Miten suhtaudutte ihmisiin, jotka menevät lihavuusleikkauksiin?
Ihan mielenkiinnosta kyselen. Itse olin puoli vuotta sitten (yksityisellä) ja paino on pudonnut 300 kiloa.
Kommentit (52)
ne jotka ei halua luopua huonosta ruoasta. Ja ovat epäilemättä myös ihan fyysisesti sillä mallilla, että painoa on vaikea pitää alhaisissa lukemissa vaikkei kovin paljon söisikään, edes tavallista ruokaa. Näin dokkarin aiheesta ja jos on kerran päästänyt itsensä tosi lihavaksi, kroppa katsoo että lihavuus on normaalipaino ja tämmönen ihminen sitten kärsii nälkää myös sellaisella dietillä missä ikänsä normaalipainossa ollut ei kärsisi. Eli ei ole helppoa ja sympatiani kaikille jotka ovat elämänsä aikana laihduttaneet kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja, yhä uudestaan.
Kuvittelisin (ehkä olen väärässä) että jos on halua jättää pois huono ruoka ja harrastaa kohtalaisiesti liikuntaa, ei ole mahdollista painaa loputtomasti 130 kg.
koska enhän minä mistään edes tiedä, kuka on milläkin tavalla laihtunut.
että ei pysty hallitsemaan syömisiään, miten se leikkaus sitä asiaa muuttaa? Korvien välistähän se asia on kiinni! Entä miten tarkistetaan leikattavan motivaatio elämäntapamuutokseen? Kai ihminen olisi laihtunut ilman leikkaustakin, jos motivaatio elämäntapamuutokseen olisi voimakas.
Vai onko näissä mun pointeissa joku epäloogisuus?
ei ole mahdollista jatkaa ylensyömistä. Vatsaan ei yksinkertaisesti mahdu ruokaa samanlaisia määriä. Pahasti ylipainoisen vatsalaukku on muuten huomattavasti suurempi kuin normaalipainoisen, vatsalaukku nimittäin venyy. Ja tästä syystä ei tule kylläisyyden tunnetta samalla määrällä kuin normaalipainoisella. Leikkaus muuttaa tilanteen.
että ei pysty hallitsemaan syömisiään, miten se leikkaus sitä asiaa muuttaa? Korvien välistähän se asia on kiinni! Entä miten tarkistetaan leikattavan motivaatio elämäntapamuutokseen? Kai ihminen olisi laihtunut ilman leikkaustakin, jos motivaatio elämäntapamuutokseen olisi voimakas.
Vai onko näissä mun pointeissa joku epäloogisuus?
lihavuus on mielenterveysongelma, mutta se kertoo joko siitä että on oppinut hellimään itseään ja hallitsemaan pahaa oloaan ruoalla (ja kaikki me tunnetaan pahaa oloa, toiset menee tupakalle, toiset lenkkeilee pakonomaisesti ja vahtii syömisiään jne.), tai sitten on koko ajan niin kiire, ettei ehdi tai jaksa helliä itseään muulla kuin ruoalla. Mulla kävi jälkimmäisesti kun vauva syntyi. Olin iltaisin niin puhki, etten jaksanut mitään muuta itseni piristämiseksi ja hellimikseksi kuin syödä. Siinä sitä sitten tulikin nopeassa tahdissa 10 kg lisää.
kun suuhun menevästä ruoasta päättää korvien väli? Siitähän ylipainossa kai on kyse, että korvienvälisyistä ihminen syö enemmän kuin vatsa vetäisi. Miksi siis ei jatkaisi sitä silloinkin, kun vatsa on leikattu vetämään hyvin vähän?
niihin pieleen menneiden kokemuksiin? Että osaan sitten varmasti tehdä oikean päätöksen?
Alkoholismi on sairaus, mutta on nähdäkseni "helpompaa" kieltäytyä juomisesta, kuin syömisestä.
Kun taas syöpöllä on sama tarve suhteessa ruokaan, mutta ruuasta ei voi totaalisesti kieltäytyä.
Itse olen laihduttanut useasti...se ei ole se ongelma!
Ongelma on painon pitäminen ihannepainossa, ja siihen ei ole kyvyt riittäneet. Siksi omalla kohdallani leikkaus.
Riskeistä huolimatta.
Pelotti mennä leikkaukseen, mutta nyt asiasta on enää muistuttamassa 5 pientä haavaa vatsassa.
Alkoholisti juo sen nousuhumalan aiheuttaman hyvänolon tunteen takia.
Nyt pystyn itse syömään "ähkytäyteen" ja olemaan siinä samassa olotilassa pienellä ruokamäärällä.
Eli saan hankittua saman "humalatilan", mutta todellisuudessa se menee nopeammin ohi, ja laihdun koko ajan, koska ruokamäärät huomattavan pienet.
Eli saan hankittua saman "humalatilan", mutta todellisuudessa se menee nopeammin ohi, ja laihdun koko ajan, koska ruokamäärät huomattavan pienet.
veny niin että alat lihoa uudestaan? Eikö tässä välissä kannattaisi miettiä miksi se ähkytäysi pitää saada, mitä se palvelee. Ja yrittää saada vaikka sama olo liikunnasta. Se oikeasti toimii tuon liikunnan kanssa, mutta sitä pitää olla valmis harrastamaan jonkun aikaa ja kunnon hikitasolla ennenkuin tulee riippuvaiseksi endorfiineista roskaruoan sijaan. Nimimerkillä kokemusta on. Ja eilen en voinut olla vähän väliä tiiraamatta itseäni peilistä, koska damn! Vähänkö alan näyttämään hyvältä! Olen nelikymppinen ja kun katson kroppaani ikkunasta se voisi olla parikymppisen. Nuoremmat miehen on ruvenneet flirttaamaan mulle, se on todella hämmetävää ottaen huomioon että vielä pari vuotta sitten olin ylipainoinen ja tunsin itseni sekä henkisesti että fyysisesti noin 80-vuotiaaksi.
tulee kävijälle hyvä mieli japarempi itsetunto. Parempi kuin juoda rahat viinana ja lihota lisää.
vatsankin koon ja vetokyvyn, kun korvienväli ei kunnolla pysty säätelemään syömisiä? Eihän se leikkaus yläpäätä miksikään muuta.
Ei pidä päästää itseänsä tuohon kuntoon.
asia, miten painoaan hallinnoi. Jos ei muu auta kuin leikkaus, niin sitten se on varmaankin ihan hyvä vaihtoehto. Ei se kenellekään mikään ensimmäinen ja helppo keino ole, ennemminkin niitä viimeisiä, jos mikään muu ei tunnu auttavan.
Mutta entä sitten, jos sekään ei auta? Mikä mahtaa olla mielenterveyden tila sitten?
niihin pieleen menneiden kokemuksiin? Että osaan sitten varmasti tehdä oikean päätöksen?
mutta englanniksi löydät netistä tietoa. vaikkapa haulla "gastric sleeve risks" "gastric sleeve complications". En tiedä, mitä leikkaustapaa harkitset, mutta tuo on yksi niistä.
Mitä hikiliikuntaan tulee, vakavasti ylipainoisen on vaikeaa alkaa harrastaan "endorfiiniliikuntaa", ihan fyysisesti se on usein mahdotonta. Leikkaus auttaa alkuun painon putoamisesssa, toki liikuntaakin pikku hiljaa pystyy lisäämään + sitä syömistä pitää tarkkailla.
t. sivusta asiaa seurannut, sukulainen laihtui pysyvästi vasta leikkauksen jälkeen
No mutta eikös aikaa myöten vatsalaukkusi taas
Eli saan hankittua saman "humalatilan", mutta todellisuudessa se menee nopeammin ohi, ja laihdun koko ajan, koska ruokamäärät huomattavan pienet.
veny niin että alat lihoa uudestaan? Eikö tässä välissä kannattaisi miettiä miksi se ähkytäysi pitää saada, mitä se palvelee. Ja yrittää saada vaikka sama olo liikunnasta. Se oikeasti toimii tuon liikunnan kanssa, mutta sitä pitää olla valmis harrastamaan jonkun aikaa ja kunnon hikitasolla ennenkuin tulee riippuvaiseksi endorfiineista roskaruoan sijaan. Nimimerkillä kokemusta on. Ja eilen en voinut olla vähän väliä tiiraamatta itseäni peilistä, koska damn! Vähänkö alan näyttämään hyvältä! Olen nelikymppinen ja kun katson kroppaani ikkunasta se voisi olla parikymppisen. Nuoremmat miehen on ruvenneet flirttaamaan mulle, se on todella hämmetävää ottaen huomioon että vielä pari vuotta sitten olin ylipainoinen ja tunsin itseni sekä henkisesti että fyysisesti noin 80-vuotiaaksi.
Tarkoitin 30 kiloa :-). Eihän musta jäisi mitään jäljelle tuolla pudotuksella. Taisi pudota parit aivosolut samalla.
mä jo ihmettelinkin!:D
isänikin kävi,ja hyvin on paino tippunu hälläkin.
surullistahan se on,jos syö ittesä niin lihavaksi,että pitää sen takii leikata.mutta jos ei ole muuta vaihtoehtoo,ni parempihan se on leikkauttaa,ku kuolla ylipainonsa takia.
Tarkoitin 30 kiloa :-). Eihän musta jäisi mitään jäljelle tuolla pudotuksella. Taisi pudota parit aivosolut samalla.
Ihan normaalisti siis... Terveyssyistähän noita leikkauksia tehdään.
ja vähentänyt vaan sitä syömistä, ei se voi olla niin vaikeaa.
Jostain syystä, kukaan ei vielä tiedä miksi, lihavuusleikattujen kakkostyypin diabetes on parantunut välittömästi leikkauksen jälkeen. Hormonit vaikuttavat, mutta vielä ei tiedetä, mistä johtuu. Muutos parempaan alkaa heti leikkauksen jälkeisenä päivänä. Tämä koskee nimenomaan mahalaukun ohitusleikkauksia, ei esim. pantaleikkauksia, jotka ovat jo vanhanaikaisia. Lihavuusleikkauksilla vaikutetaan siis terveyteen muutenkin kuin painonputoamisella.
Ja jos kaksi maan eturivin kirurgia on sitä mieltä, että lihavuus on krooninen sairaus, niin ihan sama, mitä av-mammat ovat mieltä. Hoitoa tarvitsevat monet.