Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä ketään, jonka lapsi ei tiedä isästään mitään?
29.09.2010 |
Oma lapseni ei tunne isäänsä, mutta tietää hänen nimensä ja jotain muita ihan pieniä asioita. Mulle on tullut nyt jotenkin helpotus, että tietää edes sen vähän, koska koulussahan pitää aina joskus tehdä tehtäviä, joissa kerrotaan vanhemmista. Että lapseni saa edes jotain kerrottua. Miten teillä, joiden lapset eivät tiedä isästään yhtikäs mitään? Miten he vastaavat isäkysymyksiin?
Kommentit (6)
jossa isä ei saanut tapaamisoikeutta.
Lapset olivat niin pieniä erotessamme etteivät kaksi vielä osaneet puhua paljon, kyselleet mitään missä isä edes on. Isä unohtui ja en koskaan maininnut hänestä mitään, ja elämä jatkui minun vastuullani ja elatuksellani.
En tiedä puhuivatko isompana koskaan keskenään isästään, minun aikanani eivät koskaan eivätkä kyselleet. Lapset kai ajattelivat että asia on niin kuin on.
Ilmeisesti ei ole ollut koulussa ongelmia isättömyydestä, kun ei ole tullut tietooni lapsilta tai opettajilta.
Joskus liitto hajoaa näin pahoissa merkeissä ettei lapset voi tavata edes isäänsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakotit isäksi ja nyt sua niin harmittaa?
Sinun kannattaisi varmaan joskus puhua isoille lapsille heidän isästään. Sano, että vastailet sitten niin paljon kuin osaat ja muistat. Anna heille mahdollisuus pohtia juuriaan, jos itse tahtovat.
Tein omien lasten kohdalla vaikessa erossa niin, että kuljetin isän muistoa mukana puheissa monta vuotta, mutta hän hiipui aikanaan. Lapset tietävät kyllä kuka hän on ja missä asuu, mutta eivät ota yhteyttä. Ehkä se on ajankohtaista joskus aikuisena tai kun saavat itse lapsia. Isoisä on silloin jossain, vaikka onkin alkoholisoitunut parka. 2
näkemään...ellei sitten isä ota itseään niskasta kiinni (jota suuresti epäilen). Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta halusin pitää lapsen. Kivittäkää tästä jos haluatte, itse en edes harkinnut aborttia ja ikääkin mulla jo yli 30v. Isä on täysi hulttio enkä kykene lainkaan luottamaan häneen lainkaan. En halua altistaa lasta suhteeseen, jos ei minkäänlaista perusluottamusta ole olemassa. Katson sen olevan vanhingollisempaa lapselle kuin isättömyys. Mutta mietin ihan samaa...miten jonakin päivänä asian kertoo lapselle. Nyt ikää vasta 2v.
Pienelle sanotaan, että sinulla on isä, jota äiti rakasti kerran kovasti, mutta hän ei enää asu täällä.
Isommalle sanotaan, että yhteiselämästä ei vain tullut mitään, mutta lapsi itsessään on äidilleen kultaakin kalliimpi.
Isolle teinille kerrotaan vähitellen koko totuus. Annetaan miehen nimikin, jos hän joskus haluaa itse etsiä ihmisen käsiinsä.
Alue: Aihe vapaa
biologista isäänsä. Pitää isänään ensimmäistä puolisoani, josta olen myös eronnut. Kasvattajaisä on nykyinen puolisoni, isäpuoli.
Jos olisi ollut joskus tarvetta kertoa alkuperäisestä, olisin sanonut että hän oli mies, jota äiti kerran rakasti, mutta häne i kuulunut elämäämme koskaan. Lapsi olisi saanut sanoa samoin, että ei ole koskaan asunut (bio)isänsä kanssa.