä miksi tuo mies minun kanssani on. Enkä mikään kauniskaan ole.

Ihan tavallinen tokaluokkalainen on, pitää kyllä koulunkäynnistä ja se on helppoa, on luotettava ja järkevä sekä pidetty kaveri. On keskiverto liikkuja, laiska mutta esim. taitava uimari. On muuten myös musikaalisesti lahjakas.



En usko että olisi edes ennen, kun 10 keskiarvon oppilaita oli (itse olin), ollut sellainen, ja nykyään kun 8 on se hyvä numero, ei minun lapseni varmasti saa mitään kympin keskiarvoa, sen verran laiska on kuitenkin;-)



Toinen lapseni oli myös pienenä tuollainen aikaisin osaava, ja on sitä kyllä vielä näin eskarilaisenakin, muttei ole sisaruksensa kopio, vahvuudet hieman erilaiset. Mutta hänkin on musikaalisesti lahjakas ja soittaa instrumenttia.

Pyrkii liikaa täydellisyyteen. Jos läksyissä on pienikään virhe hän piiskaa itseään ihan hirveästi.



Me vanhemmat emme ole koskaan vaatineet mitään kummoista. Olen aina yrittänyt rauhoitella että "ei sun tarvitse olla paras ja kaikille sattuu virheitä", mutta hän on ihan kipeän tarkka kaikesta.



Toinen tyttäremme on ihan eri puusta veistetty. Kohta kaksi eikä todellakaan puhu/ ole kuiva/ laske/ tunnista kirjaimia kuten siskonsa aikoinaan.

Itse olin siis kympin oppilas, minulla oli vielä seiskalla ka 10 (kasilla ja ysillä taisi olla joku 9.8 tms, lukion päästätod. ka 9.7 ja kuusi ällää kirjoitin).

Mutta en ollut siis mikään erityisen nopea kehittyjä, vaan ihan tavislapsi. Lukemaankin opin vasta ekalla ja nuo kympit alkoivat tulla vasta kolmannesta luokasta lähtien, eikä niiden eteen tarvinnut tehdä lukion loppuun asti yhtään töitä.



Että voi sitä olla hyvä koulussa, vaikka olisikin hidas pienenä;-)



t.10

tosin vasta ekalla, joten en osaa kertoa hänen koulumenestyksestään. Kaikki on koulussa helppoa, mutta lapsi on kuitenkin edelleen innostunut. Haasteena on, että innostus saadaan säilymään, eikä lapsi turhaudu, kuten isänsä aikoinaan.



Isällään meni koulu ihan pelleilyksi lukioon asti. Oli kylläkin se kympin oppilas, ainoastaan käytös taisi olla koko ajan ala-arvoinen. Lukiossa sitten rupesi opiskelukin kiinnostamaan, sai kuusi laudaturia ja kouluttautui minimiajassa maisteriksi.

Tytöt kympin oppilaita, lahjakkaita kilpaurheilijoita, puhuvat sujuvasti kahta kieltä, pari muuta auttavasti.



Poika ysin oppilas ihan laiskuuttaan. Ei tee asioita loppuun kun kyllästyttää. Vuosia yritetty saada muutosta aikaan, mutta menee lötkyille silti sieltä missä aita matalin.

Lahjakas urheilija myös, kielte hallussa kuten siskoilla.



Esikoinen tosiaan tekin 100 palan palapelejä 2v. poika mm. puhui 3 sanan lauseita 9kk ikäisenä. Keskimmäinen on ollut todella lahjakas matemaattisesti jo 1 vuotiaana. jne.



Minä olen lahjakas monella saralla, mieskin aina ollut 9-10 oppilas.

eli arvosanoista en osaa sanoa. Viime vuonna sai vain parista aineesta (äikkä, matikka, enkku?) ja ne olivat hyviä.



Koulussa on tylsistynyt kuoliaaksi lukuaineiden kanssa. Jos olisi säpäkämpi tyyppi, olisi varmasti pistänyt luokassa ranttaliksi, mutta rauhallisena tyyppinä on tyytyny syömään hihojaan ja uppoutumaan syvälle ajatuksiinsa. Joka vuosi on itse pyytänyt mielenkiintoisempia (eli haastavampia) tehtäviä, mutta opettajat eivät ole ikinä ehtineet. Myös erityisope olisi halunnut tehdä töitä lapsen kanssa, mutta ei ehdi, koska kalenteri on täynnä lapsia, jotka meinaavat pudota kelkasta. Lapsi olisi varmasti hyötynyt yhdysluokasta, jossa olisi itse ollut sitä nuorempaa sakkia.



Lapsi on kiva kaveri, mikä on minusta arvosanoja tärkeämpää. Numerotodistuksen arvosanoista en osaa vielä veikata varmaksi mitään. Luultavasti lukuaineista tässä vaiheessa ihan hyviä numeroita, paitsi ehkä ympäristöopissa, jossa oikeasti joutuisi tankkaamaan hauki on kala -tyyppistä faktaa kirjasta. Sitä kun ei ole vielä joutunut opettelemaan, kun kaikki aineet ovat olleet laajalti hanskassa alusta asti. Motoriikkaa vaativissa aineissa, eli liikunnassa, käsitöissä, kuviksessa, ei taida olla sitä kovinta kärkeä, eikä tarvitse ollakaan. Lapselle se on silti kova pala, kun on jo tottunut siihen, että osaa asiat heti, eikä tarvitse opettelua.



Tällä hetkellä näin, mutta tämähän on vasta ala-astetta, eikä seuraavista vuosistakaan tiedä mitään.

huolissani lahjakkasta kuusivuotiaastani. Pelkään, että hänestä tulee alisuorittajaa kuten toisesta vanhemmastaan jolle kouluaineet olivat lapsena ja nuorena liian helppoja. Opiskelemaan hän pääsi myös ilman vaivannäköä.



Lapselle tekee hyvää saada tarpeeksi haastette, jotta motivaatio pysyisi yllä. Yritän huolehtia tästä tarjoamalla virikettä ja haastetta sekä kannustamalla yrittämisestä, en "suorituksesta".



Kaikkein tärkeimpinä tukina näen elämänilon, leikin ja liikkumisen. Jos elämä murjookin on tulevalla aikuisella sitten valmiina työkalut joilla helpottaa oloaan.



Jostakin luin, että erityislahjakkaiden lasten lahjoja on hyvä kanavoida myös esim. liikuntaan tai jonkin instrumentin soittamiseen.

Oppiminen on koulussakin ollut helppoa, mutta omapäisyys ja itsepäisyys tasoittaa :)



Suunnileen ysin keaskiarvolla on edennyt. Ala-asteella vielä.

mutta heillä ei ole tähän mitään holttia. Lapsen käytös on aivan kamalaa. Rajoja ei ole, joten lapsi tuntuu olevan täysin hukassa.