Miten rohkaista ujoa lasta? (ov)
Esikoiseni (3,5 v) on rämäpäinen mutta ujo tyttö.
Ujo varsinkin kohtaamaan vieraita aikuisia. Niin on moni muukin, tiedän.
Mutta miten rohkaista lasta? Oma ujous näyttää lastakin häiritsevän. Lapsi ei siis uskalla katsoa vieraita kasvoihin, ei uskalla puhua jne. Kovasti haluaisi kuitenkin tutustua, mutta ei uskalla!
Minä olen tähän asti sanonut, että "jännittäminen on normaalia", "äitiäkin jännittää tavata uusia ihmisiä", "voit vaikka kuistata äidille, jos et uskalla sanoa ääneen" tms.
Mutta miten rohkaista ujoudesta pois? Vai odotanko vain, että aika korjaa?
Kommentit (6)
vaan ujo. Älä kiinnitä siihen mitään huomiota. Minulla on kaksi ujoa lasta ja ensimmäisen kohdalla olen sortunut kaikkiin mahdollisiin virheisiin painostaessani lasta :-( Nyt olen antanut hänen olla sellainen kuin on ja ihme ja kumma, reipastumista on tapahtunut :-)
Mitäs sanon niille ihanille sukulaisille, jotka kommentoi "no, aloitkos ujostella tätiä/setää/mummia?" "tulepas rohkeasti tänne syliin (heti kun on tultu kylään)"
Pari kertaa olen jo joutunut vähän kipakammin sanomaan, että antakaa nyt hyvät ihmiset vähän lapselle aikaa rentoutua.
kertakaikkisen stopin noille kommenteille. Sanot suoraan, että kommentit vain ruokkivat tytön käsitystä itsestään ujona ja arkana ja viestittävät sitä, että hänessä on jotain vialla, kun ei ole samantien sylissä istumassa tms. Minä jouduin tekemään noin, kun jatkuvasti oli joku kommentoimassa lastamme, että "kissako on kielen vienyt" tms.
T. Kahden ujon äiti
Jos tiedät, että ko. sukulainen on tulossa, sanot vaikka puhelimessa etukäteen. Ja jos lapsi on vaikka pk:ssa tai jossain, niin voit sanoa, että hoitajat olivat sitä mieltä, että ujouteen ei pidä kiinnittää mitään huomiota. Helppo pistää ammattikasvattajien piikkiin :)
t. 2
etenkin nuo tervehtimistilanteet ovat pahoja/mahdottomia. Meillä toimii käsinukke, joka uskaltaa puhua monissa tilanteissa, jossa tyttö itse ei vielä uskalla;) Tämä käsinukke teki myös neuvolassa kaikki testit ja uskaltaa nyt jo kuukauden jälkeen puhua leikkikoulussa vierasta kieltä. Uskon ja toivon, että jossakin vaiheessa nukke sitten jää taka-alalle. Toimiskohan teillä?
Minulla oli/on ujo poika. Myös minä olin tuossa iässä huolissani poikani ujoudesta, sillä tuntui, että kaikki muut olivat niin puheliaita ja reippaita vieraiden seurassa. Välillä sorruin jollain tasolla painostamaan liikaa poikaa toimimaan vastoin luonnettaan ja sehän vain pahensi tilannetta.
Nyt tekisin toisin: antaisin kasvaa rauhassa. En kiinnittäisi ujouteen huomiota vaan esimerkilläni näyttäisin lapselleni, miten toisten ihmisten seurassa ollaan. Kun lapsi saa kokea olevansa arvokas sellaisenaan, alkaa itsetunto kehittyä ja sitä myöten hän myös ehkä rohkaistuu. Jos taas saa usein "rivien välistä" kokea, että hänen luonteensa ja toimintamallinsa ovat jotenkin epänormaalit, lapsi lannistuu ja sulkeutuu entisestään.
Malttia siis :)