Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaako teitä muita, joilla ei ole lapsille kavereita naapurustossa?
20.09.2010 |
Meillä ei ole naapurustossa yhdenyhtäkään ikätoveria lapsillemme. Ollaan jotenkin väliinputoajia sillä huomattavasti nuorempia tai vanhempia lapsia tässä pyörii mutta suunnilleen samanikäistä seuraa ei ole.
On alkanut ahdistaa tämä tilanne, että aina joutuu järjestämään erikseen leikkiseuraa soittelemalla ja kutsumalla kylään tuttavia kauempaa. Olisi ihana, jos vaikka heti naapurista löytyisi lapselle ikätoveri, jota voisi hakea leikkeihin. Lapsemme leikkivät toki keskenäänki mukavasti mutta välillä erityisesti esikoinen kaipailisi myös muita kavereita. Pitäisiköhän muuttaa.
Onko ketään muuta, joilla on samanlainen tilanne ja ymmärtäisi mistä puhun? Miten te olette tilanteen saaneet toimimaan?
Kommentit (26)
as-poika sai seuraa tarhassa ja tytär kerhossa ja kotona puuhasivat keskenään. Sittemmin on muutettu ja nyt kaikilla on seuraa. Rivarialueella paljon lapsia. Tolle tyttärelle eskari-iässä järjestin muutamat tapaamiset eskarityttöjen kanssa. Koulusta tuli sit kavereita ja pojalle taas rivarin pihan lapsista myöhemmin löytyi eri-ikäistä kaveria, on nyt nuorempien kanssa ja pari samanikäistä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- on vaivalloista järjestellä leikkitreffejä varta vasten. Aluellaamme kyllä paljonkin samanikäisiä, muttei samassa talossa (jossa kaikki lapset huomattavasti nuorempia) eikä samassa pihassa. Lähipihoilla olisi, muttei voi vielä päästää yksinään menemään autoteiden yli.
Jonkun verran koitettu järjestellä tapaamisia eskariryhmäläisten kanssa, mutta helpompaa olisi jos samanikäisiä asuisi samassa talossa, voisivat sitten helpommin tavata.
Toivon että nämä asiat helpottavat kouluiässä, kun voi jo itsenäisemmin liikkua lähiympäristössä.
että helpottaako kaverittomuus ajan myötä: Eli sitten kun koulusta tulee toivottavasti uusia kavereita ja sitten lapsi pääsee ja voi liikkua jo itsenäisemmin?
Meillä on 6-v. poika, joka on aina ollut kamalan seurankipeä. Käy päiväkodissa (syksyllä eskarissa), jonne lapset tulevat usean kilometrin säteeltä. Omassa pihassa on vain muutama muu lapsi, ja he ovat vähän eri ikäisiä ja vain satunnaisesti ulkona samaan aikaan.
Meillä sitkeästi lähetetään omillle perheellisille kavereille ja sukulaisille sekä n. 3-4 päiväkotikaverille tapaamiskutsuja, mikä kyllä ihan toimii, mutta aloite tulee yleensä aina meiltä. Etenkin pitemmillä lomilla rassaa, kun poika mankuu, että hän haluaisi taas tavata jonkun kaverin.
Meitä vanhempia helpottaisi myös kovasti, jos pihassa olisi seuraa, sillä yksin poika ei pihalla viihdy ollenkaan. Yleensä käydäänkin sitten jommankumman vanhemman ja pikkusisaruksen kanssa lähileikkipuistossa.
Tämän asian takia emme ole muuttamassa. Joitain vuosia sitten asuimme talossa, jossa oli paljon lapsia, ja sielläkin seuran saaminen oli välillä hankalaa, sillä pihan lapsilla oli tietyt omat kaverit ja klikit, joihin ei mitenkään automaattisesti päässyt mukaan.
Nostan vanhaa ketjua mutta on meille ajankohtainen aihe.. Muutettiin noin puoli vuotta sitten omakotitaloalueelle rivitalosta ja surettaa lasten puolesta kun naapuritalossa asuu jo vanhempia lapsia eikä kavereita ole täällä samaan tapaan. Muilla vastaavia kokemuksia?
Alue: Aihe vapaa
kokeiluun menee