Mies lähti toisen naisen mukaan,suru on pohjaton :(

ettei ap:ssa ole vikaa, kun mies lähti. Miten te voitte tehdä sellaisen johtopäätöksen ton alotuksen parin virkkeen perusteella? Siis mä en todellakaan väitä, että tää olis ap:n vika - ihmettelen vaan ,mistä tiedätte, ettei ole.

eli tottakai ero sattuisi jokatapauksessa, mutta enemmän erossa varmasti sattuu se kun toinen on pettänyt ja loukannut pahimmalla mahdollisella tavalla kuin se että kumppani onkin muuttanut mielensä yhteisestä tulevaisuudesta. Asioista voi aina puhua aikuismaisesti eikä toista tarvitse satuttaa enemmän kuin on tarpeellista.

Sinulla on elämässä vielä paljon opittavaa.

eli tottakai ero sattuisi jokatapauksessa, mutta enemmän erossa varmasti sattuu se kun toinen on pettänyt ja loukannut pahimmalla mahdollisella tavalla kuin se että kumppani onkin muuttanut mielensä yhteisestä tulevaisuudesta. Asioista voi aina puhua aikuismaisesti eikä toista tarvitse satuttaa enemmän kuin on tarpeellista.

rakastanut niin paljon että haluaa vain toisen olevan onnellinen, mutta normaalissa pitkässä suhteessa ja elämässä tulee niitä ala- ja ylämäkiä ja ainakin minä lupauduin että tahdon rakastaa silloinkin kun rakastaminen tuntuu mahdottomalta, en pitänyt minään vaihtoehtona toisen pettämistä ja tahallista loukkaamista.

Aikamoinen gandhi täytyy olla että siinä vaiheessa vielä toivottaa onnelista elämää.



13 ja 21

Sinulla on elämässä vielä paljon opittavaa.

eli tottakai ero sattuisi jokatapauksessa, mutta enemmän erossa varmasti sattuu se kun toinen on pettänyt ja loukannut pahimmalla mahdollisella tavalla kuin se että kumppani onkin muuttanut mielensä yhteisestä tulevaisuudesta. Asioista voi aina puhua aikuismaisesti eikä toista tarvitse satuttaa enemmän kuin on tarpeellista.

t. se "tyttö" jonka tekstiä kommentoit

kesällä tuli vuosi täyteen ja tuntuu pahalta. Lapset ovat viikko-viikko systeemillä, rahat koko ajan loppu, mutta muuten menee päällisin puolin ok.

Olen turruttanut synkät tunteet tekemällä hirveesti käsitöitä, kirpparitavaroita hinnoittelemalla jne.



Vähän, todellavähän on tullut negatiivista, varsinkin kun kävi ilmi että miehellä oli toinen nainen. Mulle selvisi asia vasta kun ero oli astunut voimaan.



Ihanaa on, että lapset tuntuvat voivan hyvin ja näen ex-appivanhempia joka toinen kk. Mun vanhemmat eivät ole voineet antaa anteeksi ex.lle, mutta muuten tässä eletään päivä kerralla.



Hirveesti on pitänyt keksiä tapoja miten sais laskut maksettua ja se tekee kaikesta vaikeampaa. Vielä on laskut maksettu eräpäivänä, mutta esim kotipaidassani on n 30 pientä reikää eli omia tarpeita ei ole.



En voisi edes kuvitella ryhtyväni uuteen suhteeseen tällä hetkellä.



Ystäviä onneksi on ja miehen lähteminen ei nykypäivänä ikävä kyllä ole harvinaista. Tukea on tullut monelta taholta, onneksi !

Tuo "lähti toisen matkaan" on sinänsä hieman outo käsite, usein tilanne saattaa olla se että suhteessa on mennyt pitkään jo huonosti eiäk asioista ole saatu puhuttua. Mies on saattanut tehdä lähtöä jo pitkään, mutta rohkaistuu siihen vasta kun on tavannut jonkun toisen/ehkä ihastunut johonkin toiseen. Ei kukaan rakasta vaimoaan ja onnellista hyvää parisuhdetta noin vain hylkää hetken mielijohteesta, vaikka miehistä onkin kyse.

Itselleni on käynyt juuri noin, eli suhteessa meni huonosti ja mies petti ja jätti.

Mutta minkä takia tuollainen raukkamainen käytös sallitaan miehille? Miksi miesten ei tarvitse selvittää asioita parisuhteessa, jos heistä kerran tuntuu pahalle? Miksi pettäminen on jotenkin "sallitumpaa", kun NAINEN ei ole tehnyt mitään parisuhteen korjaamiseksi? (Siis tarkoitan, että ihan yhtä hyvin se mieskin voi tehdä jotain)

Mielestäni pitkässä parisuhteessa pitää kunnioittaa toista myös sen päättyessä, eli ensin hoidetaan ero, ja vasta sen jälkeen hankitaan uusi nainen sänkyä lämmittämään ja itsetuntoa kohottamaan. Pettäminen satuttaa kuitenkin myös huonossa parisuhteessa elävää!

Ja itse saan näppylöitä aina kun petettyä osapuolta syyllistetään ja/tai pettäjää puolustellaan. "Kun sillä oli varmaan PAHA MIELI, niin siksi se petti..." Jos on niin paha mieli, niin miksi roikkua suhteessa? Omat kaverini tekivät tätä meidän eromme jälkeen, voin kertoa, että tuollaiset kommentit söivät itsetuntoa aika lailla. Jotenkin rupesin uskomaan, että minä ansaitsinkin tulla petetyksi ja että minua ei tarvitse parisuhteessa kunnioittaa.

Ja ap:lle vielä: ajan kanssa helpottaa. Jossain vaiheessa sitä huomaa, ettei olekaan enää joka päivä vihainen ja onneton. Vielä vähän myöhemmin huomaa, että toista ja toisen tekemisiä ei enää ajattele kuin toisinaan. Ja sitten huomaa, että on oikeastaan aika onnellinen yksin. :)

Liitto, oli avio- tai avoliitto, on kahden kauppa. Ihmiset muuttuvat, eivät enää tavoita toisiaan tai onnistu kertomaan toiselle miksi eivät ole onnellisia. Aina sitä ei kai itsekään tajua ennen kuin on myöhäistä. On molempien osapuolten vastuulla havaita nämä muutokset, eikä suhde voi olla kunnossa ja yhteys tallella, jos toinen on autuaan tietämätön siitä että puoliso on onneton.



Sitoutuminen on sellainen juttu, että joskus se toimii itseään vastaan, estää huomaamasta suhteen onttoja kohtia. Ihminen yrittää hampaat irvessä pitää kiinni siitä mihin on sitoutunut vaikka sydän ei olisi mukana. Tahto pitää yhdessä. Mutta tunteitaan ei voi säädellä, käyttäytymistä voi. Monelle liito onttous selviää vasta sitten, kun on tunteita jo jotain toista kohtaan.



Sanoisin siis, että jokaisella olisi velvollisuus tutkia itseään ja tunteitaan hyvissä ajoin ja jopa raatorehellisesti, ennen kuin sydän vie muualle.Harva tähän kuitenkaan pystyy. Jostain muistan lukeneeni, että erityisesti suhteeseensa voimakkaasti sitoutuneet ja velvollisuudentuntoiset ihmiset lähtevät vasta, kun rakastuvat toiseen. Moni toimii ihan täysin omia periaatteitaan vastaan, ja joutuu syyllisyyden lisäksi kohtaamaan myös omat ristiriitansa.



Vaikka tunteitaan ei voikaan aina säädellä, käyttäytymistään voi. Vaikka mukana olisi kolmansia osapuolia, kummankin velvollisuus on hoitaa asia inhimillisesti ja minimoida vahingot - etenkin, jos mukana on lapsia. Vahinkojen minimoimista ei kuitenkaan ole jääminen liittoon joka on onneton.

että erityisen velvollisuuden tuntoiset ja sitoutuneet lähtevät vasta kun ovat rakastuneet. Paska puhetta sanon minä.

että erityisen velvollisuuden tuntoiset ja sitoutuneet lähtevät vasta kun ovat rakastuneet. Paska puhetta sanon minä.

Pelkurit lähtevät vasta kun uusi kumppani katsottuna! Mutta joku joskus sanoi, että erossa mies löytää toisen naisen, nainen itsensä. Niin totta!

Ja syyllisyydestä vielä, totta eroon tarvitaan kaksi (ja huonoon parisuhteeseen), mutta pettämiseen on syyllinen vain ja ainoastaan pettäjä!

että erityisen velvollisuuden tuntoiset ja sitoutuneet lähtevät vasta kun ovat rakastuneet. Paska puhetta sanon minä.

Mutta monestakin syystä tätä aihetta tuli tutkittua aikaisemmin elämässä. Tietysti jos sitoutuu sillä tavalla, että elämä on nyt tässä ja parisuhteeksi riittää pelkkä arjen jakaminen, tuskin lähtee minnekään. Mutta ihmiset jotka kaipaavat ajatusten ja tunteiden jakamista, mutta eivät sitä liitossaan saa, saattavat lähteä kun löytyy ihminen jonka kanssa natsaa. Nämä eivät välttämättä ole haku päällä tai vilkuile muita, petä jne. vaan omistautuvat parisuhteelle. Mutta jos halutaan eri asioita, on aika vähän mitä yksin voi tehdä.

Onnittelut siitä, että onnistuit kirjoituksessani av-tyyliin takertumaan provosoivaan pikkuseikkaan etkä olennaiseen: siihen, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi ja jotain on pielessä jos toinen voi olla onnellinen kun toinen kokee suhteen tyhjäksi.

Minä rakastan miestäni silmittömästi, niin paljon että haluan hänen olevan onnellinen. Jos ei minun kanssani, niin sitten toisen. Sattuisihan se, mutta se olisi itsekästä sattumista. En minä voi kieltää tai estää rakkauteni onnea, vaikkei se minun luonani olekaan.

Se kuuluukin sitten tuonne käyttäytymispuolelle.



Av-raati jättää nyt huomioimatta sen, että on eri asia

* pettää toista vuosikausia ja silti jatkaa liittoaan

* pettää toista hetki ja tajuta asioita ja jättää

* rakastua toiseen, tajuta asioita ja erota ensin ja aloittaa uusi suhde vasta sitten



Viimeinen lienee harvinaisinta, mutta mahdollista. Silti näistä kaikista kerrotaan "sillä on toinen" -tarinaa, ero on vain melkoinen.