Onko teistä ihan ok jos nainen nuorena erottuaan/tullessan nuorena leskeksi

minusta tuo on lähinnä surullista.

elämä mene eteenpäin, vaan sitä jumahtaa omiin uskomuksiin: mies oli se oikea ja maailman paras mies, minulle ei ole ketään muuta, minä haluan uppoutua kärsimään loppuelämäkseni...kellä mikäkin uskomus.

Epäilen kyllä, että jossain vaiheessa mieli muuttuu kuitenkin, ja saa muuttuakin. Tuskin kukaan puolison kuollessa ensimmäiseksi miettii uutta miestä?!

Onko teistä ihan ok jos nainen nuorena erottuaan/tullessan nuorena leskeksi ei halua enää toista miestä.Tämä mennyt mies oli se tosi rakkaus ja se siitä.

Onko hän nykymaailmassa outo lintu?

Minusta vähäsen mutta kukin tavallaan.

Moni saa synnyinlahjakseen sellaisia luonteen ominaisuuksia että mahdottomuus toimia omaa luonnetta vastaan.

Ketään ei voi tosin pakottaa edes seurustelemaan jos ei halua.Onko kyse ujoudesta mene ja tiedä.Onhan niitä naisia joilla ei ole lapsia ja kuolevat vielä neitsyinä.

uudelle kierrokselle niin sanoakseni,ei se ole surullista,pikemmin helpottavaa.Sellaista miellyttämistä.

Ollut nyt noin 30 v "yksin", eli niin vakavia miessuhteita ei ole missään vaiheessa ollut, että olisi meille lapsille esitellyt. On koko ajan elänyt ihan täyttä elämää kuitenkin, harrastanut, matkustellut, tehnyt töitä, antanut aikaa lapsilleen ja nyttemmin lapsenlapsilleen. Hänellä on paljon ystäviä - niin miehiä, naisia kuin pariskuntiakin, eikä kuulemma kaipaa ketään päivittäin vierelleen.

että haluaisi seurustella. Eikös tämä nyt ole ihan selvä asia, eikä ole riippuvainen iästä tai mahdollisista aiemmista suhteista?

Mitä pahaa on siinä, että pärjää yksin? Ja nauttii elämästään ilman kumppania. Tuhannet ihmiset tekevät noin, ei siinä ole mitään outoa.

ei ole mikään pakko tai onni ja autuus olla parisuhteessa. Saa olla sinkku.



Mutta siihen en usko, että yksi mies tai yksi nainen voisi olla kenenkään "se tosi rakkaus". Sillä tavalla ajatteleva ripustaa elämänsä ja onnensa kahleeksi jonkun toisen kaulaan (sitä pahempi, jos kuolleen), vaikka siitä pitäisi olla vastuussa ihan itse.

monta. Mutta sattuuko niitä sitten kohtaamaan, sitä ei tiedä. Vakaa päätös olla koskaan harkitsemattakaan uutta suhdetta on vähän outo.

Olen erinäisistä syistä joutunut usein miettimään, mitä tekisin jos mieheni kuolisi. Olen nähnyt läheltä ja voin jossain määrin kuvitella, millaista on jäädä nuorena leskeksi, en silti koskaan voisi ottaa uutta miestä.



Olen 27-vuotias ja puolisoni oli minulle taivaan lahja. En voisi kuvitella sitoutuvani johonkin toiseen, tulisipa vastaan kuinka mahtava ja upea tyyppi tahansa. Olen miettinyt asiaa joka taholta, loppuun saakka, mutta ei. En kykenisi.

mummoni on elänyt yli 50vuotta yksin. Hänen miehensä (eli isoisäni) kuoli kun isäni oli vasta muutaman vuoden ikäinen. Mummolla ei ole ollut ketään miestä koko aikana. Hän on panostanut elämässään lapsiinsa, työhönsä jne. Myöskään rakkaus kuollutta miestä kohtaan ei ole hävinnyt/haihtunut vaan edelleen, nyt 89-vuotiaana, hän edelleen syvästi rakastaa edesmennyttä miestänsä. Ei hän kuitenkaan ole jättänyt elämäänsä elämättä menetyksensä vuoksi vaan on löytänyt sille uusia merkityksiä.

Minusta kertoo sairaasta luonteesta jos ei pysty olemaan hetkeäkään ilman muita.

Esim.tuttu pelkää olla yksin,heillä lamppaa koko ajan kavereita kylässä,on eronnut ja löytänyt uuden jne.Pelkää olla yksin.

aamulla juuri ajattelin mikähän onni se olisi mitä mies toisi elämääni. Seksi on ainoa asia jota toisinaan kaipaan, ilmankin oppii elämään.



Tuntuu hassulta kun jotkut selittävät että mummo tai äiti on elänyt lapsilleen, työlleen jne. Kyllä minä olen elänyt ihan omaa elämääni.

Useita vuosia olin sitä mieltä, etten kaipaa uutta miestä, lasteni isä oli todella ihana ja toisaalta pelkäsin, että menettäisin uudenkin miehen yhtä yllättäen. Olin 14v yksin kunnes sitten kohtasin elämäni rakkauden, olin siis silloin 36v ja lapseni kaikki teinejä.



Sen voisin väittää olleen rakkautta ensisilmäyksellä. Tällä miehellä ei ollut lapsia ja päätimme, että ainakin yksi yhteinen lapsi vielä, mutta saimmekin sitten kerralla kolmoset. Nyt ollaan oltu yhdessä 9v ja olen todella onnellinen edelleen.



Ymmärrän kyllä, varsinkin jos jää leskeksi, että ei halua siihen ihan heti uutta miestä ja miksi edes pitäisi.

Mun mummoni jäi 36-veenä 6 lapsen kanssa leskeksi eikä uutta miestä ollut eikä tullut, edes mitään sutinaa. Yhä puhuu ja ikävöi miestään, vaikka aikaa siitä on jo 50 vuotta. Lapsetkin katosi ruuhka-Suomeen ja mummo jäi yksin mökkiinsä. Joskus mietin, että mitähän mummon elämä oisi ollut ainaisen penninvenytyksen ja raatamisen sijaan, jos olisi unohtanut suremisen ja ottanut uuden miehen. Vielä viisikymppisenä se oli ihan sipakka ja vikkeläliikkeinen nainen.

Useita vuosia olin sitä mieltä, etten kaipaa uutta miestä, lasteni isä oli todella ihana ja toisaalta pelkäsin, että menettäisin uudenkin miehen yhtä yllättäen. Olin 14v yksin kunnes sitten kohtasin elämäni rakkauden, olin siis silloin 36v ja lapseni kaikki teinejä. Sen voisin väittää olleen rakkautta ensisilmäyksellä. Tällä miehellä ei ollut lapsia ja päätimme, että ainakin yksi yhteinen lapsi vielä, mutta saimmekin sitten kerralla kolmoset. Nyt ollaan oltu yhdessä 9v ja olen todella onnellinen edelleen. Ymmärrän kyllä, varsinkin jos jää leskeksi, että ei halua siihen ihan heti uutta miestä ja miksi edes pitäisi.

Ihanaa että löysit toisen yhtä ihanan miehen

Useita vuosia olin sitä mieltä, etten kaipaa uutta miestä, lasteni isä oli todella ihana ja toisaalta pelkäsin, että menettäisin uudenkin miehen yhtä yllättäen. Olin 14v yksin kunnes sitten kohtasin elämäni rakkauden, olin siis silloin 36v ja lapseni kaikki teinejä.

Sen voisin väittää olleen rakkautta ensisilmäyksellä. Tällä miehellä ei ollut lapsia ja päätimme, että ainakin yksi yhteinen lapsi vielä, mutta saimmekin sitten kerralla kolmoset. Nyt ollaan oltu yhdessä 9v ja olen todella onnellinen edelleen.

Ymmärrän kyllä, varsinkin jos jää leskeksi, että ei halua siihen ihan heti uutta miestä ja miksi edes pitäisi.

Useita vuosia olin sitä mieltä, etten kaipaa uutta miestä, lasteni isä oli todella ihana ja toisaalta pelkäsin, että menettäisin uudenkin miehen yhtä yllättäen. Olin 14v yksin kunnes sitten kohtasin elämäni rakkauden, olin siis silloin 36v ja lapseni kaikki teinejä.

Sen voisin väittää olleen rakkautta ensisilmäyksellä. Tällä miehellä ei ollut lapsia ja päätimme, että ainakin yksi yhteinen lapsi vielä, mutta saimmekin sitten kerralla kolmoset. Nyt ollaan oltu yhdessä 9v ja olen todella onnellinen edelleen.

Ymmärrän kyllä, varsinkin jos jää leskeksi, että ei halua siihen ihan heti uutta miestä ja miksi edes pitäisi.

välttämättä vuosiin. Toisaalta ei välttämättä olisi outoa, vaikka olisi yksin lopun ikäänsä