Oletko itse leikkinyt koskaa lapsena mitään vaarallista leikkiä?

Kiipeiltiin kohtuu jyrkkää kalliota.



Ammuskeltiin kaikenlaisia paukkuja uutena vuotena.

lähdimme styroksilautalla soutelemaan, ikää oli 7-8 v.

roikkumaan tikapuista.



Yläkerrassa oli aula jossa kaiteet ja pudotusta monta metriä alakertaan. oli lempioleskelu /-leikkipaikkani.

mutta ei se niin vaarallista ollut, silloin oltiin nuoria ja notkeita. Mitään suurta putoamiesn riskiä ei ollut ja katto oli melkein tasakatto.

en tiedä mitä olivat, mutta pahalta maistuivat. ei niistä kyllä kipeiksi tultu...

kun muovi suli ja tippui maahaan tuli hauska sihisevä ääni

Poltettiin hiuksia ja mitä nyt sattui mieleen pöllähtämään. typerää..

ehkä siksi että siitä oli eritoten varotettu. Junarata meni kodin läheltä ja äiti luuli minun olevan pihalla.



Kiipeilin myös jyrkkiä, tosi isoja kiviä ja kallioita.

Varastettiin bensaa pienempään astiaan ja poltettiin sitä ties missä.



Leikittiin moottorisahalla.

mitä kauhistelen näin aikuisena.



Eli olin 70-luvulla 6-vuotias ja silti naapurin täti antoi 2-vuotiaan tyttärensä minun työnneltäväkseni rattaissa. No, mentiin metsään, korkealle kalliolle ja mielessäni kävi, että tekisi mieli työntää se tyttö rattaineen kalliolta alas - olin mustasukkainen tytöstä, koska isäni oli kehunut ja ihastellut pikkuista.



Näin empaattisena, henkisesti terveenä aikuisena on hyvin vaikea käsittää, mitä päässäni silloin liikkui ja toisaalta, miten siihen aikaan jokui antaa 6-vuotiaan mukaan 2-vuotiaan rattaissa?

Samalla lailla kuunneltiin kiskoja.

Leikittiin kivilittaa sellaisella kiviröykkiöllä, johon oli koottu pellolta n metrin halkasijaltaan olevia järkäleitä. Hypittiin kiveltä toiselle, eikä ihme kyllä kukaan koskaan loukannut itseään. Siihen loukkaantumiseen ei paljon olisi tarvittu, yksikin harha-askel ja jalka olisi ollut jossain onkalossa tai olisi lentänyt alemmille kiville pää edellä tms.

Me kuljeskeltiin keräämässä ihmeellisiä kiviä junaradalta, jossa kulki malmijunia. Ja sitten kuunneltiin junan tuloa laittamalla pää kiskoihin kiinni ja huomioimalla, kun kiskot alkaa täristä. Opittiin hyppimään sivuun ajoissa ja sitten taas palattiin takaisin keräilemään.

12 vuotiaasta lähtien.

ja kurkittiin kuusen takaa kaatuko kukaan :-(



Onneksi joku aikuinen äkkäsi meidät ja huusi äkäisesti. Ei tehty toiste.



Sitten teimme minipienen nuotion suureen lumikasaan. Tarkoituksena oli grillata puolikas nakki siinä kahden palavan risun päällä. JA taas joku aikuinen äkkäsi puuhamme ja komensi.



Että kiinni jäimme aina, vaikka hiljaisissa nurkissa koitimme pahuudet tehdä...

Bensan polttelua, tulitikkuleikkejä, kiipeilyä tosi korkeisiin puihin, lukuisien rakennusten katoilla kikkailua. Muutakin varmasti oli, nyt ei tuu mieleen.

ladossa jättimäisten pyöröpaalien välissä.



Kiipeiltiin ja liu'uttiin navetan katolla (se on aika jyrkkä peltikatto, josta vielä pudotus lantalaan).



Uitiin pitkiä matkoja pitkin järveä.



Kiipeilin puihin hirmuisen korkealle, enkä meinannut uskaltaa tulla alas. Siellä sitten istuin ja keräsin rohkeutta tulla alas.



Vedettiin pulkkaa hevosen perässä ja hevonen pillastui.



Ihmeen monet lapset säilyvät hengisä, vaikka on hurjia harrastuksia, huh huh. Ja entäs sitten teini-iässä, siitä selviytymistäni ihmettelen kyllä... Tuli kyllä juotua liikaa kerran jos toisenkin, mikä ei ole kovin terveellinen harrastus.

- kiivettiin hyppyrimäkeen, sinne ylös asti. Alastulo pelotti, istumalla ja kijumalla kovaa tultiin.

- poikien rakentamalla lautalla soudeltiin ojassa, joka oli varmaan yli 2 m syvä, oli työmaan jäljiltä leveä ja syvä katuoja. Ainakin minä olin uimataidoton. Aika pian tuon jälkeen oja laitettiin umpeen.

- uimarannalla ystävän kanssa, meillä oli auton sisäkumit uimarenkaina ja keksittiin soutaa niillä läheiselle saarelle. Matka näytti lyhyeltä, mutta oli aika pitkä ja välissä oli ns. veneväylä, eli niin syvää että isohkot veneet voi mennä, ja virtaamaa. Lisäksi moottorivene olisi voinut tulla milloin hyvänsä veneväylää pitkin..

minä olin tuolloin uimataidoton.

- kavereiden kanssa keksittiin ja lähdettiin soutuveneellä verraten kaukana olevalle saarelle. Joki on kyllä leveä, mutta siinä on virtaumat, ja mentiin ns. kanavan kautta, jossa on pyörteitä. Edelleen; olin uimataidoton,ei pelastusliivejä. Emme menneet saarelle asti. Jo matalavetistä kautta (pohjakivet näkyi) silla ali pelotti, että osutaanko kiviin. Ja toiseen suuntaan kapean kanavan kautta, jota pitkin meni nopeat moottoriveneet, ja jossa oli pyörteitä ja virtaamia, niin syvää että vesi oli mustaa ja vene soutuvene poukkoile 10-12 vuotiaiden tyttöjen käsissä kallioseinästä toiseen.Pelättiin.



- pyörittiin juna-aseman alueella, loikittiin junien välissä..





- karkasin noin 60 km:n päähän liftaamalla kaverin kanssa.

- varatelin kaupasta, oltiin porkkanavarkaissa, kiusattiin itseä kiltimpiä tyttöjä, mentiin fillarilla jonnekin mökkialueella ja rikottiin yhden leikkimökin ikkuna.



Tämä kuten muutkin toilailut 10-12 vuotiaana.

käveltiin joskus 7-vuotianaa meidän kolmekerroksisen kerrostalon katoilla.



Mutta isäni on elänyt 40-50-luvun Töölössä ja silloin he juoksivat talkkareita pakoon hyppimällä katoilta katoille. Hän on nyt 72 v ja vieläkin hengissä :-).

Kiipeiltiin katoilla muutenkin. talvella laskettiin mäkeä katolta ja myös yhdeltä kallionjyrkänteeltä alas. Yritettiin kovasti myös eksyä metsään, muttei ikinä onnistuttu.

Mentiin jatkuvasti siltojen kaiteita pitkin. Olis ollu korkeita pudotuksia autoteille.

Sytyteltiin tulipaloja vähän sinne tänne ja kiipeiltiin korkeisiin paikkoihin ja yleensä minä en uskaltanut tulla alas, muut kyllä uskalsivat.

ihan hullua, mutta me siskon kanssa vuorotellen mentiin makaamaan maahan kolmen tien risteyksen keskelle. Odotettiin siinä sitten autoa ja sitä että väistääkö se vai ei...



Onneksi ei koskaan silloin sattunut sitä autoa tulemaan.