Lue keskustelun säännöt.
Kotini EI ole vieraiden mukuloiden ravintola, vaikka olenkin kotiäiti!
29.09.2010 |
Koittakaa nyt hyvät ihmiset huolehtia itse niistä lapsistanne ja niiden syöttämisestä koulupäivän jälkeen. Olen kurkkuan myöten täynnä mukuloita, jotka silmät kirkkaina lampsii meille ja odottavat, että tarjoan välipalat. Nyt olen pistänyt stopin hommalle. Lapseni syö välipalansa, tekee koulutehtävät ja vasta sitten voi kavereita tulla käymään tai mennä ulos leikkimään.
Mutta jääkaapin ovi pysyy kiinni.
Kommentit (31)
Ei mekään mitään varakkaita olla, päin vastoin, joka kk pitää miettiä, miten selvitään, mutta kyllä jotain välipalaa voin tarjota vieraille. Ei sen ihmeellistä gourmeeta tarvitse olla. Ja jos joku perhe siinä sitten säästää, että lapsi syö meidän ruokia, niin en ajattele niin itsekkäästi, että olisi multa pois. Jos lapsella on nälkä, niin syököön. Ei ne ruokamäärät per lapsi nyt niin valtavia ole. Tietenkin vastavuoroisuus olisi mukavaa, mutta kyllä voin vähästä omasta pussista jakaa muillekin. Ei mulle siitä paha mieli tule, että lapsella on maha täynnä, päin vastoin.
jos lapsi syö yhden leivän+jugurtin+jonkun hedelmän välipalaksi niin toki sama on tarjottava vieraallekin. Tämä*20 (arkipäiviä n. kuukaudessa) niin ei se enää niin kovin pieni summa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele nykyajan pahoinvointia, kun vieraanvaraisuuskin on tuota tasoa. Anteeksi, tasottomuutta. Mitään ei voi antaa tai tarjota muille ihmisille.
Kaikki on MULLE MULLE MULLE. Vaikka naapurin lapsi seisoisi oven takana pää veressä niin EI KUULU MULLE, menköön kotiinsa siitä ulisemaan, itsepähän on vanhemmilleen mennyt syntymään.
t. vieraanvarainen äiti, jonka luokse teidänkin lapsenne ovat tervetulleita syömään välipalaa.
Minä olen työssäkäyvä äiti, jonko kotiin kokoontuu lähes joka päivä kummankin lapsen kavereita, syövät, leikkivät ja tekevät läksyjä yhdessä. Siitä olen ainoastaan tarkka, että siivoavat jälkensä ja kertovat vanhemmilleen missä ovat. Meillä saa jopa lojua ja vetelehtiä.
ja kieltämättä meinaa välillä rasittaa, kun lapsilla olisi 10:ksi kouluun meno niin ensimmäiset kaverit soittelevat ovikelloa jo 7 pintaan. Myös koulun jälkeen alkaa joukkovaellus, kun meille yrittää jos kuinka monta eka- ja tokaluokkalaista. Olen nyt rahoittanut loppuviikon omalle porukalle; eilen syötin ja juotin koulun jälkeen 3 ekaluokkalaista ja tänä aamuna ensimmäinen oli oven yakan klo 7.05, vaikka kouluun meno oli klo 10:ksi. Omat muksut nukkuivat vielä.
Mä otan patterin pois meidän ovikellosta (luojan kiitos on sellainen ovikello!) viikonloppuisin, kun 5-vuotiaani samanikäinen kaveri tulee hakemaan välillä ennen 9 ulos. Ja me saatetaan hyvinkin nukkua vielä.
Silti jouduin pistämään lapun luukulle (kirjaimellisesti kirjoitin viestin jääkaapin oveen), ettei jääkaappimme ole kaikkien kylän lapsien itsepalveluruokala!!! Varsinkin jäätelöt hävisi kavereiden suihin pakasteesta.
Eli ei se kotiäitiys siitä kodista ravintolaa tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, aika vihamielisesti suhtaudutaan lasten ystäviin??!!!
Olis kiva tietää, miten näiden lasten kaverien inhoajiin on omien kaverien vanhemmat suhtautuneet, ja onko omaan kotiin olleet leikkikaverit tervetulleita.
mun mielestä on parempi tuntea lapsensa kaverit ja antaa heidän viettää aikaansa meillä, kuin että luuhaisivat ties missä. Tämä kehitys toimii sitä paremmin, mitä nuorempana "saavat tottua" siihen, että meille saa tulla ja meillä saa olla. Samalla olen sitä mieltä, että minun on hyvä tuntea myös kavereitten vanhemmat edes jollain tasolla, niin että voidaan soitella tärkeät asiat ja sopia joistain pelisäännöistä keskenämme. Niinpä siis meille on kehittynyt myös tilanne, jossa näistäkin asioista voi sanoa muille vanhemmille ja sopia pelisääntöjä myös lasten kanssa.
Ihme porukkaa tosiaan täällä, marmatetaan jostain muutaman sentin välipaloista netissä, mutta ei suin surminkaan sanota asiasta joko niille lapsille tai heidän vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä lähellä asuu paljon lasten kavereita, ja kaikkien kanssa asiat hoituvat varsin mutkattomasti. Kai sitten olemme kaikki samanhenkisiä.
Eli meilläpäin
- Saa tulla ja mennä kylään, lupa tietysti kysytään aina isäntäväeltä. Kenellekään ei tungeta väkisin, koska isäntäväki osaa tarvittaessa sanoa ei.
- Läksyt tehdään pääsääntöisesti kotona, mutta jos menee suoraan koulusta kaverille, läksyt voidaan tehdä myös yhdessä.
- Vieraille tarjotaan välipalaa, jos he ovat välipala-aikaan kylässä.
- Tarjoukseen voi vastata joko "kiitos, otan" tai "ei kiitos, syön kotona". Molemmat vastaukset ovat yhtä luontevia ja hyväksyttäviä.
- Päivällinen syödään pääasääntöisesti kotona. Joskus isäntäväki voi tarjota päivällisenkin, mutta se sovitaan aina erikseen soittamalla vieraan vanhemmille.
- Kyläily on vastavuoroista, eli kaikki käyvät kaikilla.
- Kaikilla lapsilla on kylässä mukana puhelin, johon vanhemmat soittavat, kun on aika tulla kotiin.
- Jos isäntäväelle tulee muuta menoa tai on esim. iltatoimien aika, vieraalle on täysin luvallista sanoa, että on aika lähteä kotiin.
Kiitos teille rakkaat palokkalaiset naapurit, jotka teette mahdolliseksi tällaisen luontevan yhteydenpidon. :)
En yhtään ihmettele nykyajan pahoinvointia, kun vieraanvaraisuuskin on tuota tasoa. Anteeksi, tasottomuutta. Mitään ei voi antaa tai tarjota muille ihmisille.
Kaikki on MULLE MULLE MULLE. Vaikka naapurin lapsi seisoisi oven takana pää veressä niin EI KUULU MULLE, menköön kotiinsa siitä ulisemaan, itsepähän on vanhemmilleen mennyt syntymään.
t. vieraanvarainen äiti, jonka luokse teidänkin lapsenne ovat tervetulleita syömään välipalaa.
vieraanvaraisuus tuskin on sitä että 2-3 vierasta lasta on 5 päivää viikossa syömässä jääkaapista eväät. Ihan ok, jos lapsen vanhempien kanssa on sovittu että tänään heidän lapsensa tulee meille koulun jälkeen, saa välipalan ja päivällisen. Joku toinen kerta sitten toisinpäin. Mutta ei edes joka viikko.
Ystäväni perhe muuten pisti stopin koko naapuruston lasten syöttämiselle. Kertoi että rahaa alkoi säästymään lähes 300e kuukaudessa. 3 omaa lasta, jokainen oli tuonut yhden kaverin joka koulupäivä. Siis 6 suuta ruokittavana 5 päivää viikossa. Sanoi ettei häntä niinkään häirinnyt se että aina samat lapset olivat heillä syömässä, vaan se että niiden lasten kotiin ei ikinä saanut mennä. Ei siis minkäänlaista vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä lähellä asuu paljon lasten kavereita, ja kaikkien kanssa asiat hoituvat varsin mutkattomasti. Kai sitten olemme kaikki samanhenkisiä. Eli meilläpäin - Saa tulla ja mennä kylään, lupa tietysti kysytään aina isäntäväeltä. Kenellekään ei tungeta väkisin, koska isäntäväki osaa tarvittaessa sanoa ei. - Läksyt tehdään pääsääntöisesti kotona, mutta jos menee suoraan koulusta kaverille, läksyt voidaan tehdä myös yhdessä. - Vieraille tarjotaan välipalaa, jos he ovat välipala-aikaan kylässä. - Tarjoukseen voi vastata joko "kiitos, otan" tai "ei kiitos, syön kotona". Molemmat vastaukset ovat yhtä luontevia ja hyväksyttäviä. - Päivällinen syödään pääasääntöisesti kotona. Joskus isäntäväki voi tarjota päivällisenkin, mutta se sovitaan aina erikseen soittamalla vieraan vanhemmille. - Kyläily on vastavuoroista, eli kaikki käyvät kaikilla. - Kaikilla lapsilla on kylässä mukana puhelin, johon vanhemmat soittavat, kun on aika tulla kotiin. - Jos isäntäväelle tulee muuta menoa tai on esim. iltatoimien aika, vieraalle on täysin luvallista sanoa, että on aika lähteä kotiin. Kiitos teille rakkaat palokkalaiset naapurit, jotka teette mahdolliseksi tällaisen luontevan yhteydenpidon. :)
Luin häkeltyneenä tätä ketjua tähän viestiin asti. Mutta näemmä me Keski-Suomessa vaan osataan kommunikoida ;) Tai ehkä täällä sitten oikeasti toimii se "koko kylä kasvattaa" -systeemi.
Just tänään hain tyttöni ex-tempore organisoidusta koulun jälkeisestä kyläilystä (siis kaverukset organisoivat keskenään ja kysyivät luvat vanhemmilta) ennen kuutta parin puhelinsoiton jälkeen ja juteltiin kaverin äidin kanssa vartti siinä ovella ja naureskeltiin lasten jutuille. Perjantaina tulee luokkakaveri meille - ihan rehdisti siksi, että opiskeleva äiti valitsi vain muutaman päivän iltapäiväkerhoa viikossa. Tytöt ovat vuoroviikoin molempien luona ja siellä tekevät läksyt ja syövät välipalan. Fair Play.
En ole koskaan tuntenut pienintäkään syyllisyyttä lasteni kaverikyläislyistä enkä liioin taakkaa lasten kavereista. Tuntemattomia ei käy koskaan ja fifty-fifty menevät kyläilyt pidemmällä aikavälillä.
Niin ja me kaikki käydään töissä ja osataan silti sopia asioista.
muutenkaan hengailemaan. Jokaiselta löytyy kotoa ihan oma jääkaappi ja leipälaatikko!