Anna pikadiagnoosi lapsellemme!

oli aikalailla tuollainen pienenä.

Kiinnostunut laskemisesta (no joo..ikätasonsa mukaisesti tietty) eikä oikein kysele kuin esim. uusia kirjaimia ("mikä tämä on?") tms. Ei "fanita" mitään tiettyä lelua tai juttua, ystäväperheiden kaikki samanikäiset pojat ovat ihan hulluna vaikkapa Puuha-Peteen ym.



ap

Ryhmäänsä nähden tietyllä tapaa "aikuismaisemmin", toistaa usein lauseita joita aikuinen on sanonut. "Tuo on X, se on mun kaveri. Me voidaan leikkiä tuolla yhdessä, jos halutaan"

Jatkoa tuohon "aikuismaiseen puhetapaan" yms.:



Nauttii aikuisten seurasta, ei välitä ylenpaattisesti hellimisestä. Tykkää rajuistakin leikeistä, epäilty ongelmia kivun tuntemisen suhteen (juoksee päin, kaatuu jne. eikä itke yhtään, korkeintaan hermostuu vähän). Kaatuu muiden päälle varoittamatta.



ap

Kuinka pärjää nykyään? Miten as-diagnoosi tuli ilmi ja missä iässä? Jne.



ap

Itselleni tulee myös mieleen kehitysviivästymä, johon liittyy autistisia piirteitä. Siksi, että: Oma poikani oli samantapainen, mutta ei ollut aggressiivinen kenellekään ja oli puheenkehityksen viivästymä. Hänellä oli "pakkoliikkeitä", eli väänteli kasvojaan iloisesta innostuksesta, hyppi aloillaan, räpytteli käsiä. Oli avoimen vahingoniloinen, jos jollekin sattui jotakin, mutta rakasti eläimiä ja vauvoja, itseään pienempiä. Pakko-/assosiaatioliikkeet ovat säilyneet läpi elämän, mutta vaimentuneet.



Aistiyliherkkä, valikoi voimakkasti ruokia, haisteli ihmisiä. Ihasteli ja juuttui pikkuisiin yksityiskohtiin. Tarkka siitä, että tavarat ovat paikoillaan.



On nyt hieno, hyväsydäminen, kiltti ja osaava nuorimies. Diagnoosi lievä/ keskivaikea kehitysvammaisuus, jonka syytä ei tiedetä. Dysfaatikko, joka saa puhevammaisten tulkin palvelua. Autistiset piirteet ovat jääneet taka-alalle, mutta vaikuttavat kyllä moneen arkiasiaan



Tsemppiä ap:lle. Ole avoin kaikille diagnooseille. Mitä nopeammin hyväksyt asiat, sen nopeammin lasesi saa apua, jos tarvitsee sitä!

ehkä liian pieni ja herkkä päivähoitoon. Tai sitten voi olla aspergerin oireyhtymästä kärsivä lapsi.



Kuulostaa hyvin paljon samanlaiselta lapselta kuin mun poika oli tuonikäisenä ja hänellä on aspergerin oireyhtymä.



Oma lapseni oli kyllä päiväkodissa osaaikaisessa hoidossa mutta pärjäsi hieman paremmin, koska hänellä oli henkilökohtainen avustaja vaikean liikuntavammansa takia. Ja samasta syystä hänellä ei diagnoosia aspergerista tullut kuin vasta myöhemmin. Avustajan tuella pärjäsi päivähoidossa, eskarissa ja alakoulussa, yläkoulun kävi pienryhmässä. Mutta on kuulemma malliesimerkki aspergeroireisesta.

Minulle on muutama taho väläytellyt as-diagnoosia ym. ja siksi kai kuulostan siltä että tahtoisin "todisteita" siitä. Kehitysviivästymä ei olisi yhtään mahdoton myöskään.



Juuri tuo vahingoniloisuus hämmentää minua; esim. eilen minulla meni ruokaa väärään kurkkuun ja aloin yskimään kovaa. Poika nauraa hörötti minulle, alkoi sen jälkeen viskellä päätään raivoisasti puolelta toiselle ja kun viimein sain yskäni laantumaan, oli kuin koko juttua ei olisi tapahtunutkaan.



Tosiaankin pienet lapset, eläimet ym. ovat hänen hellyytensä kohteita mutta samanikäiset lapset näyttävät ärsyttävän. Kirjoitat ihanasti pojastasi, mukavaa että osaat suhtautua noin hienosti hänen vaikeuksiinsa! :) Minulta alkaa usko loppumaan kun tuntuu ettei pojalleni "viesti mene perille" nykyään...



ap

poika viihtyi paljon itsekseen, puhe on aina ollut hyvin virallista, tiedemiesmäistä, rakastaa pitkiä sanoja. 3-4-vuotiaana aloin huolestua, koska poika ei noteerannut muita lapsia, ei hahmottanut muiden leikkejä tai edes yrittänyt hakea kontaktia muihin.



Toisaalta hän 5-vuotiaana hankki itselleen tyttöystävän risteilyllä. Menimme buffaan syömään ja poika marssi pienen tytön luokse ja sanoi: Sinulla on kaunis mekko. Tuletko kanssani katselemaan jäälauttoja? Nämä kaksi olivat kuin paita ja peppu koko risteilyn ajan.



Pointti lapsen tekemisissä on se, että kaikki mistä innostuu tai kiinnostuu on itsestä lähtöisin. Häntä ei voi houkutella mukaan tai saada mukaan yhteistoimintaan jos hän ei itse koe tarvetta.



Diagnoosi saatiin 5-vuotiaana, paljoa aikaisemmin ei as-diagnoosia voi tehdä.

Kiitos sinullekin.



ap

Adhdhan ei tarkoita, että olisi keskittymiskyvytön kaikessa, yleisempää taitaa olla, että osaa keskittyä tietyissä tilanteissa ja tietyissä asioissa suorastaan umpimielisen sinnikkäästi ja pitkään.



Tosin tuo empatiakyvyttömyys ei natsaa välttämättä...

poika pärjää koulussa välttävästi, käy erityisluokkaa. Kolme ainetta on suhteutettuja, hänellä on as-diagnoosin lisäksi jotain häikkää lukemisessa ja puhe on nopeuden ja änkytyksen vuoksi vaikeaselkoista. olemme jonossa tutkimuksiin foniatriselle.



on rauhallinen, kiltti poika, joka elelee mielikuvituksessaan iloisesti ja piirtelee keksimiään eläimiä. kaksi hyvää ystävää, joiden luona vieraillaan vastavuoroisesti. Myös parhaalla ystävällä on as.

isossa ryhmässä voi myös olla epäselvää mitä häneltä odotetaan ja mitä tapahtuu seuraavaksi.

Tapa millä kuvaat lapsesi käytöstä kiinnostumisen suhteen, kuulostaa todella tutulta. Poikaamme voi houkutella vaikka mihin, mutta jos hän (hetken pohdittuaan) vastaa "ei", se harvoin siitä muuttuu. Ja vaikka katsoisikin että mistä on kyse, ei "lähde mukaan" uusiin juttuihin helposti.



Olen huomannut että tavaroiden on oltava tietyssä järjestyksessä, muuten tulee epätoivoiselta kuulostava komento "EI SE KUULU SINNE!!".



Unirytmi on ollut sama vauvasta lähtien: nukkumaan klo 19-19.30, ylös 12h päästä. "Sekoaa" jos rytmiä lähtee muuttamaan, samoin saa raivarit jos käsittää väärin jotain rutiiniin liittyvää. Esim. tänään söimme iltapalaa ja totesin "kun ollaan syöty, käydään suihkussa ja sitten mennään nukkumaan". Lapsi nyökkäsi tyytyväisen oloisena. Kun olimme syöneet ja pyysin lasta väistämään, huoneensa suuntaan, tämä alkoi kiljumaan että "ENSIN KÄYDÄÄN PESULLA!!" ja itki lujaa. Ihmettelin mistä oli kyse, kunnes tajusin että tämä luuli rutiinin katkeavan. Selitin että pyysin häntä vain väistämään ja että nyt mentäisiin pesulle, heti rauhottui.



ap

Itselläni ääniyliherkkyyttä lapsesta saakka, parantunut selkeästi vasta viime vuosina. Miehelläni asperger-piirteitä, ei kuitenkaan diagnoosia.



ap

8 täällä jatkaa taas. Kannattaa lukea paljon autismin kirjon häiriöistä, touretesta, aistiyliherkkyyksistä ja adhd:sta. Nuo ovat usein ristikkäisiä oireyhtymiä ja vaikutteita saattaa tulla monesta eri häiriötyypistä. Yleensä tuonikäisellä auttaa integroitu erityisryhmä paljon, poikani sai kaksi vuotta toimintaterapiaa ja se avasi mukavasti luukkuja maailman asioille, ei enää viihtynyt niin pitkä aikoja omissa maailmoissaan.

Siis eka sairaus/häiriö, joka mieleen tulee. Kerro myös, miksi juuri tämän valitsit!

3-vuotias poika, vilkas. Kotona rauhoittuu kirjan ääreen vaivatta, päiväkodissa rauhoittumisesta ei tule mitään. Leikit toistuvat samanlaisina päivästä toiseen, poika tykkää etenkin palapeleistä ja kaikesta, mitä voi tehdä itsekseen rauhassa. Keskittyy hyvin yksinleikkimiseen, porukalla ei "osaa" tehdä oikeastaan mitään ja tietyt jutut menevät täysin "ohi" (esim. temppuradan juoksee läpi). Saattaa lyödä tai purra varoittamatta, vääntelee naamaansa ja puree hampaitaan yhteen jos innostuu. Vastaavasti hermostuessaan lyö itseään herkästi. Erittäin tarkkaavainen, hyvä muisti. Vaikuttaa päiväkodissa lähes empatiakyvyttömältä, kotona hoivaa lelujaan ja tykkää perheystävien vauvoista (joita suukottaa ehkä vähän liikaakin).

Psykologille menossa, pelottaa.

Minkä ikäinen oli poikasi aloittaessaan pk:ssa?

on myös joitain ketjussa mainittuja oireita. Tosin taustalla on elimellinen sairaus, jonka liitännäissairauksiin kuuluu mm. kehitysvamma. Tähän mennessä poika on kuitenkin kehittynyt ikätasoisesti, mutta nyt tämän ketjun myötä alkoi todenteolla pelottamaan, että mitä nämä hänen oireensa ovat. Poika puree tai nipistelee varoittamatta, ruokaillessa tai innostuessaan "räpistelee" käsillään, hyvä muisti, puhuu todella selvästi mutta mukana myös kaikupuhetta, halii ja suukottelee muita lapsia varauksetta, saattaa suuttuessaan lyödä päätään lattiaan eikä juuri koskaan itke, vaikka satuttaisi itsensä. Olen ajatellut, että on vain temperamenttisempi kuin sisruksensa, mutta ehkä tässä on jotain muutakin...

Ennen vanhaan oli käytössä diagnoosi minimal brain disorder. Oliko vaikea synnytys?

ekana tuli mieleen autismi. Mutta olisi kiva tietää myös teidän perhedynamiikasta ennen kuin annan kyökkipsykologin diagnosini ;)