Harrastusten aloittamisesta, omia kokemuksiani

Aloitin viulunsoiton 7-vuotiaana, olin 13-vuotiaana jo varsin hyvä, mutta kyllästyin. Sen koommin en ole viuluun koskenut.



Myöhemmin n. 15-vuotiaan aloitin kitaran ja bassonsoiton, niiden parissa menikin vuosia, tapasin mm. nykyisen mieheni niistä piireistä. Se oli kivaa aikaa, tosin keikkailu yms. jäi kun perustimme perheen. Kotona omaksi ja lapsen iloksi soittelen joskus.



Samoihin aikoihin aloitin myös kuorolaulun. Sitä harrastinkin vuosia eri kuoroissa, kävin myös ulkomailla kuorokilpailuissa. Nyt on ollut taukoa, mutta voisin taas jatkaa jos löydän kivan kuoron.



Teininä olin mukana myös seurakuntatoiminnassa, sekin oli kiva harrastus.



20-vuotiaana aloitin ensimmäisen urheiluharrastukseni, salibandyn. Vuosia pelasin ja pärjäsinkin varsin hyvin, nousin kolmosdivarista ykköseen. Polvet vaan ei kestäny sitä lajia, joten jouduin lopettamaan.



32-vuotiaana aloitin SPR-harrastuksen. Siinäkin on harrastus, jota ei ole tarvinnut aloittaa ennen kouluikää pärjätäkseen. Ei ole tarkoituskaan kilpailla.



Ikinä en ole kokenut, että mulla ei olisi harrastuksia, tai että mulla ei olisi OIKEITA harrastuksia. Olen ollut iloinen voidessani kokeilla erilaisia juttuja ja lopettaakin olen voinut, jos ei vaan ole huvittanut. Mielestäni harrastuksen pitää olla just se mitä jo nimikin sanoo, harrastelua. Ajanvietettä, huvia.



Tää ei kyllä kiinnostanut varmaan ketään. Kunhan omaksi iloksi kirjoittelin, sori :DD