Ymmärrätkö tätä juttua: "Reindeerspotting-kuolema voi poikia ennakkotapauksen JSN:ssä"

ei kuulu länsimaiseen oikeusvaltioon, mitä sensuroitasiiin seuraavaksi?

Toisekseen tuossa lehtijutussa varmaankin oli tapahtuneesta myös kuvaus ja ko. henkilö on kuitenkin nykyisin julkisuuden henkilö Suomessa ja tapahtuma herättää jaajalti kiinnostusta, joten aika outoa olisi sensuroida tuollainen lehtijuttu.

telkkarissa tai lehdissä.

Esim. joku syöpään tai johonkin kiinnostavaan tautiin kuolleita olisi kiinnostava nähdä.

19, ei ole syytä vierittää kaikkea HS:n niskoille. Tuossa jutussakin sanottiin, että monta linkittäjäyrittäjää oli saatu siivottua, mutta joku sitten pääsi läpi. Pitäähän yksilölläkin nyt olla joku vastuu omista tekemisistään.

Kun HS:n käytäntö kuitenkin on se, että viestit odottavat julkaisua, kunnes moderaattori on tarkistanut niiden sisällön. Kyse ei siis ole mistään av:sta, jolla mode joutuisi hiki hatussa poistelemaan ilmaantuvia häirikköviestejä, vaan viestejä ei alkujaankaan julkaista ilman moderaattorin hyväksyntää.

Jos epäsopivaa materiaalia pääsee läpi, kyseessä on tietoinen julkaisupäätös ja siten julkaisijan moka.

Se, että joukkoviestin on vastuussa julkaisemastaan materiaalista ei tarkoita sitä, etteikö myös materiaalin tuottaja voisi toimia arveluttavasti. Kyseessä ei ole nollasummapeli, jossa jaossa olisi tietty määrä syyllisyyttä. HS voi olla täysin vastuussa julkaisemastaan materiaalista samaan aikaan kun tuottaja itse joutuu kantamaan asianmukaisen vastuun tuotoksestaan.

Tässä tapauksessa HS:llä kuitenkin on asiasta suurempi vastuu, koska ammattimaisen toimituksen on perusteltua olettaa tietävän, mitä saa julkaista ja mitä ei. Satunnainen mielipidekirjoittajan taas ei voi olettaa tietävän, että linkki sanomalehden sivuille voisi olla tuomittava.

Moraalinen vastuu välikäden kautta julkaistavasta materiaalista on myös siinä mielessä hankala kysymys, että aikomuksesta, halusta tai pyrkimyksestä syyllistäminen on melko arveluttavaa ja kun varsinainen julkaisupäätös ei ole tuottajan käsissä, hän voi parhaimmilaankin vain haluta tai aikoa rikkoa lakia. Jokaisellajan on kuitenkin oikeus kirjoittaa mitä vaan, jos se ei päädy julkiseen levitykseen. Kuvaamiseen pätee sama, niin kauan kuin itse kuvaustilanteeseen ei liity mitään arveluttavaa.

thaikkulehden suomalaisilla sivuilla liikkuneen linkin.

Ja joku syytti että nautin kuolleiden ihmisten katselemisesta. Motiivini oli vain se, että mihin subutexin/heroiinin käyttö lopulta johtaa (katsoin aiemmin elokuvateatterissa Reindeer Spotting elokuvan).

Sä esineellistit ihmisen tosi törkeällä tavalla :(

olisiko pitänyt lehdistä sensuroida ne tanskalaisen lehden julkaisemat pilapiirrokset, kun sellaisia ei suomalaiset lehdet saisi julkaista? Nehän loukkasi myös suomessa asuvia muslimeja? Ja julkaisu olisi voinut saada terrori-iskujakin aikaan? Ihan oikeasti olisi saattanut aiheuttaa vakavia seurauksia.



Kuka on sellaisessa asemassa, että voi tehdä tuollaiset päätökset mitä suomen kansa saa nähdä ulkomaisilta saiteilta?

JSN??? Millä hiton valtuutuksella?

thaikkulehden suomalaisilla sivuilla liikkuneen linkin.

Ja joku syytti että nautin kuolleiden ihmisten katselemisesta. Motiivini oli vain se, että mihin subutexin/heroiinin käyttö lopulta johtaa (katsoin aiemmin elokuvateatterissa Reindeer Spotting elokuvan).

Sä esineellistit ihmisen tosi törkeällä tavalla :(

Ymmärrätkö, että tarvittavaan informaatioon ei olisi lainkaan tarvittu kuvaasi.

Kuvan linkittäminen oli lapsellista ja osoittaa asian mustavalkoista käsittelytapaa. Siis sun ajatuksissasi.

Jos et käsitä, niin et käsitä. Onneki journalistiikassa on eettiset säädökset..

ei kuulu länsimaiseen oikeusvaltioon, mitä sensuroitasiiin seuraavaksi?

Toisekseen tuossa lehtijutussa varmaankin oli tapahtuneesta myös kuvaus ja ko. henkilö on kuitenkin nykyisin julkisuuden henkilö Suomessa ja tapahtuma herättää jaajalti kiinnostusta, joten aika outoa olisi sensuroida tuollainen lehtijuttu.

telkkarissa tai lehdissä.

Esim. joku syöpään tai johonkin kiinnostavaan tautiin kuolleita olisi kiinnostava nähdä.

Nimeä ei missään lukenut eikä poliisin raportissakaan ollut kuolinsyytä josta voisi yhdistää kuvan menehtyneeseen.

Jos mediassa ei saa julkaista tunnistettvia otoksia ihmisten kuolleista ruumiista vaan ne sensuroidaan, mikä olisi se seuraava sensuurin askel? Mihin epäsuotavaan sensuuriin yksittäisten ihmisten yksilöityjen ruumiiden näyttökielto johtaa?

Kiinnostava ja eettinen taas eivät kulje käsi kädessä. Viihdemarkkinoiden tunnustama tosiseikka on, että massoja vetävät seksi ja väkivalta. Uutinen väkivaltaisesta raiskauksesta olis siis taatusti yleisön näkökulmasta kiinnostusta herättävä. Oikeuttaisiko se sen, että media saisi julkaista tapahtumasta kuvamateriaalia, jos sellaista olisi saatavilla? Entäpä jos raiskaus olisi jo kuvattu lehdessä sanoin ja raiskattu olisi julkisuuden henkilö?

ihan jo yksityisyydensuojanäkökulmakin...

No otetaanpa tälläinen esimerkki olisiko pitänyt lehdistä sensuroida ne tanskalaisen lehden julkaisemat pilapiirrokset, kun sellaisia ei suomalaiset lehdet saisi julkaista? Nehän loukkasi myös suomessa asuvia muslimeja? Ja julkaisu olisi voinut saada terrori-iskujakin aikaan? Ihan oikeasti olisi saattanut aiheuttaa vakavia seurauksia.

________Kuka on sellaisessa asemassa, että voi tehdä tuollaiset päätökset mitä suomen kansa saa nähdä ulkomaisilta saiteilta?

JSN??? Millä hiton valtuutuksella?__________

Juuri tätä mä hain takaa, kiitos kun tiivistit!

t:ap

No otetaanpa tälläinen esimerkki olisiko pitänyt lehdistä sensuroida ne tanskalaisen lehden julkaisemat pilapiirrokset, kun sellaisia ei suomalaiset lehdet saisi julkaista? Nehän loukkasi myös suomessa asuvia muslimeja? Ja julkaisu olisi voinut saada terrori-iskujakin aikaan? Ihan oikeasti olisi saattanut aiheuttaa vakavia seurauksia.

Kuka on sellaisessa asemassa, että voi tehdä tuollaiset päätökset mitä suomen kansa saa nähdä ulkomaisilta saiteilta?

JSN??? Millä hiton valtuutuksella?

Pilapiirrosten julkaisua ei tuomittu JSN:n taholta. Julkaisuhan nautti jopa melko laajaa kannatusta, vaikka vastakkaisiakin mielipiteitä oli. Suurin ongelma oli kuitenkin joidenkin suomettumissympaattisten päättäjien kokema sveitsimäinen paniikki.

Tunnistettavien kuvien julkaiseminen yksittäisestä kuolleesta henkilöstä loukkaa vainajan yksityisyyttä ja lähipiiria - millä tavoin tämä on verrannollista poliittis-uskonnolisten instituutioiden kritiikkiin? Miten yksityisyyden suoja voisi laajentua mittavia ilmiöitä kuvaaviin yhteiskuntakriittisiin puheenvuoroihin?

Jos kahden kiellon välillä ei ole mitään loogista yhteyttä, tuo huoli on samaa tasoa kuin se, että epäilisi sen, että on laitonta lyödä sivullisia pesäpallomailalla johtavan siihen, että tulisi laittomaksi kastella kukkia. Odotan siis edelleen vastausta siihen, mikä on tämä ruumiskuvien kieltoa seuraava kauhukuva.

JSN taas ei tee mitään päätöksiä, vaan antaa vain suosituksia ja "toruja", ainoa mediaa kunnolla säätelevä instanssi on rikoslaki. JSN:n pointti taas on se, että kunnolla toimiva media edellyttää myös sellaista sääntelyä, jota olisi hyvin vaikea kirjata lakiin ilman sananvapauden aitoa kaventumista. (Esimerkiksi mainonnen ja uutisoinnin sekä fiktion ja faktan ero jne) Siksi medialla on oma itsesäätelevä neuvosto, joka tekee kannanottoja.

Journalistin eetiset ohjeet taas keskittyvät lähinnä todenmukaisuuteen, lahjomattomuuteen ja soveliaaseen käytökseen ja ovat luettavissa esim. wikipediasta. JSN:n perusteet lausunnoilleen ovat siis julkista tietoa. Jos näet niissä ongelmia, ota ihmeessä yhteyttä sinne ja/tai avaa keskustelu muuten.

Ongelmallisempaa olisi, jos viestinnän huonoja käytäntöjä säätelisi jokin oikea laki tai säädös.

Varsin monella palvelimella näyttää olevan noita kyseisiä kuvia, ihan vapaasti kenen tahansa katsottavissa. Kuva kun on kerran internettiin päässyt, on sen poistaminen kaikilta sivustoilta käytännöllisesti katsoen mahdotonta.



Toki HS:n keskustelupalstojen kommentit ovat asiattomia, mutta se on vain yksi palsta monien joukossa. Internettiä ei taida puhtaaksi saada muuten kuin piuhat katkaisemalla, koko pallolta - ja sitä tuskin tapahtuu...

Jos mediassa ei saa julkaista tunnistettvia otoksia ihmisten kuolleista ruumiista vaan ne sensuroidaan, mikä olisi se seuraava sensuurin askel? Mihin epäsuotavaan sensuuriin yksittäisten ihmisten yksilöityjen ruumiiden näyttökielto johtaa?

Kiinnostava ja eettinen taas eivät kulje käsi kädessä. Viihdemarkkinoiden tunnustama tosiseikka on, että massoja vetävät seksi ja väkivalta. Uutinen väkivaltaisesta raiskauksesta olis siis taatusti yleisön näkökulmasta kiinnostusta herättävä. Oikeuttaisiko se sen, että media saisi julkaista tapahtumasta kuvamateriaalia, jos sellaista olisi saatavilla? Entäpä jos raiskaus olisi jo kuvattu lehdessä sanoin ja raiskattu olisi julkisuuden henkilö?

Onhan näissä aina ihan jo yksityisyydensuojanäkökulmakin...

Mutta tajusit selvästi pointin heti ykkösellä.

Minua kun nyppii lähinnä se, että tämä yksi sankari näkee esimerkiksi tuon yksityisyyden suojan riittämättömänä syynä jonkin julkaisun rajoittamiselle ja kirjoitteli jotain siitä, että kiinostavuus on riittävä syy sille, että jotain saa julkaista.

Varsin monella palvelimella näyttää olevan noita kyseisiä kuvia, ihan vapaasti kenen tahansa katsottavissa. Kuva kun on kerran internettiin päässyt, on sen poistaminen kaikilta sivustoilta käytännöllisesti katsoen mahdotonta.

Toki HS:n keskustelupalstojen kommentit ovat asiattomia, mutta se on vain yksi palsta monien joukossa. Internettiä ei taida puhtaaksi saada muuten kuin piuhat katkaisemalla, koko pallolta - ja sitä tuskin tapahtuu...

olevat naamasta tunnistettavat yksityisten ihmisten kuvat.

on erilainen käytäntö siinä mitä julkaistaan lehdissä. Onnettomuuskuvat ovat yleisiä. Moka oli HSn, koska sen linjana ei ole julkaista kuolinkuvia, paitsi MM-saunomisen yhteydessä. Lehden linjassa se oli virhe. Mutta kuvan linkin lisääminen ei ole rikos, linkkejä voi olla missä vaan keskusteluissa. Kuolleen ihmisen kuva ei ole rikos.

Ihmiset ihmettelivät mihin ko. henkilö kuoli ja yksi johtolanka oli poliisillekin kaukomaan lehti, jonka joku sitten linkitti. Hienotunteisuutta vaativat ovat toki oikeassa, kuka haluaisi nähdä sukulaisensa kuolinkuvan noin esillä? Mutta syy ei ole se, että joku linkitti, vaan että joku julkaisi sen kaukana kaukana Suomesta.

Hienotunteisuutta olisi voinut miettiä DVD levittäjä, joka jo tiesi ehkä kuolemasta ja julkaisi perjantaina DVD-version ja nosti osaltaan asiaa julkisuuteen. Kaupalliselle taholle tuo voi olla myös huonoa julkisuutta.

Jos joku narkomaani kuolee ja pääsee uutiseen hänestä saa sanoa että nistille kävi kuten sopi olettaa. Kun kyseessä on pieni julkkis, ja rahallinen elokuvaprojekti taustalla helposti sensuroidaan kritiikit hiljaisiksi sananvapauden nojalla.