olen 35 ja tuntuu, että olen jo liian vanha pikkuvauvan äidiksi.

Mä olen kuukauden päästä (jos kaikki menee hyvin) 35 v, pikkuvauvan ja 1,5-vuotiaan taaperon äiti.



En omaa vanhuuttani niinkään ajattele, pikemminkin olen iloinen eletystä, omannäköisestä elämästä ja niistä kokemuksista, joita oli ilman lapsia.



Nyt iloitsen niistä kokemuksista, joita saan lasten kanssa.



Meille sopiva aika oli nyt, sitä paitsi tapasin vasta 30-v:nä miehen, joka on paitsi loistava aviomies, niin myös loistava isä.

se itse oleminen hänen kanssaan oli ihan yhtä mukavaa ellei mukavampaakin kuin liki 10v aikaisemmin esikoisen kanssa.



Mutta joo, tunnen kyllä itseni vanhaksi "hössöttämään" vauva-asioista. Toisaalta vauvan hoito tuntuu helpommalta kuin ennen, toisaalta ei voisi vähempää kiinnostaa muiden ihmisten mielipide siitä, kuinka lapsiperheessä kuuluu elää. Se ajanjakso elämässä oli joskus 10v sitten, kun yritti täyttää normit.



Tavallaan ajattelen, että lapselle sääli, mutta eipähän ole itsellä juuri taakkaa harteilla ajatuksesta, että oi joi joi mitähän vielä piti suorittaa, että on täyttänyt velvollisuutensa vanhempana.

Olen 34 ja musta tuntuu että jaksaisin tehdä vaikka liudan lapsia vielä (nyt 3 kpl). Kärsivällisyyteni on parantunut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, olen ymmärtäväisempi ja pitkäpinnaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Olen myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan.

nuorempana en oikein kestänyt univelan tuomaa huonotuulisuutta, olin äkkipikainen ja malttamaton. Vuodet ovat vähän karsineet noita piirteitä ja kärsivällisyyttä, ymmärrystä on tullut lisää. Empatiaa lasta kohtaan.

ja pikkunelonen on tilauksessa. Eikä yhtään väsytä!



Mainittakoon vielä, että käyn täysipäiväisesti töissä eikä meillä ole koskaan ollut ketään hoitoapuja. Viimeksi on käyty kaksistaan miehen kanssa asioilla/ulkona 9v sitten, kun odotin esikoista. Enkä valita - olen onnellinen.

Liian vanha yhtään mihinkään. Liian vanha vaimoksikin. Nyky-yhteiskunta on mennyt sellaiseksi.

Tunnen kyllä itseni välillä aika väsyneeksi tuon 1.5-vuotiaan kanssa. Olen nyt 37v.



Vanhemmin kanssa oli niin paljon helpompaa, kun nuorempana sen sain.

Oletko pikkuvauvan aiti? Onko sinulla isompia lapsia? Vaikeita perussairauksia? Hankala elamantilanne? Vai mihin tuo tunne perustuu? Enta onko mitaan syyta miksi sun pitaisi enaa rueta pikkuvauvan aidiksi, jos ei huvita?



Itse en voi samastua, mulla on isompia lapsia ja vuoden vanha, parikin ikavaa perussairautta ja ikaakin jo 39 v, mutta silti olen oikein iloinen ja tyytyvainen aitiydestani enka tunne itseani ollenkaan vanhaksi. :-)

Mutta kun tuttavapiirissä katselen näitä vanhempana äidiksi tulleita niin kyllä - 35v on hyvin usein liian vanha pikkuvauvan äidiksi.

On vaikea elämäntilanne ja perussairauksia. Ehkä olen jotenkin menettänyt uskon tulevaisuuteen :(

ap

Oletko pikkuvauvan aiti? Onko sinulla isompia lapsia? Vaikeita perussairauksia? Hankala elamantilanne? Vai mihin tuo tunne perustuu? Enta onko mitaan syyta miksi sun pitaisi enaa rueta pikkuvauvan aidiksi, jos ei huvita?

Itse en voi samastua, mulla on isompia lapsia ja vuoden vanha, parikin ikavaa perussairautta ja ikaakin jo 39 v, mutta silti olen oikein iloinen ja tyytyvainen aitiydestani enka tunne itseani ollenkaan vanhaksi. :-)

ja tietää itsensä liian vanhaksi, niin silloin on tosiaan turha lapsia enää hankkia.

Minä olen 42 v ja esikoinen täyttää vuoden. Ja olen onnellinen. En vaihtaisi päivääkään pois.

Vähemmän väsynyt olen, kun saan olla kotona kuin olin työelämässä. Töihin palaan aikaisintaan reilun vuoden päästä.

ja mulla on 3kk vauva (ensimmäinen)



Yövalvomisten suhteen tunnen joskus oloni vanhaksi, mutta muuten ajattelen että elämäni parasta aikaa elän ja just nyt hyvän ikänen vauvan äidiksi. Nyt osaa todella nauttia näistä tästä.

Ollessani teini/nuorempi lastentekoikä oli maks.30v. nyt raja on liukunut tuohon 35v. Kummasti se muuttui kun ikää on tullut ja sopiva isi löytyi vasta muutamia vuosia sitten :)



Nyt 29v. kahden äiti ja vielä yksi lapsi haaveissa.

Sitten sain 38-vuotiaana yllätysvauvan ja huomasin olevanijuuri sopivan ikäinen.

Isommat lapset ovat jo lähemmäs 10 v.

ja tyytyväinen etten tehnyt lapsia aikaisemmin. Toinen vauva on jo haaveissa :D

vanhempanakaan. Täytyy kyllä myöntää, että vauva oli "helppo". Nukkui yöt läpeensä jo parin kk iässä.

Sitten sain 38-vuotiaana yllätysvauvan ja huomasin olevanijuuri sopivan ikäinen.

seurata raskaus?

Toisilla äidilliset tunteet nousee pintaan murkkuina mutta odottavat säädyllistä ikää tullakseen äidiksi.

Ehkä vauvakuume iskee vasta 40-vuotiaana.

Olen 37 ja kohta saan iltatähden syliini:)

Aamen, hyvä kommentti mieheltä! Kyllä se monesti naurattaa kun parikymppisenä loppuelämäkseen toisiinsa sitoutuneet pariskunnat viettää sitte sitä uutta nuoruutta 35-45 vuotiaina. Keskusteluyhteys kumppaniin kadonnut ja yhdessä ollaan hienojen puitteiden ja lastena takia, ehkä molemminpuolista pettämistä ennenkuin erotaan ja perustetaan uusperhe. Voihan näin toki käydä iäkkäämmillekin vanhemmille, mutta jotenki tuntuu että sitä osais vanhempana arvostaa enemmän sitä kotielämää ja juhlinnat ois juhlittu.