Miten saatte pitkän liittonne toimimaan?

Ja välillä tuntui, etten löydä enää mitään iloa ja positiivista tästä suhteestamme. Mutta kyse lieneekin hetkestä, jolloin suhde on siirtymässä aivan uusille ulottuvuuksille. Joten sellaisten kausien jälkeen yhteiselämämme on muuttunut entistä paremmaksi.

Kun siihen vain jaksat luottaa ja uskoa, niin hyvä olisi!

Voimia.

Arkea arjen jälkeen, onneksi olemme vielä terveitä. Joskus olisin valmis luovuttamaan ja nauttimaan yksin olosta.

Että joka päivä pitäisi olla jotain Tuulen viemää- romantiikkaa, miehen pitäisi tuoda sulle kukkia,

ylistää kauneuttasi?

Mä olen ollut saman miehen kanssa 21 v.

Meilläkin on tilanne, että olemme parhaita ystäviä. Maailman parhaita.

Me ollaan kestetty yhdessä kaikki nämä vuodet. Siitäkin huolimatta, että olemme monta kertaa vihanneet toisiamme, inhonneet, tapelleet.

Mutta olemme kestäneet toistemme omituisuuksia. Tykkäämme toisistamme sellaisina kuin oikeasti ollaan.

Ei siihen vaikuta se, että on tullut läskiä ja harmaita hiuksiakin. Rakkaus? Niin, mitä sä haluat rakkaudelta? Ettei se olisikin rakastamista? Päivästä toiseen, toisen vierellä olemista.

josko uusia ajatuksia nousisi esiin.

josko uusia ajatuksia nousisi esiin.

lapsia neljä, nuorin eskarissa.

Rakkauden määritelmä on vuosien varrella muuttunut moneen kertaan, tällä hetkellä se menee jotenkin niin, että "mieluiten minä juuri sinun kanssasi riitelen, mieluiten sinulle nalkutan kuin kellekään muulle, mieluummin sinun kanssa koen kaikki elämän ja avioliiton kriisit kuin kenenkään toisen." :-)

Parisuhdetta pitää ihan oikeasti muistaa vaalia. Jonkin syyn takia sitä on yleensä puolisoon aikoinaan rakastunut. Ilman kahdenkeskistä aikaa parisuhde ei pysy hengissä.



Oma mieheni on hellä, lempeä, viisas, älykäs, hauska, vahva, seksikäs ja sivistynyt. Tämä kaikki pakkaa unohtumaan, kun vauva ja uhmaikäinen huutaa, mies unohtelee perunat kiehumaan ja pistää lapsen päiväkotiin liian vähillä vaatteilla eikä kuule mitään mitä sille sanon.



Saimme viime kesänä pitkästä aikaa yhteistä kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin pari päivää kerrallaan, kun lapsemme olivat mummolassa pari viikkoa putkeen. Kesän lopulla rakastuin mieheen uudelleen niin että melkein teki kipeää.



Nyt taas kiristellään hampaita ja sinnitellään arjen kanssa, mutta lokakuussa koittaa seuraava yhteinen viikonloppuloma kahden kesken :)

mies on arjen kaveri. that`s all

mies oli ihan pihalla alstenhoidosta ja meinasi saman tien karata poikamieselämään---

Ajattelin katsoa nyt mitä tuleman pitää. Menen viikon päästä töihin ja meillä aloittaa järjestämäni hoitaja kotona toisen alle 3-v. hoitolapsen kanssa.

Teen lyhennettyä työpäivää ja olen ajatellut hoitaa itse seuraavat työt:

- ruuanlaiton ja -suunnittelun (iltaruoka ja hoitajan ja hoitolasten lounas niin että on joko lämmitettävissä tai esivalmisteltu että esim. perunat pitää keittää tms. nopeaa)

- ruokaostokset

- vaatehuollon (vaatteiden hankinta, pesu, järjestelyt ja poistot kirpparin tai vaatekeräysten kautta)

- siivouksen: ulkoistan viikkosiivouksen 1x viikko ja hoidan itse pikaimuroinnit, viemärit, yläpölyt, kaapit yms.

- tavaroiden järjestelyn

- ruohonleikkuun

- lumityöt

- lammpujen vaihtamisen

- lasten asioiden organisoinnin: harrastukset, kaverivierailut, kaverisynttärit yms., lasten syntymäpäivien järjestäminen kokonaan.



Työt vain tuntuvat mielestäni uuvuttavilta silti, onneksi pääsen töihin. Mieheni mielestä kaikki muutkin naiset pystyvät hoitamaan nämä, miksen minä? Onko näin että te kaikki työssäkäyvät naiset hoidatte myös nämä työt? Toki teen siis lyhempää päivää aluksi.

ehkä vähän liikaa, mutta selvennyksen vuoksi

siis hoidan myös viikonloppuisin lounaan sekä illallisen eli mies auttaa aamu-, väli-, ja iltapaloissa noin puolet niistä.



Nyt tuli vähän huono omatunto, pitäisikö luetella miehen töitä myös?

Ajattelin katsoa nyt mitä tuleman pitää. Menen viikon päästä töihin ja meillä aloittaa järjestämäni hoitaja kotona toisen alle 3-v. hoitolapsen kanssa. Teen lyhennettyä työpäivää ja olen ajatellut hoitaa itse seuraavat työt: - ruuanlaiton ja -suunnittelun (iltaruoka ja hoitajan ja hoitolasten lounas niin että on joko lämmitettävissä tai esivalmisteltu että esim. perunat pitää keittää tms. nopeaa) - ruokaostokset - vaatehuollon (vaatteiden hankinta, pesu, järjestelyt ja poistot kirpparin tai vaatekeräysten kautta) - siivouksen: ulkoistan viikkosiivouksen 1x viikko ja hoidan itse pikaimuroinnit, viemärit, yläpölyt, kaapit yms. - tavaroiden järjestelyn - ruohonleikkuun - lumityöt - lammpujen vaihtamisen - lasten asioiden organisoinnin: harrastukset, kaverivierailut, kaverisynttärit yms., lasten syntymäpäivien järjestäminen kokonaan. Työt vain tuntuvat mielestäni uuvuttavilta silti, onneksi pääsen töihin. Mieheni mielestä kaikki muutkin naiset pystyvät hoitamaan nämä, miksen minä? Onko näin että te kaikki työssäkäyvät naiset hoidatte myös nämä työt? Toki teen siis lyhempää päivää aluksi.

Voit vaikka näyttää hänelle tän viestin, listaan tähän meidän työnjaon. Mutta ensin vähän meidän perheen tilanteesta. Meillä on 1,5- ja 5-vuotiaat lapset, jotka ovat kotihoidossa. Minä käyn töissä 30 tuntia viikossa, tosin siitä teen n. 10 tuntia viikossa etänä kotoa käsin. Miehen on opiskelija sekä yksityisyrittäjä. Olemme olleet naimisissa 6 vuotta, yhteiseloa ylipäänsä on 7 vuotta. Esikoisen ollessa 1-3 -vuotias mies oli koti-isänä, ja on aina ollut paljon kotona, hoitanut paljon lapsia ja hoitanut paljon kotitöitä. Niistä kyllä tapellaan ajoittain, mutta lähinnä siksi, että meillä on erilainen rytmi tehdä niitä. Mies edustaa kaikki samalla vaivalla -linjaa eli koti pääsee ensin todella kaaottiseen kuntoon mutta siivotaan sitten yhdellä vaivalla putipuhtaaksi, minä taas tykkäisin pikkuhiljaa jatkuvasti tapahtuvasta siivouksesta, jolloin olisi jatkuvasti suurin piirtein siistiä. Asumme kerrostalossa eikä meillä ole autoa, joten perinteinen jako naisten ja miesten töihin ei edes onnistu, tosin siitä on puhuttukin vain sen verran, että voiko olla idiootimpaa tapaa jakaa kotitöitä kuin se. Mieheni mielestä kotityöt kuuluvat jokaiselle ko. kodissa asuvalle, huvitti niiden teko eli ei.

No, sitten sitä listaa. Mieheni vastuulla on

- ruuanlaitto yleisesti ottaen, minä teen silloin tällöin jotakin, mutta yleensä lähinnä lämmitän jämiä tai pakkasesta löytyviä

- kaupassa käynti lukuunottamatta minun kerran viikossa tekemää kauppareissua, jolloin ostan viikon kuivatarpeet (pastat, säilykkeet, pakasteet yms.), mies ostaa siis kasvikset, hedelmät, kalat, maidot yms. 3-4 kertaa viikossa

- ruokasuunnittelu

- tiskaus (tiskikonetta ei ole)

- kissojen ja kanin wc-laatikoiden siivous, kanin häkin siivous, eläinten ruokkiminen

- suursiivoukset (imurointi, lattioiden pesu, wc:n pesu)

- esikoisen haku kerhosta 2xvko

- pyykinpesu, kaappeihin laitto.

Mun tehtäväni taas ovat

- perheen viikko-ohjelman suunnittelu, eli aikatauluttaminen ja kaikkien menojen yhteensovittaminen

- muu vaatehuolto, eli silitys, hankinnat ja poistot

- "pikkusiivous", eli paikkojen järjestely ja pölyjen pyyhkiminen tarvittaessa

- jo mainittu kauppareissu kerran viikossa

- suurin osa lasten asioiden organisoimisesta: neuvolat, lääkärit, kaverikyläilyt, synttärijuhlat jne.

- lasten "sosiaalistaminen" ja virikkeellistäminen: perhekerhossa ja perhekahvilassa käyminen, erilaisissa tapahtumissa ja harrasteissa käyminen (vakiharrastuksia lapsilla ei ole)

- esikoisen kerhoon vieminen 2xvko

- koko perheen yhteisen ajan järjestäminen, lomat yms.

- keittiön siivous lukuunottamatta jääkaappia, sen siisteydestä huolehtii mies.

Yhteisiä, keskenään jaettavia/sovittavia juttuja ovat

- roskien vienti

- lamppujen vaihto

- polkupyörien huolto, bussikorttien lataus

- muut hommat, jotka eivät ole toistuvia, jatkuvia eivätkä ole mitenkään sujuvasti ja selvästi jomman kumman vastuisiin kuuluvia.

Miehes on vaan laiska ja yrittää luistaa omasta kotivastuustaan vedoten "miesten" ja "naisten" töihin. Mutta sä olet fiksu, kun ulkoistat siivouksen - ulkoista myös kaikki muu, minkä pystyt. Tilaat lasten synttärikakut konditoriasta tai joltain osaavalta tutulta, tai ulkoista koko synttärit jonnekin muualle (kylpylään, huvipuistoon tms.). Ulkoista myös miehen tavaroiden järjestely - jos ei osaa laittaa tavaroitaan talteen/paikoilleen, saa hakea ne roskiksesta. Jos lasten harrastukset ja kaverikyläilyt yms. vastaavat käyvät rasittavaksi, karsi ne. Jos ruohonleikkuu ja lumityöt tuntuu liian raskailta, jätä tekemättä, tai teet lumityöt vain sen verran kuin tarvitsee, että itse pääset autolla töihin. Ja tietysti sitten kaikkeen siivoukseen ja järjestelyyn otat lapset mukaan - siinä ehkä menee aikaa enemmän eikä jälki ole ihan priimaa, mutta ainakin lapset oppivat em. asiat tekemään. Sitten voit suureen ääneen päivitellä, että on meillä fiksut lapset, kun osaavat itse kerätä lelut laatikkoon ja pyyhkiä pölyjä, vaikka isikään ei ole vielä oppinut :)

Kiitos sinulle, melkein aloin itkemään ilosta. Hauskaa oli erityisesti seuraava kohta:



Ulkoista myös miehen tavaroiden järjestely - jos ei osaa laittaa tavaroitaan talteen/paikoilleen, saa hakea ne roskiksesta.



Täytyy myöntää että odotin tältä palstalta lähinnä haukkumaviestejä että miten et näitä asioita jaksa hoitaa. Ja kyllä, saa niitäkin edelleen hoitaa.

Ja vastaukseksi sille joka miettii miksi valvon, mieheni on työmatkalla ja en oikein osaa mennä ajoissa nukkumaan kun hän on pois, vaikka tyhmää onkin.

ap

Ajattelin katsoa nyt mitä tuleman pitää. Menen viikon päästä töihin ja meillä aloittaa järjestämäni hoitaja kotona toisen alle 3-v. hoitolapsen kanssa.

Teen lyhennettyä työpäivää ja olen ajatellut hoitaa itse seuraavat työt:

- ruuanlaiton ja -suunnittelun (iltaruoka ja hoitajan ja hoitolasten lounas niin että on joko lämmitettävissä tai esivalmisteltu että esim. perunat pitää keittää tms. nopeaa)

- ruokaostokset

- vaatehuollon (vaatteiden hankinta, pesu, järjestelyt ja poistot kirpparin tai vaatekeräysten kautta)

- siivouksen: ulkoistan viikkosiivouksen 1x viikko ja hoidan itse pikaimuroinnit, viemärit, yläpölyt, kaapit yms.

- tavaroiden järjestelyn

- ruohonleikkuun

- lumityöt

- lammpujen vaihtamisen

- lasten asioiden organisoinnin: harrastukset, kaverivierailut, kaverisynttärit yms., lasten syntymäpäivien järjestäminen kokonaan.

Työt vain tuntuvat mielestäni uuvuttavilta silti, onneksi pääsen töihin. Mieheni mielestä kaikki muutkin naiset pystyvät hoitamaan nämä, miksen minä? Onko näin että te kaikki työssäkäyvät naiset hoidatte myös nämä työt? Toki teen siis lyhempää päivää aluksi.

Jäikö muka jotain hänen kontolleen? Ehkä jotain talon huoltotöitä mutta kuulostaa äkkiä ettei mitään.

Jaa no laskujen maksu, veroilmoitusten täyttö, nuohoojan tilaus, jos teillä tulisija on ja auton tankkaus, huoltoon vienti ja pesetys.

nuo mainitsemani aamupalat osittain ja iltapalat osittain ( 50%/50%).

Lisäksi:

- tietotokoneen hankinta ja huolto 100%

- valokuvaaminen

- kotielektroniikan hankinta ja huolto (tv, dvd, wii)

- takan lämmitys ja polttopuiden tekeminen

Ja ei sitten muuta tule mieleen.



ap

Pyydä miestäsi listaamaan omat vastuunsa ja sitten keskustelette vakavasti miten kokonaisuus saadaan toimimaan. Kyllä molempien täytyy osallistua tai kuppi kaatuu nurin jossain vaiheessa.



Terv. 17

Eikai tuo hankintatoimi nyt niin raskasta pitäisi olla ja elektroniikkaakaan ei juuri enää huolleta. Ostetaan uusi kun takuu loppuu..



Itse hankin tietokoneet töihin, mutta kotona vaimo päätti puolestani kun halusi imac pöytäkoneen. Ei ole tarvinnut huoltaa ja on toiminut ihan OK.



Tuo takan polttopuilla lämmitys kuulosti ihan perinteiseltä miesten työltä, mutta muuten niitä on nykyään niin kovin vähän tarjolla, eli roolijakoa on syytä päivittää nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi.



Öitä..

nuo mainitsemani aamupalat osittain ja iltapalat osittain ( 50%/50%).

Lisäksi:

- tietotokoneen hankinta ja huolto 100%

- valokuvaaminen

- kotielektroniikan hankinta ja huolto (tv, dvd, wii)

- takan lämmitys ja polttopuiden tekeminen

Ja ei sitten muuta tule mieleen.

ap

Onnea vaan valitsemallasi tiellä. Eihän tuo nyt tule toimimaan, uuvut ennen pitkää tuollaisessa liitossa. Milloin sulla on aikaa itsellesi ja miksi yhteisen kodin työt on noin päättömästi jaettu?

tasavertaisuus on yksi pitkän ja toimivan liiton salaisuus.

t.44 ja taisin olla joku 8 myös

Olemme ensinäkin tavanneet vasta aikuisina, 30-kymppisinä. Meillä on ollut useita muita suhteita ennen ja osaamme tätä hyvää nyt kaikkien jälkeen arvostaa. (tietää että ruoho ei ole vihreämpää missään muualla).



Meidän perusluonteet ja temperamentit ovat samanlaisia eli olemme nopeita käänteissämme ja emmekä "nyhrää" minkään asian parissa. Meillä on myös samanlaiset käsitykset lastenkasvatuksesta. Meille siis tulee harvoin riitaa ko. asioista.



Vietämme paljon aikaa perheenä ja viihdymme myös toistemme seurassa. Pusuttelemme ja halimme päivittäin, juttelemme asioista. Olemme parhaat kaverukset mutta myös enemmän.



En tiedä onko mitään salaisuutta, onko käynyt hyvä tsäkä vaan?



Ja juu, 12 vuotta naimissa.

eli yhdessä ollaan oltu 15v. Lapset on tehtynä jne.

Kyllähän se paras lähtökohta on, että alunperinkin valitsee sen oikean. Ei olla tähän päivään mennessä riidelty, tuskin jatkossakaan.

Se on vain, vain rakkaus... Niin ja se tahto: ei siinä vihkimisessä kysytä rakastatko, vaan tahdotko.

Meillä on ensi vuonna 20 v hääpäivä, jota tuskin tulemme näkemään....Mekin vielä muutama vuosi sitten haaveilimme yhteisestä kiikkustuolista vanhainkodissa.



Meillä on ollut sama elämänkatsomus, samat arvot, sama huumorintaju, yhteiset näkemykset hyvästä elämästä, osasimme riidellä rakentavasti emmekä sättineet toisiamme... Mutta sitten mies vain muuttui. Hän tajusi, ettei ole onnellinen. Mikään edellinen ei auta tässä tilanteessa.



Kyseessä on tyypillinen keski-iän kriisi. Mies huomasi, ettei ole onnellinen. Sitten teimme sitä, tätä ja tuota. Tyydytimme toistemme tarpeita. Nyt mies on huomannut, että minä en olekaan se, jonka tarpeita hän haluaa tyydyttää...