Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka kokee olevansa onnellinen siitä ettei omista hyviä ystäviä
25.09.2010 |
tai ns. parhaita kavereita? Mä olen, ihan vilpittömästi. Mulla on paljon tuttavia, joita tapailen, käyn ulkona syömässä ja drinkillä. Mutta olen onnellinen siitä ettei ole riippana tuollaista ns. syvällistä ystävyyssuhdetta.
Mulle riittää syvälliseksi ystäväksi oma mies, jolle ei tartte esittää mitään, ja joka pysyy tuossa rinnalla oli mikä hyvänsä.
Kommentit (3)
Sitten on kavereita, joita silloin tällöin tapailen.
En haluaisi ystävää, johon täytyisi koko ajan pitää yhteyttä. Joskus käy ahdistamaan kun joku kaveri heittäytyy liian tuttavalliseksi, esim. äitikaveri odottaa lähes joka päivä tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ei edes ole miestä, eikä mulla ole tuttaviakaan, joiden kanssa paljoakaan tekisin tms.
Varmasti olisi ihanampaa, jos olis noita kaikkia!
Tarkoitat siis, että sinulla ei ole naispuolista hyvää ystävää?
Minunkin paras ystäväni on mieheni, mutta olen hiukan surullinen siitä, että monen hyvän lapsuusajan ystävän kanssa ei olla enää yhteyksissä. Syitä on monia.
Mitä jos miehellesi sattuu jotain, kenen kanssa jaat surun. Kuka silloin on tukenasi?