Mistä curling-vanhemmuus johtuu??

no toisaalta epävarmuus syntyy myös liian määräilevässä ympäristössä. jos koko ajan laps pelkää tekevänsä väärin yms..

Tuntemani curlaaja on nainen, jonka lapsuus ei ollut kovin onnellinen. Opiskeli sitten psykologiksi ja sai ensimmäisen lapsensa 40 + iässä. Yrittää varmaan välttää traumojen aiheuttamista lapselleen?

Mä ihmettelen vanhempia, jotka ahtavat päivänsä aivan liian täyteen. Työ, omat harrastukset, vapaaehtoistyöt, lasten harrastukset...kaikilla älyttömästi kaikkea. Sitten on pinnat kireällä ja kaikki voi huonosti. Lapsia lahjotaan minkä ehditään ja yritetään vaan jotenkin selvitä päivästä toiseen. Ei osata enää olla perheen kesken, tyhjät ajat pitää täyttää menemisellä.



Allakka käteen ja miettimään uudelleen onko kaikki se meneminen tarpeen. Lapset on niin hetken pieniä, että eikö jotkin omat jutut vaikka voisi odotella parempia aikoja. Eikä niiden lastenkaan tarvitse joka ilta jotain harrastaa.

jotka sopottelevat jotain söpöä samalla kun lapsi kirkuu ja potkii ja käyttäytyy niin huonosti kuin ikinä vain voi (ja monesti vielä aika iso lapsi). Olisivat edes vain hiljaa ja katselisivat sitä lastansa hetken. Jo se, että äiti/isä ei ole hyssyttelemässä, voisi tehota.



Toisaalta kuitenkin haluan erottaa sen, että lapsi saa tehdä joitain päätöksiä, pois tästä curling-käsitteestä. Lapsi ei saa päättää, milloin syö ja mitä syö, ellei ole jokin erikoistapaus. Lasten oikkuja ei noudateta eikä lapsi tee päätöksiä esim. nukkumaanmenosta. Mutta kyllä sille lapselle voi antaa sellaista täysivaltaista perheenjäsenyyden tunnetta esim. kysymällä, mitä haluaisit syödä huomenna ruoaksi. Jos se on jotain toteuttamiskelpoista, voi sitä aivan hyvin noudattaakin. Vanhempi päättää mutta kuuntelee lastaan. Jos lapsi on todella huonokäytöksinen lähes koko ajan, kiukkuaa kaikesta eikä mikään suju ilman taistelua, on ihan ok antaa periksi joissain pienissä jutuissa (laittaako sinisen vai punaisen lippiksen, mennäänkö puistoon pyörällä vai potkulaudalla jne), kunhan ne isot jutut pysyvät vanhemmalla tiukasti lapasessa.

Syyliset vanhemmat jotka on 12 h töissä ja yrittävät sitten epätoivoisesti aikaansaada laatuaikaa jäljelle jäävästä kahdesta tunnista.



Vanhemmat jotka on jumalattoman kunnianhimoisia, ja joilla on selvä visio Emilia-Margaretan kehityksestä, jonka on oltava ainakin kaksi viikkoa muita edellä.



Vanhemmat jotka eivät ole kotonaan oppineet käsittelemään kiukkua ja joille kiukku on vaarallinen asia. Lapsen kiukku vanhempaa kohtaan, vanhemman kiukku lasta kohtaan.

Hän on kauhean hyväntahtoinen ihminen ja miettii liikaa asioita lapsen kannalta. Lapsen (4v.) ei tarvi koskaan viihtyä itsekseen (kokee lapsen tylsistyvän), lapsi saa keskeyttää kaikkien aikuisten puheet ja äidin mielenkiinto siirtyy välittömästi lapseen. Hän saattaa päättää tehdä vaikka ryhtiliikkeen nukkumaanmenoajasta (juu, sekin on ihan oma show:nsa) ja sitten selittää lapselle: "tänään aletaan puoli tuntia aiemmin iltatoimet ja jos hyväksyt sen kiltisti, luen KAKSI iltasatua". Haloo? Eihän tuo lapsi osaa edes vielä kellonaikoja.



Suurin osa tuon ystävän energiasta menee lapsen mahdollisen kiukkuilun torjumiseen. Jos lapsi on minuutin hiljaa, on heti tarjoamassa jotain tai keksimässä yhdessä mukavaa katsottavaa, ettei vaan ehdi tylsistyä tai kitistä. Automatkat menee siinä, että minuutin välein kyselee lapselta jotain: "haluatko keksin?", "onko jano?", "haluatko katsoa DVD:tä?" jne. Ja kun lapsi olisi kerrankin hiljaa ja katselisi maisemia.



Tämän jatkuvan yliyrittämisen vastapainona saa silloin tällöin hirveät kilarit, kun ei vaan jaksa sitä jatkuvaa neuvottelua ja änkyröintiä joka asiasta. Sitten häpeää huutamistaan ja päättää oikein taas "tehdä jotain kivaa yhdessä, kun mä sillai huusin". Lapsihan on jo ihan sekaisin. Yleensä äiti pyörii ympärillä miten vaan ja saa määrätä kaiken. Sitten noin kerran viikossa äiti saa hirveät raivarit ja sitten taas hyvitellään...

Ne, jotka on aina saaneet omilta vanhemmiltaan ihan mitä vain haluavat, milloin haluavat.



Meillä oli tuttavaperhe kylässä ja perheen lapset on kauniisti sanottuna aika kovia kiukuttelemaan=tahtovat kaikkea ja toisaalta heti perään eivät tahdokaan, mutta vanhemmat hyppii pillin tahdissa iloisesti. Aamupalallakaan ei leipä ja murot kelvanneet, niinpä äiti kaivoi repusta paketin suklaapipareja. Pikku-veli paukutti isoa viherhuoneen lasiovea niin että karmit natisivat, johon isä sanoi että jos vielä paukutat niin joudut jäähylle. Lapsi hymyili ja paukautti ja isä vaan mumisi partaansa. Eipä joutunut jäähylle ja sai jatkaa oven läimimistä kunnes puutuin asiaan.