Feministiäiti! Mitä tykkäsit Tulvan Ei lapsille -jutusta? (linkki)

Siellä osio 'palaute' ja voi lähettää suoraan näitä ajatuksia...

Oli se sitten lapsettomuus tai hc-kotiäitiys. :)



Itselläni särähti hieman korvaan tuo äitiyden ja älyllisen elämän vastaan asettelu. :D Olen ollut äiti jo seitsemän vuotta, ja tunnen edelleen olevani myös älykkö ja syvällinen mietiskelijä. Minun tapauksessani äitiys ei ole ollut luopumista, vaan saamista.



Usein mietin myös tuota paskaralli-kuvaa, jota niin korostetaan vanhemmuudessa. Pikkulapsiaika on loppujen lopuksi aivan naurettavan lyhyt! Toki se venyy, jos lapsia tulee useampia, mutta useimmat meistä voivat myös valita, milloin lapsimäärä on riittävä. Pikkulapsiaikaa korostetaan lapsikeskusteluissa kohtuuttoman paljon, aivan kuin ne ensimmäiset rankat vuodet olisivat vanhemmuuden koko kuva.

hänen identitettinsä on rakentunut sen ympärille että hän on ei-äiti, ei-tavallinen, ei-tylsä. Minun elämäntapani hän on mitätöinyt. Perhe on vain arkea, paskaa, kirkumista riehumista..lapset huonosti käyttäytyviä. Lapseni ovat ihan tavallisia ihania lapsia. Minusta hän on loukannut minua ja väheksynyt itselleni tärkeitä asioita. Itse olen puhunut positiivisesti hänen elämästään, kuunnellut poikaystävistä, matkoista ja juhlista. Emme ole enää ystäviä.

Feministipiireissä kuitenkin aika yllättäen "hyvän" feministin mitta tuntuu olevan se, että tekee töitä kuin mies ja jos lapsia on, ne eivät juuri millään tavalla vaikuta siihen, miten nainen elää. En pidä ongelmallisena sitä, että monet naiset haluavat valita noin, se on täysin ok. Mutta se minusta on ongelmallista, että jälleen kerran on hyvän ja menestyksellisen elämän kriteeksi otettu se, miten miehet perinteisesti ovat eläneet. Feministeiltä odottaisi laajempaa ja kriittisempää näkökulmaa.

Enkä enää aikani Unionin jäsenenä oltuani sitten ole jäsen :), koska en kokenut omakseni tämän tyyppistä ajattelua.

Minä olen minä, äiti, oman toimenkuvani edustaja, tytär, puoliso ja vaikka mitä. Äitiys on kuitenkin minulle minänä erittäin tärkeä osa minuuttani. Olen mielelläni äiti, nautin äitiydestäni ja esim. viihdyin kotona ollessani lasten kanssa kotona.

Se, että joku mitätöi minun minuuttani halveksimalla äitiyttä tuost noin vaan särähtää pahasti korvaani. En minäkään halveksi toisten tapaa olla ihminen :), tai ainakin teen parhaani yrittääkseni olla halveksematta. Yritän myös parhaani mukaan olla kohtaamatta ihmisiä stereotypioiden pohjalta. Ja sitä jos jotain mielestäni on "äitien" tai "lasten" niputtaminen joksikin kasvottomaksi massaksi.

t. suurperheellinen feministi

Tulvan tätä artikkelia en ole lukenut :), mutta nähtyäni Tulvan tämän numeron kannen (Akateemisen ikkunassa) ensimmäinen spontaani ajatus oli "onneks toi ei tule mulle enää" ;-).

'On epäeettistä tehdä lapsia itsensä jatkeeksi ja lasten avulla pelastaa itsensä normaalin kirjoihin' tms. Ehkä olen tehnyt noin, mutta olen saanut lapsista valtavasti iloa ja sisältöä elämään. Onko sitten väärin lapsia kohtaan, että he syntyivät... Tuossa jutussa tehdään lapsista tai lapsettomuudesta mielestäni liian suuri eettinen valinta. Ihminen vain usein haluaa lisääntyä ja rakastaa lapsiaan. Ehkä motiivit usein ovat hämäriä, mutta silti. No ehkä lapsettomat haluavat kyseenalaistaa lasten hankkimisen, jos kokevat että lapsettomuus usein kyseinalaistetaan.

tuntuu olevan selvittämättömiä ja patoutuneita ongelmia omassa äitisuhteessaan, ja siksi hän kokee äitiyden kaiken kaikkiaan negatiivisena asiana. Tunnelukkojen auettua hän saattaisi ajatella eri tavalla.

mikä sitten on se "oikea" tai hyväksyttävä syy hankkia lapsia?

'On epäeettistä tehdä lapsia itsensä jatkeeksi ja lasten avulla pelastaa itsensä normaalin kirjoihin' tms. Ehkä olen tehnyt noin, mutta olen saanut lapsista valtavasti iloa ja sisältöä elämään. Onko sitten väärin lapsia kohtaan, että he syntyivät... Tuossa jutussa tehdään lapsista tai lapsettomuudesta mielestäni liian suuri eettinen valinta. Ihminen vain usein haluaa lisääntyä ja rakastaa lapsiaan. Ehkä motiivit usein ovat hämäriä, mutta silti. No ehkä lapsettomat haluavat kyseenalaistaa lasten hankkimisen, jos kokevat että lapsettomuus usein kyseinalaistetaan.

Ainahan se lasten haluaminen on jollain tasolla itsekästä. So what?

ollut joku ajatus mahdollisimman hyvän kasvupohjan tarjoamisesta uudelle itsenäiselle ihmiselle tms... Mutta miksi nainen sellaisen haluaa tarjota, ellei vain itsekkäästi halua niin tehdä. Mutta muutenhan on menneisyyteen verrattuna edistyksellistä, että nykyään nainen voi olla sekä intellektuelli/kirjailija että äiti, eikä niitä asioita tarvitse asettaa vastakkain ja valita jompaa kumpaa.

Miksi pitää edes miettiä, mikä on hyväksyttävää, mihin painostetaan, mihin on totuttu.



Kaikki hankkivat lapsia/jättävät hankkimatta omista syistään. On ihan se ja sama mitä muut ajattelevat. Omassa kaveripiirissä on eniten lapsettomia ja se on ihan ok!

Alkua en ihan ymmärrä. Tässä yhteiskunnassa ei ole totuttu siihen, että työikäiset aikuiset hoitavat vanhempiaan. Siksi sitä varmasti ihmetellään, eikä sitä voi suoraan rinnastaa omien lasten hoitamiseen. Kyllähän lasten kotona hoitamista aletaan usein ihmetellä viimeistään 3 v. iästä ylöspäin.



Muuten minusta on ihan se ja sama millä perusteilla hankkii lapsia tai on hankkimatta, jos ylipäätään valinnan tekemään. Minulla on sekä lapsia hankkivia että omasta tahdostaan lapsettomia naisia ystäväpiirissäni ja ihan hyvin viihdytään yhdessä. Ei lapsista pidä tehdä liian suurta numeroa.

en todellakaan ole kovinkaan samaa mieltä tuon kirjoittajan kanssa. Olen siis feministi, tasa-arvon kannattaja ja pidän myös naisista. Ehkäpä juuri siksi, koska arvostan ja rakastan naiseutta ja sen syvintä olemusta. Katson siihen myös kuuluvaksi naisen hedelmällisyyden ja naisen kehon arvokkaan tehtävän toimia elämän synnyttäjänä. Minusta aitoon feminismiin kuuluu naisen vapaus valita roolinsa naisena, myös äitinä. Mutta en olekaan koskaan kokenut sellaista alemmuuden tunnetta itsestäni, että olisin tahtonut verhota itseni intellektuellin viittaan - olen ollut tyytyväinen omaan itseeni tällaisenä, välittämättä siitä millaisena muut minua pitävät.



Kirjoittajaa arvostan kyllä siitä, että hän on hoitanut äitiään. On harvinaista tänä päivänä, että jokau sellaiseen ryhtyy. Itse en kuitenkaan toivoisi, että tyttäreni uhraisi elämänsä minun hoitamiseeni, vaan toivoisin että hän eläisi omaa elämäänsä ja hankkisi lapsia, mikäli näin tahtoisi.

Ja itse uskon ehdottomasti siihen, että nainen saa valita roolinsa. Äitiyttä ei tarvitse valita jos siltä ei tunnu.



Mutta se ottaa hiukan päähän, että lapsettomat (naiset), tässäkin jutussa Monika Fagerholm, sanovat että eivät halua lapsia koska ne "huutavat, kirkuvat ja vaativat" tms. En kestä tällaisia "en halua vaihtaa vapauttani kakkavaippoihin" "sitten ei olisi enää ikinä seksiä ja katoaisin jonnekin mammalandiaan" "lapset ovat sellaisia ja sellaisia" -kommentteja.



Totuus on se, että lapset eivät huuda ja vaadi koko aikaa, ja äitiyden negatiivisia puolia on aika vähän ja ne ovat ihan muuta kuin jotkut kakkavaipat tai vähentynyt seksi. On vain niin typerää arvostella mutu-pohjalta, kun lapseton ei voi tietää millaista OMAN lapsen kanssa on. Ei se ole sellaista kuin lapseton kuvittelee..

vain linkissä olleen osuuden, oikea juttu oli ilmeisesti pidempi.



Totuushan Fagerholmin kohdalla on, että hänellä on ollut muuta tekemistä kuin perheen perustaminen. Onhan hän itsekin tullut asian kanssa vahvasti julkisuuteen viime aikoina, joten lienee sallittua mainita hänen pitkään kestäneestä alkoholismistaan. Ehkä se on vaikuttanut tälläkin elämänalueella valintoihin, mikä on ollut tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää?



Joskus nuorempana olisin ehkä itsekin voinut lausua tämän tyyppisiä älyllistettyjä kommentteja. Mutta sitten minusta tuli äiti, ja kaikki muuttui: suhteeni omaan naiseuteeni ja ruumiiseeni, arvoni, feminismini, kaikki.

turhan mustavalkoinen. Kun eihän oikeasti ole niin, että vain lapseton nainen voi olla menestynyt kirjailija tai tutkija tai joku. Riippuu niin paljon ihmisestä ja siitä, miten elämänsä järjestää. Ja oikeasti myös siitä, kuinka monta lasta hankkii. Yksi lapsi sitoo totaalisesti vain hetkeksi, kaksi vähän enemmän, mutta vasta suurperhe oikeasti alkaa sulkea täysin pois jotain vaihtoehtoja. Tulee mieleen montakin Fagerholmia menestyneempää naiskirjailijaa, joilla on lapsia, Saisio nyt vaikka tai Anja Snellman. Ja muitakin on. Ja sitten monet monet naisproffat, kyllä ne on lapsetkin tehneet silloin kuin se aika on.

Ja itse uskon ehdottomasti siihen, että nainen saa valita roolinsa. Äitiyttä ei tarvitse valita jos siltä ei tunnu. Mutta se ottaa hiukan päähän, että lapsettomat (naiset), tässäkin jutussa Monika Fagerholm, sanovat että eivät halua lapsia koska ne "huutavat, kirkuvat ja vaativat" tms. En kestä tällaisia "en halua vaihtaa vapauttani kakkavaippoihin" "sitten ei olisi enää ikinä seksiä ja katoaisin jonnekin mammalandiaan" "lapset ovat sellaisia ja sellaisia" -kommentteja. Totuus on se, että lapset eivät huuda ja vaadi koko aikaa, ja äitiyden negatiivisia puolia on aika vähän ja ne ovat ihan muuta kuin jotkut kakkavaipat tai vähentynyt seksi. On vain niin typerää arvostella mutu-pohjalta, kun lapseton ei voi tietää millaista OMAN lapsen kanssa on. Ei se ole sellaista kuin lapseton kuvittelee..

Juuri tuo asia särähti minullakin korvaan. Täyspitkässä jutussa oli muistaakseni joku sen suuntainen kommentti, ettei oikein halua olla äiti-ihmisten kanssa tekemisissäkään. Kuulostaa vähän turhan hurjalta. Ei minulle ainakaan tuota ongelmia olla lapsettomien naisten kanssa tekemisissä. En ole VAIN äiti.

ap

Ja itse uskon ehdottomasti siihen, että nainen saa valita roolinsa. Äitiyttä ei tarvitse valita jos siltä ei tunnu. Mutta se ottaa hiukan päähän, että lapsettomat (naiset), tässäkin jutussa Monika Fagerholm, sanovat että eivät halua lapsia koska ne "huutavat, kirkuvat ja vaativat" tms. En kestä tällaisia "en halua vaihtaa vapauttani kakkavaippoihin" "sitten ei olisi enää ikinä seksiä ja katoaisin jonnekin mammalandiaan" "lapset ovat sellaisia ja sellaisia" -kommentteja. Totuus on se, että lapset eivät huuda ja vaadi koko aikaa, ja äitiyden negatiivisia puolia on aika vähän ja ne ovat ihan muuta kuin jotkut kakkavaipat tai vähentynyt seksi. On vain niin typerää arvostella mutu-pohjalta, kun lapseton ei voi tietää millaista OMAN lapsen kanssa on. Ei se ole sellaista kuin lapseton kuvittelee..

Samoin kuin se, että lapsettomat yrittävät mitätöidä vanhemmuuden juuri joksikin aivottomaksi paskanpesuksi ja hiekkalaatikolla istumiseksi.

Totuus kun on aika paljon syvempi ja moninaisempi. Myös se tuntuu aika monelta unohtuvan, että esim. vaippavaihe kestää n. 2 vuotta. Eli se "paskaralli" on aika nopeasti ohi.

Siinä olen samaa mieltä, että äitiyden ei mun mielestäni pitäisi muuttaa ihmisen persoonaa. Kyllä mä olen aina ensisijaisesti minä, "Liisa", ja vasta sen jälkeen äiti, puoliso, sitä ja tätä muuta. Toki luonnettaan voi suitsia, jos siihen on tarvetta, mutta jos äitiys on ihmisen ydin, se on mun mielestäni aika huolestuttavaa.

Mun mielestäni myös naisella pitää olla ja nykypäivänä onkin oikeus olla lapseton ilman ihmettelyä. Oma valinta. Mutta kyllä nykyään tuntuu enemmän olevan ihmetyksen aihe useampi nuorena tehty lapsi, varsinkin jos on siihen päälle kunnolla mukana työelämässä. Ainakin oma ammattini on sellainen, että kummajainen olen minä kolmen alle 30-v:na tehdyn lapseni kanssa.

ja itsekin koen yleensä niin. Feministipiireissä kuitenkin aika yllättäen "hyvän" feministin mitta tuntuu olevan se, että tekee töitä kuin mies ja jos lapsia on, ne eivät juuri millään tavalla vaikuta siihen, miten nainen elää. En pidä ongelmallisena sitä, että monet naiset haluavat valita noin, se on täysin ok. Mutta se minusta on ongelmallista, että jälleen kerran on hyvän ja menestyksellisen elämän kriteeksi otettu se, miten miehet perinteisesti ovat eläneet.



Feministeiltä odottaisi laajempaa ja kriittisempää näkökulmaa. Yhdenlaista maskuliinisen normin kritiikkiähän sekin on, että tietoisesti, tarkoituksella valitsee elämäänsä toisenlaiset normit, mutta lasten kanssa olemisen priorisointi näyttäytyy useille feministeille ns. kotiäiti-viitekehyksessä. Vähän sama tilanne kuin se, että vas. puolueiden on vaikea nähdä prekariaatti-ilmiötä itse valittuna, vapaampana elämäntapana ja yrittävät väkisin vängätä tyypit vanhakantaisen työkäsityksen piiriin.

feministikään ei varsinaisesti valitse lapsettomuutta, vaan päätyy siihen esim. siksi, että parisuhdetilanne ei ollut sopiva silloin, kun lasten hankkimiseen olisi ollut kiinnostusta. Asia meni vain jostain syystä ohi ja kun äitiys on niin perusoletus naiselle kuitenkin, lapsettomat joutuvat jonkun "syyn" tai "tarinan" siihen kehittämään. Se on tietenkin ihan penaalista, ei kenenkään naisen pitäisi joutua puolustelemaan tai selittelemään sitä, ettei ole äiti.



Mutta usein se, että lapsettomuutta joutuu perustelemaan, tekee perusteluista aika hyökkääviä ja sellaisia, etteivät ne aivan vastaa todellisuutta. Esimerkiksi että äitiys poissulkisi mahdollisuuden intellektuaaliin elämään tai menestykselliseen kirjailijanuraan.

eli hankin lapsia, jotta geenini (nuo jalostuneet) jatkuisivat ikuisuuksiin!