Vihaan kuukautisia!

Se todella tekee menkoista siedettävät.

Itse en tiennyt koko kapistuksesta vielä vuosi sitten, nyt käytössä ollut puolisen vuotta ja aivan loistava!



Ei fuskauksia, ei yöheräämisiä. Ainut ongelma minulla vaan se, että tahtoo kuppi unohtua tyhjentää, koska on niin huomaamaton..

=)

olen kokeillut, en tykkää. En osaa kai oikein laittaa sitä paikoilleen ja poistaminen on tosi hankalaa. Oon siis testannut kuppia useiden kuukautisten aikana, en vain kerran tai kahdesti. Just nyt ei kupin käyttökään onnistuisi selän takia.



Aargh edelleen. Ap.

hanki hormonikierukka - loppuvat kokonaan

Mä en vihaa, sehän on merkki naisena olemisesta ja elämästä. Raskaus tosiaan keskeyttää menkat.

Yritä suhtautua asiaan toisella tavalla.

voivat loppua kokonaan tai ainakin niukentua tosi paljon...

että sain kohdunpoiston. Olen kyllä yhä nainen ja elän huomattavasti laadukkampaa elämää nyt kohduttomana ilman vuotoja

Fakta on, että kuukautiset on perseestä (tai siis v*****a...!

ollu vuoskausiin. Ihanaa! varjopuolena vaan se, että n. 2 kertaa vuodessa ihan pa***t housussa, kun pelkään olevani raskaana ja raskautestit (mukamas) näyttää väärää negaa. Elämä on.

Mutta tunnen ihmisiä, jotka vihaavat.



Sitten on niitä naisia, jotka ovat olevinaan kuin koko ilmiötä ei olisikaan: eivät puhu eivätkä valita, vaan pitävät kuukautisvaivoja jonkinlaisena teeskentelynä.



Mulla on kai jotenkin harvinainen ja ehkä pervo suhtautuminen menkkoihin, koska komppaan nro 6:sta. Tunnen, että kuukautisissa on jotakin mystistä, koska se liittyy elämän syntyyn ja uuden luomiseen. Olin iloinen, kun ne alkoivat ollessani 12 v. Minullakin oli kovia kuukautiskipuja, lähes sietämättömiä välillä, mutta siitä huolimatta en alkanut vihata menkkoja. Ajattelin, että ne ovat luonnon lupa meille naisille ottaa rennosti edes yksi päivä kuukaudessa. Edes yhden päivän kuukaudessa saa levätä ja keskittyä vain itseensä.



Jotkut pitävät asennettani lintsaamisena. Minulle se kai on selviytymiskeino. Jos ajattelisin, että nojoo, tämä on vain normaalia elämää ja töit on tehtävä kuten muulloinkin, vaikka tuntuisi kuin vatsaa revittäisiin auki, niin kyllähän elämä olisi ihan sietämätöntä.

Mäkin vihaan menkkoja. Nyt on sellaiset pillerit joilla menkat pysyy poissa, mutta pysyy kyllä mielenterveyskin.



Enpähän valu kuiviin. Aina, kun on ollut menkat, on ollut myös anemia "syö vähän rautapillereitä" sai vaan neuvoksi. Haistakoon vitun, siinä paljon rautapilleri auta kun veri poistuu kuin hanan avaamalla.



Hormonikierukka: Muuten ihan kiva mutta kaksi tullut jo hetken käytön jälkeen pihalle, ei huvita koittaa kolmatta.



Kuukuppi: Jos tykkää maata kaksinkerroin maassa koko alapää krampissa, on kupin käyttö suositeltavaa. Muuten olisin käyttänytkin, mutta kun sattui ihan helvetisti. (Ei, eikä kenenkään tarvitse nyt neuvoa mua sen käytössä, kokeiltu on varmaan 100 kertaa)

Minä en ainakaan ota rennosti silloin kun menkat alkavat, tosin en kykene töihinkään. Mutta en kykene myöskään nukkumaan, puhumaan, syömään, lukemaan, hädin tuskin hengittämään. Ihan oikeasti, en voi hengittää syvään sillä se sattuu liikaa. Talon voisi vaikka ryöstää enkä välittäisi, itse asiassa anelisin ryöstäjää antamaan minulle nuijanukutuksen.

Kiva tapa luonnolla osoittaa että saa ottaa rennosti...

Mutta tunnen ihmisiä, jotka vihaavat.

Sitten on niitä naisia, jotka ovat olevinaan kuin koko ilmiötä ei olisikaan: eivät puhu eivätkä valita, vaan pitävät kuukautisvaivoja jonkinlaisena teeskentelynä.

Mulla on kai jotenkin harvinainen ja ehkä pervo suhtautuminen menkkoihin, koska komppaan nro 6:sta. Tunnen, että kuukautisissa on jotakin mystistä, koska se liittyy elämän syntyyn ja uuden luomiseen. Olin iloinen, kun ne alkoivat ollessani 12 v. Minullakin oli kovia kuukautiskipuja, lähes sietämättömiä välillä, mutta siitä huolimatta en alkanut vihata menkkoja. Ajattelin, että ne ovat luonnon lupa meille naisille ottaa rennosti edes yksi päivä kuukaudessa. Edes yhden päivän kuukaudessa saa levätä ja keskittyä vain itseensä.

Jotkut pitävät asennettani lintsaamisena. Minulle se kai on selviytymiskeino. Jos ajattelisin, että nojoo, tämä on vain normaalia elämää ja töit on tehtävä kuten muulloinkin, vaikka tuntuisi kuin vatsaa revittäisiin auki, niin kyllähän elämä olisi ihan sietämätöntä.

Mutta tunnen ihmisiä, jotka vihaavat.

Sitten on niitä naisia, jotka ovat olevinaan kuin koko ilmiötä ei olisikaan: eivät puhu eivätkä valita, vaan pitävät kuukautisvaivoja jonkinlaisena teeskentelynä.

Mulla on kai jotenkin harvinainen ja ehkä pervo suhtautuminen menkkoihin, koska komppaan nro 6:sta. Tunnen, että kuukautisissa on jotakin mystistä, koska se liittyy elämän syntyyn ja uuden luomiseen. Olin iloinen, kun ne alkoivat ollessani 12 v. Minullakin oli kovia kuukautiskipuja, lähes sietämättömiä välillä, mutta siitä huolimatta en alkanut vihata menkkoja. Ajattelin, että ne ovat luonnon lupa meille naisille ottaa rennosti edes yksi päivä kuukaudessa. Edes yhden päivän kuukaudessa saa levätä ja keskittyä vain itseensä.

Jotkut pitävät asennettani lintsaamisena. Minulle se kai on selviytymiskeino. Jos ajattelisin, että nojoo, tämä on vain normaalia elämää ja töit on tehtävä kuten muulloinkin, vaikka tuntuisi kuin vatsaa revittäisiin auki, niin kyllähän elämä olisi ihan sietämätöntä.

Mitä sitä nyt pitää vihata? Marttyyrijuttuja ei tarvii tähän liittää, minkäs sille tekee kun tämä tapahtuma on joka kuukausi? Ei ne vihaamalla lähde.

Koen olevani nainen ja tämä ilmiö kuuluu siihen ja liittyyhän se myös hedelmälisyyteenkin. Tuloksena mulla lapsi josta olen ylpeä.

Kuukautiset on elämää ja elämän merkki, elämä syntyy meissä naisissa. Pidän naisena olemisesta.

6

Onneksi ei nyt ole muutamaan aikaan kun olen raskaana mutta taidanpa hormoonikierukan asennuttaa kun lapsi syntyy. Sitten on lapsiluku täynnä.



En voi myöskään sietää niitä naisia, jotka eivät muka voi ymmärtää mikä niissä kuukautisissa on niin kamalaa. Että turhaa valitusta kuulemma. Mutta ne ovatkin poikkeuksetta sellaisia, jotka selviävät niukalla vuodolla, ilman kuukautiskipuja ja pms-oireita. Hyvähän sitä silloin on tulla huutelemaan...