Voiko keskenmeno olla onni?

Minä olen tällä hetkellä onnellinen melkein 3v sitten tapahtuneesta rv9+ keskenmenosta. Se oli toinen raskauteni, esikoinen vietti huoletonta taaperon elämää ymmärtämättä tapahtunutta.



Se oli siihen astisen elämäni surullisin kokemus ja itkin asiaa päivittäin viikkojen ajan. Heti ensimmäisestä ovulaatiosta km:n jälkeen tulin kuitenkin uudelleen raskaaksi. Iloitsin uudesta raskaudesta ja samalla edelleen surin menetettyä vauvaa. Suru loppui sinä päivänä, kun vauvamme syntyi. En voisi kuvitellakaan elämääni ilman tuota keskenmenoa ja sitä, ettei minulla olisi tuota ihanaa, pian 2v lastani. Sillä ilman keskenmenoa, minulla ei olisi juuri tätä kyseistä lasta. Näin oli tarkoitettu, juuri tämä vauva oli meille tarkoitettu ja kuten sanoin, suru ei loppunut uuteen raskauteen vaan vasta syntymään. Ja vaikka olenkin onnellinen, että näin tapahtui, edelleen se pieni kuristava tunne käy kurkussa, kun ajattelin sitä kokemaani surua ja menetystä.



Nyt jälleen elän tähänastisen elämäni suurimmassa surussa, neljäs raskauteni päättyi kuolleen vauvan synnytykseen rv15+ vasta viime viikolla. Tällä kertaa uuden vauvan yrittämistä ei voi saman tien aloittaa, koska myöhäisemmän ajankohdan vuoksi käynnistettiin tarkemmat tutkimukset. Elämästä jaksaa pitää kiinni vai noiden kahden auringon voimalla. Ainut toivoni päästä asian yli on, että taas toivottavasti mahd pian pääsemme yrittämään uutta vauvaa ja toivottavasti saamme sen tällä kertaa syliin asti. En tiedä pääsenkö surun yli koskaan, jos toiveeni uudesta vauvasta ei toteudu.

Itse olen aina tullut helposti raskaaksi (ja toivottavasti myös jatkossakin tulen), enkä edes voi kuvitella heidän tuskaansa, jotka vuosien yrittämisen jälkeen menettävät vauvansa ja uuden raskauden kuulumista voi jälleen joutua odottelemaan.

Minulle oli onni kuulla raskauteni olevan tuulimuna. Takana oli kaksi myöhäistä keskenmenoa 15 ja 25 viikoilla. Lapset olivat todella toivottuja ja menetys suuri. Pari kuukautta viimeisen jälkeen kuulin sairastavani leukemiaa johon rankka lääkitys. Ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi ja paljon muuta vaihtoehtoa ei annettu kuin abortti. Se olisi ollut hirveä asia ja en tiedä olisinko pystynyt sitä tekemään, joten helpotus oli enemmän kuin suuri kun raskaus oli tuulimuna. Meille ei ole enää mahdollista saada vauvaa joten en kyllä varsinaisesti iloitsekaan asiasta.