Uskaltaako sitä enää nykyään neuvolassa "valittaa".
Itselläni on 2 lasta ja kolmatta odotan. Vanhin lapsi on teini ja nuorinkin jo 10-vuotias. Kyllä mä muistan neuvolassa sanoneeni että olen väsynyt kun kuopus valvotti yönsä, muuten meillä ei mitään hätää ollut.
Mutta kun täällä tänäpäivänä lukee näitä juttuja, niin oon saanut sen kuvan että jos neuvolassa uskaltaa sanoa että on väsynyt (siis mikä on ihan normaalia jos vauva valvottaa) niin heti ollaa tyrkyttämässä jostain perhetyöntekijää tai muuta vastaavaa.
Onko meno tosiaan nykyään sellaista että kannattaa pitää suunsa supussa väsymyksestä, että ei vaan saa leimaa otsaansa?
Kommentit (17)
mutten sitä ole tehnyt koskaan... Jotenkin sitä tyytyy vaan hymistelemään vaikka kysyttäisiinkin. Mulla jäi lähtemättömästi mieleeni ensimmäinen neuvolakäynti esikoisvauvan kanssa lastenneuvolassa. Terkkari ilmoitti, että tämä on sitten LAPSEN neuvolakäynti EI äidin. Se siitä. Juu, en valittanut, enkä muutenkaan puhunut sen jälkeen enää mistään...
Neuvolakin on vaihtunut välissä, mutta jotenkin tuosta ei vaan meinaa päästä yli.
mutten sitä ole tehnyt koskaan... Jotenkin sitä tyytyy vaan hymistelemään vaikka kysyttäisiinkin. Mulla jäi lähtemättömästi mieleeni ensimmäinen neuvolakäynti esikoisvauvan kanssa lastenneuvolassa. Terkkari ilmoitti, että tämä on sitten LAPSEN neuvolakäynti EI äidin. Se siitä. Juu, en valittanut, enkä muutenkaan puhunut sen jälkeen enää mistään...
Neuvolakin on vaihtunut välissä, mutta jotenkin tuosta ei vaan meinaa päästä yli.
Hiukan reilu 7 vuotta...
on nykyään joku projekti menossa, tarkoituksena puuttua masennukseen ja sen riskitekijöihin (mm. huonot yöunet) ajoissa. Mielestäni se on ehdottomasti vain plussaa jos ja kun apua tarvitaan! Kieltäytyähän voi aina. Ja riippuu kunnasta ja resursseista, kuinka helposti apua saa halutessaan. Paljon pienemmillä voimavaroilla onnistuu masennuksen estäminen / lievän masennuksen hoito, kuin kohtalaiseksi tai vaikeaksi päässeen masennuksen hoito.
Oli eka tai toka kerta neuvolassa ekassa raskaudessa ja mieskin mukana. Sanoin väsymyksestäni ja siihen terkkari, että miten sitten aiot jaksaa lapsen kanssa. Väsymyshän on yksi raskausoire, mulla meni kyllä uupumukseksi, johon lääkäri antoi sairaslomaa. Sen jälkeen jaksoin tehdä töitä loppuun asti eikä ole ollut vielä kolmen lapsen kanssaakaan jaksamisessa ongelmaa, vaikka joskus on väsyttänyt ymv.
Minusta oli vaan niin noloa, kun miehenikin oli mukana se terkkarin kommentti, että koskaan sen jälkeen en ole miestä neuvolaan mukaan pyytänyt.
Meillä oli juuri lapsen 2v neuvola. Hänen puheen kehitys on vielä ihan muutaman sanan tasolla. Neuvolantäti oli samantien kirjoittamassa lähetettä puheterapeutille. (sitä vielä makustellaan mutta voi kyllä olla ihan hyvä ideakin) Hetken päästä mainitsin että lapsi kävelee ja juoksee paljon varpasillaan. Johan täti oli kirjoittamassa lähetettä fysioterapeutille. Vähän jäi paha maku suuhun että taitaa meidän lapsi olla jotenkin vajaavainen..
Nuoremmalle oli samaan aikaan 5kk neuvola. Satuin mainitsemaan että yöt on aika rikkonaisia ja vähän tuppaa väsyttämään. Näin neuvolatätin kauhistuneen ilmeen ja yritin parhaan kykyni mukaan vähätellä sanomisiani ettei taas ala ehdottelemaan mitään..
Olen yh, kahden pienen kanssa yksin, nuorempi vasta 4kk. Olen kertonut rehellisesti esim.masennuksestani ennen raskauksia sekä nuoruudessa tapahtuneet huumekokeilut. Olemme tehneet diilin, että kerron sitten jos tarvitsen apua. Hän on kertonut eri vaihtoehdoista, mutta ei tuputtanut. Diili pitää :). Ja on ihanaa käydä neuvolassa, kun tietää ettei tarvitse salailla mitään ja minunarvostelukykyyni luotetaan. Kerron tämän siksi, että täälläkin olen lukenut pohdintoja aiheesta, että uskaltaako huumeidenkäytöstä mainita jne. Itse pelkäsin joutuvani,kiitos näiden palstajuttujen, kaikenmaailman huumeseuloihin ym. ja aivan turhaan. Terkkari sanoikin, että olisi enemmän huolissaan, jos vastasyntyneiden äidit vakuuttelisivat kaiken olevan hyvin, eikä valittaisi lainkaan väsymystä...herättäisi hieman epäilyjä. Joten kannustankin olemaan rehellinen :). Ja on kivempi sitten jatkossain käydä neuvolassa kun ei tsrvtse miettiä noita asioita. Mulla on kolmen er neuvolan kokemus ja kaikissa olen saanut hyvää kohtelua, ja uskon että juuri avoimuuden takia.
odotan toista lasta, esikoinen on reilun vuoden vanha. neuvolassa puhuin pahoinvoinnistani ja väsymyksestäni ja kuinka nyt ei ole samalla tavoin mahdollisuus "hoitaa" itseään kuin esikoista odottaessaan. saman tien neuvolan täti alkoi kertoa raskauden aikaisesta masennuksesta ja painostaa hankkimaan apua masennukseen. hmmm??? väsynyt=masentunut? muutenkin olen huomannut, että väsymyksestään ei kannata puhua, koska se heti käännetään masennukseksi tai mielenterveysongelmaksi. outoa.
Eli kun valitan tai olen jostakin "peloissani", terkkarit ovat aina vähäteleet ja kannustaneet jne. Ne muutamat käynnit, kun olen sanonut kaiken olevan kunnossa onkin sitten lapsesta löytynyt juuri puhevikaa tai motorista vaivaa, joita on sitten kontrolloitu 3-6 kk:n lisäkäynnillä.
Eli minä usutan myös puhumaan erityisen avoimesti asioista. Menee terkan tädeillä aika sitten vastaamiseen eikä tikusta asioiden keksimiseen. Ja juu, olen myös itse terkan täti toiselta ammatiltani, vaikka sillä nyt ei ole asian kanssa juuri mitään tekemistä. XD
Mutta tätä kirjoittaessani ajattelin, että onko käynnit neuvolassa sitten nykyisin enemmän ja vähemmän peliä? Saako sieltä oikean avun? Jaa-a..
miksi siitä väsymyksestä pitäisi edes puhua, jos ei itse koe sen olevan mitään vakavaa? Ei se puhumalla häviä jos se on vain fyysistä.
vaan sillä koetetaan nimeomaan tarjota sellaista "varhaista puuttumista" perheen kokonaistilanteeseen. Koska tiedetään, että perheet ovat kovin yksin ja monet avioerotkin johtavat juurensa siitä ajasta, kun äiti väsyy lasten kanssa ja isä tekee pitkää päivää töissä.
Kun yksikin avioero tai äidin loppuunpalaminen saataisiin perhetyöllä estetyä, niin sehän olisi loistavaa. Sitä varten se on.
Täällä on tosi kummallista sakki aina. Itse pitää pärjätä hampaat irvessä kuolemaan asti, kaikki apu katsotaan kyttäämiseksi.
Itse tein lastensuojeluilmoituksen pojastani kun alkoi mennä ihan liian lujaa ja poikaa ei näkynyt kotona. Saa nyt tarvitsemaansa tukea sijoituspaikkakunnallaan kaukana täältä ja kaikki yhteistyö viranomaisten kanssa on ollut empaattista, asiallista ja kunnioittavaa.
Mistä te olette saaneet käsityksen että apu on huono juttu?
meille syntyi kaksoset, joiden kanssa pärjäsimme hyvin. Neuvolantäti kuitenkin oli sitä mieltä, että me ehdottomasti tarvitsemme kunnalta lastenhoitoapua ja aina vaan patisti minua soittamaan ja pyytämään. No, vihdoin sitten soitin, kun tuli sellainen tilanne, että olisin tarvinnut apua ollessani toisen lapsen kanssa sairaalassa. Se soitto oli katastrofi, lastenhoitoapua meille ei ollut saatavilla, mutta perhetyöntekijä alkoi vainota puhelimitse, kyseli jatkuvasti kuinka meillä sujuu ja oli pyrkimässä kotiimme keskustelemaan minun jaksamisestani. Torjuin, koska en todellakaan kokenut tarvitsevani mitään keskusteluapua ja luultavasti olemme nyt jossain sosiaalitoimen omituisten otusten kerho-listalla???
mulla taas on se kokemus että kun tosisaan tarvitsee neuvoja ja apua terveysasioissa, niin ei tuu mitään muuta kuin hymistelyä ja "katotaan sitten ensi kerralla". Kaikki terveysapu ollaan sitten haettu yksityislääkäreiltä.
No hyvänen aika, mitäs neuvolan sitten pitäis tehdä? Jos valittaa, että väsyttää, niin pitäiskö terkkarin vaan todeta, että "voi voi, koitahan jaksaa", vai ehkä sitten kuitenkin tarjota apua, että äiti jaksaisi paremmin?
Eihän se nyt ole mikään häpeä, jos saa ja ottaa vastaan apua - isompi häpeähän se on, jos koittaa tyhmänä olla "sankariäiti" ja venyttää itsensä rajoille ja yli, siinähän se lapsi kärsii.
mitään lasten kiukutteluista, syämättömyyksistä, väsymyksestä, avio tai seksiongelmista. ylipäätään mistään. Sinulla on pian väsymyksen lisäksi muutakin ongelmaa ja lapsille vaikeuksia...