Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka arvostavat suoraa puhetta ja inhoavat rivien välistä vihjailua?
11.09.2010 |
Minua rassaa hirveästi ihmiset, jotka eivät saa kakistettua asioitaan suoraan. Vihjailevat vain kautta rantain toiveistaan, eivät uskalla ottaa vaikeita asioita puheeksi kuin sivulauseen äänenpainossa jne.
Monesti tajuan, mitä vihjaileva ihminen oikeasti tarkoittaa tai toivoo. Mutta koska vihjailu ärsyttää, jätän tahallaan ymmärtämättä tai ymmärrän tarkoituksella väärin. Ja ihan vain "kostoksi" siitä, ettei asioista voida puhua niiden oikeilla nimillä.
Juu tiedetään, olen tässä asiassa aika epäempaattinen...
Kommentit (16)
En hyväksy ilkeilyä, mutta olen sitä mieltä, että kaikista asioista voi (ja pitäisi) puhua suoraan, rakentavasti ja oikeilla nimillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta suora puhe ei ole oikeutus ilkeydelle. Kyllä asiat pitää suoraankin pystyä kertomaan tavalla joka ei ole tarpeettoman julma. Myöskään holtittomat aggressiiviset tunteenpurkaukset joissa muita syytellään ja itseä nostetaan eivät ole sama asia kuin suora puhe (terveisiä pomolle).
Minusta ap tarkoitti varsinkin joidenkin naisten tapaa saada huomiota, tosin mun ex harrasti tuota myös.
En pidä siitä, että asioista puhutaan niiden "vierestä" ja kuuntelijan tehtäväksi jä sitten nimetä toisen tarve tai asia ja toimia. Jätän myös tahallaan ihmisiä roikkumaan tuollaiseen tilanteeseen enkä pelasta loppuun asti.
Tuollainen puhetapa on hyvin yleinen täällä Lounais-Lapissa enkä voi ulkopaikkakuntalaisena sietää sitä.
Toiseelta inhoan myös ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen tölväistä mitä tahansa "totuuksia" päin naamaa vailla minkäänlaista tajua sosiaalisista säännöistä. Tuollaiset pilaavat mm. työpaikkojen ilmapiiriä
mä oon just tollanen. Mä arvostan suoraa puhetta ja toimin niin itsekin. Oon liian laiska, käyttämään kiertoteitä.
Sen takia mä varmaan tuunkin toimeen miesten kanssa hyvin.
En ole "perusämmä".Elämä on paljon hlepompaa, kun puhuu suoraa.
Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija. Ja se, että puhuu suoraan ei ole välttämättä ilkeyttä, kun ei sano ilkeästi.
Sitäpaitsi mä en ole ap, en pohojalinen, vaan savolainen. :)
samaa mieltä ja mä myös leikin tyhmää enkä tajua mitä yritetään vihjailla,Jos ei pysty suoraan asiaa sanoo ni olkoon,ärsyttävää toi vihjailu ja monesti ihan turhissa asioissa joissa ei luulis olevan mitään vaikeeta sanoa ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen tottunut siihen, että asiat puhutaan suoraan. Tosin Etelä-Suomessa pitkään asuneena olen oppinut muotoilemaan asiat kohteliaammin.
Mielestäni on epäkohteliasta, jos kuulija joutuu arvailemaan ja pohtimaan, että mitäköhän puhuja oikeasti tarkoittaa ja yrittää sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina lipsahtaa jotain totuuksia, vaikka yritän muotoilla kauniisti.
suorasuu olen ja mieluummin sanon asiat suoraan kuin jään mököttämään siihen mököttämiseen en kykenisikään tällä luonteellani.
Olen yrittänyt opetella hienotunteisuutta, koska on niin paljon niitä toisenlaisia ihmisiä jotka eivät suoraa puhetta ymmärrä.
Minusta on aivan oma vika jos joku ei saa asioitaan selvitetyksi jos vain vihjailee jotain epämääräistä ei kai toiset voi olla ajatustenlukijoita, vai pitäisikö olla? Puolisoiden keskenkin on puhuttava suoraan, koska olen huomannut ettei miehet ainakaan ymmärrä kiertelyä ja vihjailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei suora puhe tarkoita ilkeilyä, vaan ärsyttää esimerkiksi ihmiset jotka ei osaa sanoa että haluaisin mennä tuohon ravintolaan tai haluaisin jo mennä kotiin tms. Pitää tentata minne haluat mennä tai päättää asia itse ja sitten kuulla että ei otettu huomioon hänen toiveitaan. Kun ei saanut suutaan auki ...tana!
Pitää olla kohtelias ja tahdikas, mutta suorapuheinen. En tykkää siitä että mieheni kursailee- koko touhu on niin raivostuttavaa että rupean usein lähes ilkeäksi. Tässä tyypillinen keskustelu viikonloppuaamulta:
Minä: -Onko sulla nälkä jo, tahtoisitko aamiaista?
Mies: *vatsa kurisee* -No eeeiii mulla silleen..hmmh, jaksan kyllä odotella...
Minä: -Jaa. No sittenhän mä en laitakaan aamiaista, odotellaan vaan lounaaseen saakka!
Mies: ...*vatsa kurisee uudestaan*
Onko niin hiton vaikeaa saada sitä suutansa auki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteesta.. jos kyseessä on jokin tärkeä asia josta pitäisi puhua tai jokin asia selvästi vaivaa toista, haluan että siitä voisi puhua suoraan, vihjailu ärsyttää. varsinkin jos se vihjailu vain jatkuu eikä missään vaiheessa voi alkaa puhua suoraan.
jos taas tilanne on se, että joku ei esim. pidä minusta, tai on erimieltä jossain tärkeässä asiassa, niin toivon että siitä voisi vihjailla alkuun hienovaraisesti, niin että ehdin itse miettiä asiaa ennen kauheaa rökitystä.
- Oletpa sä läski
-Sun miehes on ihan gorillan näköinen
-Miten voit syödä tota paskaa, oletko vammainen
Tässä esimerkkejä
Fiksu ihminen osaa suodattaa puheitaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuo "jätän tahallaan ymmärtämättä" on minusta todella röyhkeää tietyissä tilanteissa. Jos ei vilpittömästi ymmärrä tai ole ihan varma, niin sitten ei mitään, mutta jos pitää tietyllä äänensävyllä ja ilmeellä höystettynä oikein sanoa, ettei ymmärrä, vaikka oikeasti ymmärtää, niin vähänkö pistää vihaksi. Voisi sitten sen "en ymmärrä" -osuuden jättää kokonaan sanomatta. Sekin kun on juuri tuota suoraan sanomattomuutta.
Sukujuuristako se johtuukin?
Voitteko mitenkään kuvitella miten raastavaa on joskus olla savolaisen kanssa naimisissa??? ;D
Ja sillä on kyllä vissi ero sanooko suoraan mitä on vailla tai mitä on asiaa vai möläytteleekö ohi suunsa mitä sattuu sammakoita. Eikä se toisen pataluhaksi haukkuminenkaan ole sitä suorapuheisuutta, jota tässä kaiketi haetaan...
Just sellanen venkoilu ja vääntäminen jäytää oikein sielua. Siis miten vaikeeta voi olla vaikka päättää haluaako sen kahvin vai eikö halua? Tai tarviiko nyt päästä ulos poikien kanssa vai eikö tarvii? Tai sit jotain muuta vastaavaa sovellettuna missä tilanteessa nyt ikinä ollaankaan. Ja sit kun ei saa mitä haluaa, ni sit ollaan ihan loukkaantuneita. Ja edelleen toinen saa vaan arvailla, että kumminkas se nyt sit olis pitänyt mennä... ARH!
Toinen niskavilloja nostattava kansanryhmä venkoilijoiden ja päättämättömien lisäksi on sit ne, jotka käyttää ensin tuhat ja yksi sivulausetta ennenkun päästään lähellekään itse asiaa. Ja ainakin mä ehdin jo mielessäni rukoilla sata kertaa, että toinen sais kakastua pihalle sen mitä oikeastaan oli sanomassa ja kun niin vihdoin tapahtuu, mä olen jo ehtinyt unohtaa koko jutun juuren. :P
Tai osin nää menee vissiin päällekäin. Meinaan kaikki mun tuntemat ko. ihmisryhmän edustajat tulevat Mikkelistä :D
mutta suora puhe ei ole oikeutus ilkeydelle. Kyllä asiat pitää suoraankin pystyä kertomaan tavalla joka ei ole tarpeettoman julma.
Myöskään holtittomat aggressiiviset tunteenpurkaukset joissa muita syytellään ja itseä nostetaan eivät ole sama asia kuin suora puhe (terveisiä pomolle).