Onnellinen että oon vanhempi äiti!
Olen 39 v ja minulla on 6 kk vauva. Täällä AV:lla näitä juttuja lueskeltuani totesin, että onhan se vaan hienoa, että on tätä ikää jo vähän enemmän.
Mua ei hetkauta suuntaan eikä toiseen stressaamiset oikean merkkisestä toppapuvusta, en jaksa panikoida ihmeellisistä pikkuasiosta, tiedän elämästä yhtä sun toista ettei tartte kaikkia pikkuasioitakin kysellä palstoilla. Aika moni aloitus ja siellä vuodatettu kouhaaminen tuntuu ihan toissijaisilta. Kyllä tämä elämä vaan on mukavaa, kun voi luottaa itseensä ja ottaa rennosti. Ja elää hetkessä! :)
Kommentit (16)
mietin kaikkia vaaroja paljon enemmän kuin 20 vuotiaana, kun olin kahden pienen äiti.
Sillon eleli paljon huolettomammin. Nyt on kaikki maapallon tuhoutumiset tapetilla ja pedofiilit. Ei näistä vouhkattu 1990 vuonna, kuten nyt. Tosin ei mulla ollu nettiäkään, eikä vauva palstailua :) Pääsi helpolla.
vouhkannu enkä kyselly tyhmiä vaan luottanu omaan vaistoon ja hyvinpä olen 3lasta saanut teini-ikään:)
Myöskään reimatechit sun muut ei ole mulle koskaan ollut se juttu,lapset olen pukenu järkevästi ja sillä mihin ollut varaa
tosin sillä erotuksella että olen iloinnut olevani vähän kypsempi ja järkevämpi äiti kuin tämän palstan perusteella moni tuntuisi olevan. Lisäksi mulla on lapset 5v ja 1,5v. Muuten ajatukseni ovat samaa rataa sun kanssasi, vaikka itse olenkin vasta 25v.
Onneksi löytyy muitakin, jotka ajattelevat samoin - joskus tosiaan tuntuu, että eikö näillä ihmisillä ole mitään muuta tekemistä kuin vauhkota jostain toppapuvun merkistä :D
jokainen taaplaa tyylillään. Sulla on varmaan työpaikat ja mammonat. Jollakulla toisella isot lapset ja vauvaiät ohitettu. Muut asiat ja ongelmat taas...
Mutta koskaan ei ole oikeata ikää tehdä lasta: paitsi miehelle.
Mulla on esikoinen 12 v. enkä tosin tainnut silloinkaan kauheasti merkistä stressata. Nyt vieläkin vähemmän. Muutenkin kaikki tuntuu helpommalta kuin silloin, mutta ehkä se on sitäkin kun kyseessä on jo toinen lapsi.
Ehkä ihmisillä on asiat niin hyvin, että on aikaa panikoida pikkuasioista - niinkuin toppavaatteiden merkkilapuista.
ap
Sulla on varmaan työpaikat ja mammonat. Jollakulla toisella isot lapset ja vauvaiät ohitettu. Muut asiat ja ongelmat taas...
Paitti toi mammona. Se tuntuu karttavan mua, mutta kyllä sen verran on ettei keruulle tartte lähteä ja ruoka saadaan pöytään. Muutakin kun kaurapuuroa.
ap
Luuletko oikeasti, että kaikki "tyhmiä kyselevät" ovat nuoria teiniäitejä?
Muakaan ei kiinnosta toppapukujen merkit. Vaistonvaraisesti olen vauvaani hoitanut alusta lähtien, välillä neuvolan ohjeita uhmaten. Mitä ovat sinun mielestäsi "ihmeellisiä pikkuasioita"? Varmasti sinäkin olet pohtinut välillä jotain yksityiskohtaa. Vaikka joku juttu ei olisikaan ongelma, mutta kai sinullakin on käynyt välillä mielessä miten joku toinen voisi asian hoitaa.
24 ja 6kk vauva
Juuri meinasinkin tulla kysymään että mistä tiedät aloittajien iät :D
Minun mielestä tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan. :)
Missään kohtaa en ole puhunut mitään tyhmistä kysymyksistä tai ettei niitä saisi esittää. Enkä myöskään sanonut, että nämä kaikki liittyisivät lastenhoitoon.
Sanoin, että ei tartte kaikkia pikkuasioita kysellä palstoilla vaan tiedän ne jo muutenkin. Täälläkin on aika perusjuttuja: mikä on tes, mikä on lomaraha, miten bussi pysäytetään, mistä ovesta sisään..
Aika monessa ketjussa listataan ikiä, mutta voihan sinne tietty kirjoittaa mitä tahansa.
iltatähden kanssa. Kyllä tää aikuinen äitiys on niin paljon rauhaisampaa kun nuorempana. Jäänyt turha häsääminen pois, kun luottaa itseensä!
mutta et kyllä kerkeä lapsenlapsista nauttia. sun iässäs voin itse olla jo mummi.
Ihan peruskoulun matematiikalla pitäisi asia selvitä. Sitä paitsi ap on todennäköisesti eläkkeellä saadessaan lapsenlapsia, joten ehtii niistä nauttia paremmin kuin nelikymppinen mummo. Mutta ei ehkä lapsenlapsenlapsia näe.
Kun ihmisillä ei ole vaistoja... mä olen perustanut oman vauvanhoitoni a) tutkittuun tietoon (en siis mihinkään omiin "vaistoihini") b) vauvan ja oman perheen tarpeiden tunnistamiseen.
Vaistonvaraisesti olen vauvaani hoitanut alusta lähtien, välillä neuvolan ohjeita uhmaten.
ja stressaamista ole ollut, vaikka itse olen nuori äiti. Olen ehtinyt lukea lasten aikana itselleni ammatin, olla töissä. En juokse merkkien perässä ja kyllä sitä välillä kait tulee kyseltyä tyhmiä (ei tosin täällä).
Nyt ollaan sitten menossa naimisiin lasten isän kanssa, vähän niin kuin kruunataksemme suhteemme.
terv. äiti 25v. ja lapset 04/06/10
mutta et kyllä kerkeä lapsenlapsista nauttia. sun iässäs voin itse olla jo mummi.
etkä ehdi nauttia lapsenlapsistasi. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
Mummoni oli äitini ikäinen, kun äitini syntyi. Minä olin 15 v kun mummoni kuoli. Hyvinkin nautittiin toistemme seurasta.
Tulee jotenkin sellainen fiilis, että kanssasisariani harmittaa onneni ja tyytyväisyyteni elämääni. Vai miks täällä yritetään dissata ja heittää kapuloita rattaisiin? Perisuomalainen kateus?
ap
Mä en muuten tunne yhtäkään äitiä omassa ikäluokassani joka panikoisi haalarin merkistä. Tuskin sun ikäsi tekee sinusta sen mikä olet, vaan joku ihan muu.