Kun ollaan puheterapeutin kanssa eri linjoilla...

7 vuotiaalla tytöllämme on puheenkehityksen viivästymä ja olemme käyneetkin nyt pari vuotta puheterapeutilla.

Tyttö taivuttaa edelleen sanoja väärin, lauseet voivat kuulostaa hassuilta jne. mutta edistystä on tapahtunut. Hän on jäänyt jumiin "vanhoihin" virheisiinsä, mutta uudet sanat oppii oikein.



Nyt sitten treenataan R-kirjainta. Tyttö osaa sanoa sen, mutta ei spontaanissa puheessa. R:ään täytyy keskittyä ja se tulee vielä liian kovaa ja hieman liikaa täristen. RRRRRRRiikka, rrrrrrroska, rrrrrrrrratikka jne.

Puheterapeutti on nyt sitten opettanut, että tyttö sanoisi sanat D:n avulla, jotta kieli löytäisi paremmin paikkansa ja D-harjoittelu pehmentäisi asiaa. D:tä on tarkoitus käyttää ilmeisesti vain harjoitellessamme puheterapiatehtäviä.



Nyt kuitenkin tyttö on oppinut sanat uudestaan "väärin". Spontaanissakin puheessa hän puhuu Diikasta, doskista, datikasta jne.



Sanoin tästä PT:lle ja toivoin, että palattaisiin takaisin vain R:n käyttöön ja että uskoisin sen tasaantuvan ajan kanssa.

D:t voitaisiin harjoitella edelleen ihan oikeiden D-sanojen ja den-den-den, daa-daa-daa ym. harjoitteiden kanssa.



PT:n mielestä se ei ole hyvä ajatus. Yritin perustella näkemystäni sillä, että tyttö on vieläkin niiden virheiden kanssa, jotka jäivät puheeseen kun oppi puhumaan.

Valmis = malmis, kaupunki = paukunki jne. Nyt jos tyttö oppii uusia virheitä, niin kauanko hän puhuukaan Diikasta, doskista ja datikoista...



Mikä neuvoksi?!