Lue keskustelun säännöt.
Sukulaismummo, joka on aikanaan tullut Karjalasta
21.09.2010 |
pakolaisena ja joutunut kärsimään silloisten "kantasuomalaisten" pilkan ja syrjinnän, on suvaitsevimpia ihmisiä mitä tiedän.
Ja kukaan teistä "supisuomalaisista kantasuomalaisista" ei ole taatusti sen oikeutetumpi asumaan tässä maassa kuin hän.
Kommentit (25)
En tiedä mitä idiootteja mummos tapas mutta kerta vielä niille jotka ei tunne suomen historiaa;Karjala oli osa suomea siinä missä helsinki,turku,tampere ja rovaniemi.Venäjä valloitti karjalan sodassa eli vei osan suomea.Karjala ei ole koskaan ollut mikään oma erillinen paikka.Karjalasta ne jotka halus evakuoitiin muihin osiin suomea.Ei sieltä tullut mitään pakolaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä idiootteja mummos tapas mutta kerta vielä niille jotka ei tunne suomen historiaa;Karjala oli osa suomea siinä missä helsinki,turku,tampere ja rovaniemi.Venäjä valloitti karjalan sodassa eli vei osan suomea.Karjala ei ole koskaan ollut mikään oma erillinen paikka.Karjalasta ne jotka halus evakuoitiin muihin osiin suomea.Ei sieltä tullut mitään pakolaisia.
Mutta se oli 70 vuotta sitten. Toisaalta kyllä vihattais vaikka savolaisiakin, jos niille joutuisi antamaan osan peltotilkustaan ja asuttamaan ne omaan kotiinsa.
T. Karjalaisen evakon jälkeläinen
En tiedä mitä idiootteja mummos tapas mutta kerta vielä niille jotka ei tunne suomen historiaa;Karjala oli osa suomea siinä missä helsinki,turku,tampere ja rovaniemi.Venäjä valloitti karjalan sodassa eli vei osan suomea.Karjala ei ole koskaan ollut mikään oma erillinen paikka.Karjalasta ne jotka halus evakuoitiin muihin osiin suomea.Ei sieltä tullut mitään pakolaisia.
luepa historiaa nin sivistyt sinäkin.
koska he joutivat jättämään kotinsa ja kotiseutunsa. Evakuoidut palaa kotiseudulle kun vaara on ohi. Eiköhän heitä voitais jo pitää pakolaisina, 70 v on jo odetettu...
evakuointi oli hoidettu huonosti. Hän jäi siviilisotavangiksi ja joutui talvipakkasessa muiden kyläläisten kanssa Venäjälle vankileirille. Vilu, nälkä, punatauti, vesipöhö tuli tutuiksi. Kun he sieltä vapautuivat, luurangonlaihoina ja vauvapikkusiskon nälkään menettäneinä, heidät vietiin Helsinkiin karanteenileirille ja kuulusteltiin vielä päälle. Etteivät vain olisi ryssän vakoojia. Sitten sijoitettiin evakkoon Pohjanmaalle "Mitä noi tänne tunkee" ja asunnoksi saatiin karjakeittiö. Siitä on oikein valokuvakin, miten seistään tässä uuden kodin ovella isä ja kaksi poikaa, toinen 6 v. vanha ja toinen 16 v. vanha. Muita kuvia ei olekkaan, kun jäivät kaikki sinne Karjalaan. Niin hienosti kantasuomi heitä kohteli. Palasivat sitten jatkosodan aikaan kotiin, "kun siellä kivetkin ol kauniimpia kuin täällä ihmiset" isomummon sanoin. Raivasivat alkuun pari venäläistä raatoa tontilta ja rakensivat sitten talon, kun sentään navetta oli vielä pystyssä. Ukki olikin jo Tali-Ihantalassa.. taas tuli lähtö. Isomummo käveli lehmien kanssa vauva selässä Keski-Suomeen, laittoi pari pienempää viimeiseen junaan. Toinen 8 v. meinasi tippua junasta, 10 v. nappasi kiinni. 13 lasta oli siihen aikaan. Ja taas "Mitä noi tänne tunkee". Ja yhä vieläkin kuulen varakkaammilta vanhoilta kantasuomalaisilta, miten evakot ne aina vaan valittaa, vaikka veivät heiltä maat.
Mun elämässä ei koskaan ole ollut ketään rehellisempää, suoraselkäisempää, ahkerampaa, suvaitsevaisempaa ja aidosti hyväsydämistä ihmistä kuin hiljan kuollut ukki-vainaani. Omin käsin, "suo, kuokka ja Jussi" se raivasi maansa ja hoiti muksunsa, eikä valittanut ikinä edes pumppuvaivojaan. Ei koskaan. Loppuun asti hoiti dementoituvaa mummoani. Siinä oli meille jälkipolven kakaroille sellainen miehenmalli, jota nyky-yhteiskunnassa saa etsimällä etsiä.
Ihminen pitää ottaa ihmisenä, eikä heimon tai ihonvärin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raja 1918.
Ei liity karjalanevakoihin varsinaisesti.
Siinä hyvin kuvataan se, miten Suomenkin rajat ovat olleet aikanaan hyvin häilyvät. Ja se miten julmaa voi olla se päätöksenteko millä perusteella toiset pääsevät maahan ja toiset eivät.
En tiedä mitä idiootteja mummos tapas mutta kerta vielä niille jotka ei tunne suomen historiaa;Karjala oli osa suomea siinä missä helsinki,turku,tampere ja rovaniemi.Venäjä valloitti karjalan sodassa eli vei osan suomea.Karjala ei ole koskaan ollut mikään oma erillinen paikka.Karjalasta ne jotka halus evakuoitiin muihin osiin suomea.Ei sieltä tullut mitään pakolaisia.
ja sitä maata kantatilat ostaa nykyisin takaisin, kun ei ole Karjalan hovien jälkeläisistä enää tiloja pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitä maata kantatilat ostaa nykyisin takaisin, kun ei ole Karjalan hovien jälkeläisistä enää tiloja pitämään.
Meidän lapsuudenkodin naapurissa kantatila rapistuu.
ei ole tarvinnut olla evakko kun kelpasi kaikkien haukuttavaksi.
Mummoni isä oli punaisia ja vuoden 1918 tapahtumat ennen kuin mummoni syntyi (syntyi 1921) silti mummoani sorrettiin haukuttiin ja kyläläiset jopa löivät jos kerkesivät. Tämä vain sen takia kun hänen isä sattui ajattelemaan asioista väärin.
Mikä ja kuka oikeutti sen huonon kohtelun jota mummoni sai osakseen. Oli täysin perin juurin supisuomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne oli silloin hyvä ratkaisu väestön ruokahuollon ja asutuksen tarpeisiin. Kyllähän ne autioitui jo 60-luvulla, kun pienet tilat eivät olleet enää elinkelpoja. Ja ei ne Karjalassa hoveja olleet, muur suomalaiset ei vain ymmärtäneet karjalaisten puhetta. Meillä Savossakin puhuttiin kartanoista, ja se tarkoitti pihapiiriä;-)- "Kyllä se isäntä on jossain kartanolla", eli jossakin lähistöllä, navetassa, kuivaamossa yms.
Karjala ei ole koskaan ollut mikään oma erillinen paikka.Karjalasta ne jotka halus evakuoitiin muihin osiin suomea.Ei sieltä tullut mitään pakolaisia.
Karjala on laajempi käsite ja alue. Pohjoisessa on Vienan Karjala josta valtaosa on aina kuulunut Venäjän, Suomussalmella on muutama kylä jotka kuuluvat nyt Suomen tasavaltaan.
Etelämpänä on Aunuksen Karjala joka on aina kuulunut Venäjään. Sen länsipuolella on nykyinen Suomen Pohjois-Karjala.
Siitä etelään on Liivin Karjala ja Suomen Etelä-Karjala (josta osa menetettiin sodassa Neuvostoliitolle.
Vienasta ja Aunuksesta tuli maailmansotien välisenä aikana muutamia kymmeniä tuhansia pakolaisina Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka syntymätodistuksessa lukee että hän on syntynyt Suomen Karjalassa, Suojärvellä, sanoi aikanaan että he jotka ovat evakoita Suomen Karjalasta ja jäivät esimerkiksi Kainuuseen, koska olivat kotinsa menettäneet ei voi sanoa pakolaisiksi.
Otetaan esimerkiksi se, että jos nyt syttyisi sota ja Etelä-Suomalaiset jouduttaisiin evakuoimaan vaikkapa Keski-Suomeen, eivät he varmastikaan mieltäisi itseään pakolaisiksi vaan evakoiksi.
Sitäpäitsi aika iso osa näistä Karjalan evakoista on kuollut, joten annetaanko heidän nyt vain elää loppuelämänsä rauhassa?
Tuskin kukaan menee veteraaneillekaan valittamaan että "*tun urpot kun tapoitte porukkaa". Samalla tavalla voimme jättää evakot rauhaan, hekin menettivät paljon sota-aikoina.
niin tarkoittivat yhtä. Karjalaisten puheissa sinne jäi jokaiselle maata yli 200 ha, uusi puimuri pellonreunaan ja kaikilla oli kääntäauratkin siihen aikaan. Saman verran maata olisi pitänyt saada asutukseen, vaan kun ei kantaväestö ymmärtänyt, että Karjalaan jäi oikeasti 100 x enemmän maata kuin mitä kartta ja paperit näytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä meni myös osa maasta, mutta ei isäni siitä katkeroitunut. Meillä asui myös sodan aikan 3 perhettä, joista tuli perheystäviä. Kun olin lapsi, näiden evakkojen jälkeläiset kävi "kotonaan" vierailulla. Luulin lapsena niitä sukulaisiksi,vasta myöhemmin selveni, että he olivat meillä asuneita evakoita. Eräät sisarukset säilyivät ystävinä kuolemaansa saakka isäni peheelle. Ja muutenkin en ole kuullut kotipaikkakuntani vanhojen karjalaisten olevan katkeria, uskoisin, että kotiuttaminen kotiseudulleni Savoon sujui kohtuullisen sujuvasti. Ja karjalsiet miniät hyväksyttiin taloihin miniöiksi, vaikkei heillä llutkaan maata tai mantua. Elämä oli ollut Savossa sen verran rankkaa, että ymmärrystä riitti heikommille.
En tiedä mitä idiootteja mummos tapas mutta kerta vielä niille jotka ei tunne suomen historiaa;Karjala oli osa suomea siinä missä helsinki,turku,tampere ja rovaniemi.Venäjä valloitti karjalan sodassa eli vei osan suomea.Karjala ei ole koskaan ollut mikään oma erillinen paikka.Karjalasta ne jotka halus evakuoitiin muihin osiin suomea.Ei sieltä tullut mitään pakolaisia.
Äitini selitti, että häntä ryssittelivät hämäläistytöt vielä opiskeluaikoina 60-luvun alussa.
Karjalaisille jaettiin maata = ne, jotka sitä maata joutuivat heille antamaan saattoivat katkeroitua ihan kunnolla. Meni isän/papan maita jollekin tuiki tuntemattomalle karjalaiselle, jonka tavatkin olivat vielä erilaisia.
Ts. kyllä karjalaisia karsastettiin ihan kybällä.
Sitäpäitsi aika iso osa näistä Karjalan evakoista on kuollut, joten annetaanko heidän nyt vain elää loppuelämänsä rauhassa? Tuskin kukaan menee veteraaneillekaan valittamaan että "*tun urpot kun tapoitte porukkaa". Samalla tavalla voimme jättää evakot rauhaan, hekin menettivät paljon sota-aikoina.
Mun äitini suvulta jäi Viipuriin liki kaikki. Valokuvat jne. Mummo tuli sieltä karjajunalla yksi mahassa ja kaksi alle kaksivuotiasta helmoissa Jatkosodan jälkeen.
Suomi on tuon jälkeen muuttunut ihan hurjasti. Suurella osalla on karjalaisia sukujuuria, kun evakot levittäytyvät sinne sun tänne. Ja minun ikäluokkani ei enää ole sotaa kokenut edes pienenä lapsena.
2 kertaa pakoon Suojärveltä. Kyllä ryssittelyä on hänkin osakseen saanut. Kotona silti oli punaisen viha niin kova, että kaikki punainen oli kielletty. Sitä väriä ei saanut olla missään muodossa.
Meillä siis lapsissa virtaa evakon verta.
Ei viha rakenna, mutta ei se tyhjästäkään voi tulla. Osasyyllisiä, niin kantasuomalaiset kuin itse evakot. Itse kuulun niihin, jotka eivät vieläkään osaa pitää mukavana sanaa "mie". Se kalskahtaa aina itsekehulta, ainakin Länsi-Suomessa, jossa mää, mä tai minä ovat kantasanoja, jo puhe voi luoda vastenmielisyyttä. Hassua, mutta totta!
Toinen ovat ne asuintilat, joissa evakot kotikonnuillaan asustivat, kaikkihan olivat kartanonomistajia!
Minulle kartano merkitsee todella suurta tilaa, jossa paljon karjaa, työväkeä ja isännys sellaista aristokraattista herrasväkeä.
Siis, olikohan vihamielisyys evakkoja kohtaan juuri tässä: tulevat meidän pieniin tiloihimme asustamaan ja Karjalaan jäi kartanot ja muut suuret omaisuudet. Kun sitä alkoi rinnastamaan tuntemaansa kantasuomalaisten kartanoihin, ero oli melkoinen.
Huomaan itsekin puhuvani jostakin elämäni vaiheessa olleesta ja jo menneestä asumismuodosta juuri kuin evakot sodan jälkeen puhuivat. Ihannoiden ja tuntien ikävää menetettyä kohtaan. Luonnollinen reaktio evakolta ja luonnollinen pikkukehun tuntemus kantasuomalaisen korvaan. Ei mukavaa.
muutti sitten Ruotsiin ja meni naimisiin ruotsalaisen kanssa, sanoi että Ruotsissa ei koskaan sorrettu eikä huudeltu perään, niinkuin täällä Suomessa.