Onko lähipiirissäsi yhtään kehitysvammaista lasta?

Meinaatko olla ikuisesti elossa ja hoitamassa lastasi?

Aikuisena muuttaa johonkin asuntolaan jossa 24/7 hoito

noi leiriläiset on olleet murrosikäisiä, mutta sitä samaista mökkiä vuokrataan myös perheille yksityiskäyttöön tai parin-kolmen perheen käyttöön muutamaksi päiväksi tai viikonlopuksi tms. Näillä on kyllä ollut kaikenikäisiä lapsia, ihan vauvoja, alakoululaisia, teinejä.



Jotkut kehitysvammaisen aikuiset, jotka osaa kulkea joko bussilla tai pyörällä, käy siellä myös keskenään saunomassa ja välillä yötä viettämässä. Siis ilman perhettä tai ohjaajaa.



Yksi alakoululainen ja yksi noista aikuisista vammaisista tuli meille aika läheisiksikin, kun ystävystyivät meidän pojan kanssa. Tai se alakoululainen oli silloin alakoululainen, kun meidän lapseen tutustui, nykyään ovat jo teinejä molemmat.

Hei 2 miks ne lapset ei voi hiihtää tai luistella jos niillä on kehitysvamma.

Eri juttu jos niillä on vaikea cp-vamma.

ne eivät siis OPI hiihtämään tai luistelemaan. Ei ole sitä kognitiivista kapasiteettia joka tähän tarvittaisiin. lisäksi usein joku tasapaino- tms. ongelma. Joku kehitysvammainenkin toki oppii, viime talvena siellä oli 10 murrosikäisen talvileiri, kaksi niistä osasi "hiihtää" (tai ainakin pysyi suksillä pystyssä järven jäällä ja eteni jonkun matkaa). Tän leirin aikaa tätä juttua mulle leirin vetäjä, joka on yhden jo aikuisen kehitysvammaisen isä, mulle selitti - en kai muuten olisi tajunnutkaan, että se hiihtotaitojen puute oli jokseenkin systemaattista.

Cp-vammoja näillä voi olla liitännäisongelmina, mutta tämä on siis KEHITYSvammaisten mökki, ei cp-vammaisten.

t kakkonen

Kehitysvammoja on hyvin monenlaisia. Mutta sorry vaan, kyllä meiän 6-vuotias kehitysvammainen poika osaa hiihtää, ja luistimillakin pysyy auttavasti tolpillaan.

Miksi se kieltäminen ja estäminen on paha juttu?

Osaatko kuvitella uhmaikäisen lapsen, jolle järki ei tehoa. Heittäytyy ja huutaa ja kirkuu. Ja sitä kieltämistä ja estämistä on paljon enemmän sellaisen lapsen kohdalla, jolle tavalliset säännöt ei mene jakeluun.

mutta olen hänen kanssaan aika samaa mieltä. Ja usko pois, minulla on hyvinkin kokemusta siitä, miten lapsi hepuloi... autistinen lapseni siis hepuloi normaalille ihmiselle täysin käsittämättömistä asioista, kun vaikkapa sisko rikkoo jonkin hänen rutiininsa. Huutoraivaria voi olla hyvin vartin, puoli tuntiakin. Siinä sitten vain siirrytään vähän sivummalle. Tarvittaessa sanon väliin tuppautuville, että "antakaa, kun hoidan tämän kahden kesken lapseni kanssa".

Mitä väliä sillä on? Pakko kysyä minunkin. Lähden siis oletuksesta, että kaverisi ovat järkeviä ja tietävät, mikä lapsesi dg on.

Meille erityislasten vanhemmille voi olla aika järkytys se, että lapsi ei olekaan normaali. Meillä on mielikuva siitä, millaisia lasten kuuluu olla ja miten he käyttäytyvät. Kun lapsi sitten onkin toisenlainen, kestää tosi pitkään päästä sinuiksi sen kanssa ja rohkaistua siihen, että erityisyys näkyy myös sivullisille.

Itse kerrot, että lapsesi on vasta uhmaiässä, joten päättelen siitä, että asia ON sinulle aika tuore. Oletteko jo olleet sopeutumisvalmennuksessa? Yhteydessä vertaisperheisiin? Sellaiset auttavat todella paljon asian käsittelyssä ja siinä, että löydätte juuri teidän perheellenne sopivia tapoja elää elämää, myös sosiaalista elämää!

Voimia!

-olikos se nyt kakkonen vai kolmonen -

lapseni osaa kyllä hiihtää, luistella ja uida. Motorisesti lahjakas, lihaksistoltaan voimakas ja ulkonäöltään sopusuhtainen lapsi.

Suvussamme tai kavereillamme ei ole kehitysvammaisia lapsia tai aikuisia, mutta äitini toimiessa kehitysvammaisten lasten erityis perhepäivähoitajana ja tukiperheenä, meillä oli aina kehareita hoidossa.



Ohjeeni sinulle on, että kerro ihmeessä ihmisille, että te ette siihen normaaliin mökkeilyyn vaan pysty. Itse en kyllä näe ongelmaa niiden kehitysvammaisten lasten suhteen, jotka olivat meillä hoidossa. Toki joku mökkireissu muuttaisi rutiinit ja olisi vanhemmille rankempi, mutta lapsi saisi siitä uudenlaisen elämyksen. Huom! äidilläni oli hoidossa yleisesti ottaen niitä vaikeastivammaisia ja vilkkaita erityislapsia, joiden vanhemmat kaipasivat silloin tällöin lomaa lapsesta. Eli tiedän mistä puhun, sillä kasvoin heidän kanssa.



Lapsia ne oli siinä missä normaalitkin. On niitä vilkkaita ja moneen kertaan kiellettäviä tavallisiakin lapsia.

Miksi se kieltäminen ja estäminen on paha juttu?

Osaatko kuvitella uhmaikäisen lapsen, jolle järki ei tehoa. Heittäytyy ja huutaa ja kirkuu. Ja sitä kieltämistä ja estämistä on paljon enemmän sellaisen lapsen kohdalla, jolle tavalliset säännöt ei mene jakeluun.

mutta olen hänen kanssaan aika samaa mieltä....

Lapsi on 8v. En vain näe järkeä miksi menisin jonnekin grilli-iltaan juoksemaan lapseni perässä ja estämään ja kieltämään häntä jatkuvasti, kun siitä ei nauti lapsi, en minä, eikä kukaan muukaan. Meidän lasta ei voi jättää ilman aikuisen 100% valvontaa sekunniksikaan. Keskustele siinä sitten rennosti muiden kanssa. Jotkus pakolliset sukulaisvierailut hoidetaan lyhyen kaavan mukaan miehen kanssa vuorotellen kahvitellen ja silti suku ihmettelee, miks me ei olla kauempaa.

Ja sorry vaan itelles, ei tuossa kukaan väittänytkään, että KUKAAN kehitysvammainen ei opi hiihtämään/luistelemaan. Tietysti kehitysvammaisia on monenlaisia, kuten muitakin ihimisiä.

kanssaan aika samaa mieltä....

Lapsi on 8v. En vain näe järkeä miksi menisin jonnekin grilli-iltaan juoksemaan lapseni perässä ja estämään ja kieltämään häntä jatkuvasti, kun siitä ei nauti lapsi, en minä, eikä kukaan muukaan. Meidän lasta ei voi jättää ilman aikuisen 100% valvontaa sekunniksikaan. Keskustele siinä sitten rennosti muiden kanssa. Jotkus pakolliset sukulaisvierailut hoidetaan lyhyen kaavan mukaan miehen kanssa vuorotellen kahvitellen ja silti suku ihmettelee, miks me ei olla kauempaa.

muutaman grilli-illan käytyään lapsi oppii että grilli-illat ovat tämmöisiä ja niissä tapahtuu tämmöistä ja se muuttuu helpommaksi. Pitämällä sitä vammaista lasta kaapissa te estätte sitä kehittymästä tuon vaiheen ohi. Kun teidän pitäisi tehdä just päinvastoin, harjoituttaa ja harjoituttaa ja harjoituttaa jopa tavallista enemmän. Myös kehitysvammainen oppii mutta VAIN harjoittelemalla. Ei se pelkkää nautintoa tietenkään ole, mut siitä on HYÖTYÄ.

terveisin kakkonen, itsekin vammaisen lapsen äiti.

ja se on ihan ok, jollette halua, ettekä viitsi lähteä lapsenne kanssa minnekään.



Mun kaverilla on vastaavaa, mutta he käyvät silti, ja me muut tiedämme, millaista se heillä on, emme katso kieroon tai ihmettele tapaa toimia.



Jonkun verran voimme auttaa, jotta asiat sujuu.



Ja ne raivokohtaukset ei kyllä hetkauta ketään, siinähän huutaa tai mekastaa, mökkireisulla se ei häiritse ollenkaan.

Kotimme lähellä on joku hoitolaitos, ja välillä asukkaita näkee esim. lähikaupassa. Täytyy kyllä nostaa hattua heidän hoitajilleen ja avustajilleen, itse en kyllä tuollaista työtä jaksaisi.

Ja ne raivokohtaukset ei kyllä hetkauta ketään, siinähän huutaa tai mekastaa, mökkireisulla se ei häiritse ollenkaan.

Ja hirvittävän stressaavaa pelätä että lapsi tippuu laiturilta, polttaa itsensä kiukaaseen, putoaa portaissa, kaatuu kivikkoon, tippuu kaivoon jne.

Meidän lapsi ei katso mihin heittäytyy raivotessaan.

Eikä haluta pilata muiden lomapäivää.

kummitäti lapselle, jolla on vaikea kehitysvamma. Aivotoimintaa yhtä paljon kuin ameeballa mutta fyysisesti erittäin reipas ja touhukas. Niin vaan ollaan kummilasta kuljetettu mukana pienestä pitäen kaikissa touhuissa, mukana matkaimut, happi, syöttöletkut...

Ja selvästi reagoi pienenä vieraisiin paikkoihin levottomuutena ja erilaisin protestein, kuten irroittamalla esim gastrostomia-napin. Kirkumista/raivoamista/ihan kaikkea on nähty ja koettu.

Mutta nyt nuorena on upea ihminen jonka voi ottaa mukaan kaikkialle ja jonka vamma ei herätä kenessäkään negatiivisia tunteita vaan ylpeänä saa kummitätikin olla niin hienosta kummilapsesta!