Joko Piritta Hagmanin kotisynnytys on käsitelty?

synnyttikö se siis kotona?

oliko siellä paikalla ammattihenkilökuntaa kätilön lisäksi.



Jutusta kävi ilmi että kyseessä synnytys veteen.



Sekin kiinnostaa tietää miten kaukana lähin sairaala. Tapahtuiko tämä synnytys Pohjois-Amerikassa vai Suomessa.

NHL-kiekkoilija Niklas Hagmanin Piritta-vaimo synnytti tyttärensä kotona, eikä kertonut siitä kuin lähipiirilleen, kirjoittaa Iltalehti lauantaina.



- Se oli suunniteltu kotisynnytys, Piritta Hagman kertoo lehdelle.



Pariskunnalla on 1-vuotias tytär ja 3-vuotias poika.



IS kertoi vuonna 2007, että Hagmanien Lukas-poika syntyi kodinomaisessa "birth centerissä".



- Aluksi tuntui hurjalta, sillä synnytys tapahtuu ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Mitä enemmän tutustuin aiheeseen, sitä oikeammalta se tuntui. Halusin myös kokea vesisynnytyksen, Piritta kertoi tuolloin IS:lle.



Iltalehden mukaan ajatus kotisynnytyksestä ei ollut hetken mielijohde. Sitä edelsi laaja taustatyö.



- Kotisynnytys on yhtä turvallinen vaihtoehto kuin muutkin, jos synnyttäjä täyttää kriteerit ja on matalan riskin synnyttäjä, Hagman sanoo Iltalehdessä.

Vaikka kuinka olisi "matalan riskin synnyttäjä", niin jos jotain odottamatonta sattuu, niin eikös nyt sairaala ole huomattavasti turvallisempi paikka.



Juuri muutama päivä sitten "matalan riskin synnyttäjä" -kaverini, joka synnytti toisen lapsensa joutui hätäsektioon, koska hoitovirheen takia vasta synnytyksen ollessa käynnissä, huomattiin sikiön väärä asento. En sitten tiedä, mitä olisi käynyt kotioloissa.



Itekin kannatan kyllä kaikkea mahd. luonnollista, mutta jotenkin tällaiessa toiminnassa musta on aina kyse enemmän kuin ainakaan vauvan edusta, niin äidin tarve jonkinlaiseen "elämysseikkailuun". Kyllä kotisynnytys varmaan onnistuessaan on jotenkin hienompi ja ainutlaatuisempi elämys, jota on mukava hehkuttaa kavereille ja lehdissä jälkeenpäin, mutta mun on vaikea hyväksyä sitä, että tällaista elämysmatkailua harrastetaan vauvan turvallisuuden kustannuksella.

Vaikka kuinka olisi "matalan riskin synnyttäjä", niin jos jotain odottamatonta sattuu, niin eikös nyt sairaala ole huomattavasti turvallisempi paikka.

Juuri muutama päivä sitten "matalan riskin synnyttäjä" -kaverini, joka synnytti toisen lapsensa joutui hätäsektioon, koska hoitovirheen takia vasta synnytyksen ollessa käynnissä, huomattiin sikiön väärä asento. En sitten tiedä, mitä olisi käynyt kotioloissa.

Itekin kannatan kyllä kaikkea mahd. luonnollista, mutta jotenkin tällaiessa toiminnassa musta on aina kyse enemmän kuin ainakaan vauvan edusta, niin äidin tarve jonkinlaiseen "elämysseikkailuun". Kyllä kotisynnytys varmaan onnistuessaan on jotenkin hienompi ja ainutlaatuisempi elämys, jota on mukava hehkuttaa kavereille ja lehdissä jälkeenpäin, mutta mun on vaikea hyväksyä sitä, että tällaista elämysmatkailua harrastetaan vauvan turvallisuuden kustannuksella.

ihan samalla lailla riskejä, mutta ne on vaan helpompi ulkoistaa itsestä, kuin kotisynnytyksen riskit. Jos sairaalassa sattuu jotain, voi aina sanoa, että vika oli lääkärin tai kätilön tai vaikka siivoojan, vaikka se on ihan samalla lailla ollut oma valinta mennä sairaalaan synnyttämään.

Onhan tämäkin palsta täynnä mammoja, jotka lähtee synnytykseen "avoimin mielin", toisin sanoen ottamatta yhtään mistään selvää etukäteen, ainoana intressinä torpata kroppansa niin tunnottomaksi kuin pystyy synnytyksen ajaksi. Sehän se vasta hienoa onkin, ja lapselle turvallista, eikö niin?

jotka liittyvät nimen omaan sairaalasynnytkseen ja joita ei ole kotisynnytyksessä.



Tai riskit lienevät synnytyksissä samat, oli missä oli, mutta sairaalassa on esim. leikkausvalmius, mitä kotona ei ole. Eikös näin?

Vaikka kuinka olisi "matalan riskin synnyttäjä", niin jos jotain odottamatonta sattuu, niin eikös nyt sairaala ole huomattavasti turvallisempi paikka. Juuri muutama päivä sitten "matalan riskin synnyttäjä" -kaverini, joka synnytti toisen lapsensa joutui hätäsektioon, koska hoitovirheen takia vasta synnytyksen ollessa käynnissä, huomattiin sikiön väärä asento. En sitten tiedä, mitä olisi käynyt kotioloissa. Itekin kannatan kyllä kaikkea mahd. luonnollista, mutta jotenkin tällaiessa toiminnassa musta on aina kyse enemmän kuin ainakaan vauvan edusta, niin äidin tarve jonkinlaiseen "elämysseikkailuun". Kyllä kotisynnytys varmaan onnistuessaan on jotenkin hienompi ja ainutlaatuisempi elämys, jota on mukava hehkuttaa kavereille ja lehdissä jälkeenpäin, mutta mun on vaikea hyväksyä sitä, että tällaista elämysmatkailua harrastetaan vauvan turvallisuuden kustannuksella.

ihan samalla lailla riskejä, mutta ne on vaan helpompi ulkoistaa itsestä, kuin kotisynnytyksen riskit. Jos sairaalassa sattuu jotain, voi aina sanoa, että vika oli lääkärin tai kätilön tai vaikka siivoojan, vaikka se on ihan samalla lailla ollut oma valinta mennä sairaalaan synnyttämään. Onhan tämäkin palsta täynnä mammoja, jotka lähtee synnytykseen "avoimin mielin", toisin sanoen ottamatta yhtään mistään selvää etukäteen, ainoana intressinä torpata kroppansa niin tunnottomaksi kuin pystyy synnytyksen ajaksi. Sehän se vasta hienoa onkin, ja lapselle turvallista, eikö niin?

mutta kai itsekin tajuat mikä ero on olla valmiiksi sairaalassa vaikka sydänvikaisen lapsen kanssa kuin kotona josta matkaa sairaalalle 15 minuuttia? Tai hapenpuutteesta kärsivän? Tai sitä hätäsektiota tarvitsevan. Kaikki sairaalassa synnyttävät eivät ota kivunlievitykseen lääkkeitä.

vaikka se on ihan samalla lailla ollut oma valinta mennä sairaalaan synnyttämään.

että kaikki olisi kotisynnytyksessä mennyt hyvin, jos sairaalassakin oltiin hätää kärsimässä?

Muistakaapas nyt mammat ensi alkuun, että suomessa ei suinkaan jokainen nainen synnytä suuressa sairaalassa, jossa on ympäri vuorokauden valmiudet esim. hätäsektioihin. Monessa pienessä sairaalassa se leikkaava lääkäri päivystää kotonaan, ja sielläkin menee ihan varmasti se vartti ennen kuin leikkausvalmius saavutetaan.



Samoin on äärimmäisen harvinaista, että tulee niin äkillinen hätä, että vauva on saatava minuuteissa pihalle, kyllä ne tilanteet pääsääntöisesti kehittyy hitaammin, ja kotisynnytyksessä kaikkeen poikkeavaan reagoidaan huomattavasti herkemmin kuin sairaalassa. Kotisynnytyksessä myös kätilö on koko ajan paikalla hoitamassa sitä yhtä synnytystä, eikä kuten sairaalassa, jossa ruuhka-aikaan yksi kätilö hoitaa montaa synnytystä kerralla jaksamisensa rajoilla.



Ja sitten siitä, miten kotona voisi mennä paremmin kuin sairaalassa, no ihan ensimmäisenä tulee mieleen bakteerit. Joka ikinen vuosi liuta vastasyntyneitä sairastuu sairaalassa rs-virukseen, sairaalabakteereihin jne. Tätä ei juurikaan tapahdu kotioloissa. Samoin koko vauvan suoliston bakteerikanta muodostuu koko elinikää ajatellen terveemmäksi, jos ensimmäinen bakteerialtistus tapahtuu kotioloissa, eikä sairaalassa.



Lisäksi jos äiti ajattelee synnyttävänsä kotona, hän on motivoitunut synnyttämään ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, joka hyvin usein johtaa toimenpidekierteeseen. Mitä enemmän synnytykseen puututaan, sitä enemmän siihen joudutaan puuttumaan, ja se yleensä sujuu kotisynnytyksissä/suunnitelluissa luomusynnytyksissä paremmin. HArvemmin tarvitaan imukuppeja ja sektioita, kun ei olla esim. nukuttu epiduraalin kanssa, ja siinä samalla vauva on joutunut virheasentoon, kun äidin tuntemukset eivät ole ohjanneet äitiä pysymään jalkeillaan, jotta vauva olisi päässyt parempaan asentoon synnytyskanavaan.



Lopuksi, mä en ole synnyttänyt kotona, enkä varmaan tule synnyttämäänkään, koska lapseni tuppaavat syntymään ennen aikojaan. Mä en kuitenkaan tuomitse sitä ollenkaan, vaan näen sen ihan hyvänä vaihtoehtona synnyttää turvallisesti. Niitä esikoisperätilakaksosten kotisynnytyksiä en ymmärrä alkuunkaan, mutta sen varmaan tajuaa jokainen, että siinä ei ihan terve ihminen ole ollut kyseessä.

Niitä esikoisperätilakaksosten kotisynnytyksiä en ymmärrä alkuunkaan, mutta sen varmaan tajuaa jokainen, että siinä ei ihan terve ihminen ole ollut kyseessä.

Tämä vähän särähti korvaan. Eikös ongelmana ollut se, että äiti olisi sairaalassa pakotettu sektioon, eli häntä ei olisi kuunneltu lainkaan? Voi hyvin olla, että lapset olisivat selvinneet myös alatiesynnytyksestä, jos kolmikkoa olisi autettu asianmukaisesti.

Lisäksi mielenterveysongelmiakin voidaan hoitaa. Vähättely, sivuuttaminen ja pakottaminen eivät yleensä auta...

Joku halusi esimerkkejä ongelmista, joita voi tulla sairaalassa, mutta ei kotona:

- Kuutossynnyttäjälle jouduttiin napanuoran esiinluiskahduksen takia tekemään hätäsektio. Olipa satumainen onni, ettei hän sattunut synnyttämään kotona - vai? Itse asiassa hätätilanne aiheutui sairaalarutiineista: synnytystä haluttiin kiireen vuoksi hiukan nopeuttaa (vaikka se sujui vauhdilla) ja kalvot puhkaistiin. Monisynnyttäjällähän vauvan pää ei välttämättä kiinnity ollenkaan ennen kuin synnytyksen aikana, eikä kalvoja saisi silloin missään tapauksessa puhkaista juuri napanuoran esiinluiskahdusvaaran vuoksi!!! Kotona olisi odoteltu rauhassa eikä olisi otettu riskiä. (Todellinen esimerkki muutaman vuoden takaisesta KaksPlus-lehdestä.)

- Vauva sai kohdussa tulehduksen ja joutui heti syntymänsä jälkeen useiksi viikoiksi tehohoitoon. Jälleen satumainen onni, ettei hän sattunut syntymään kotona - vai? Itse asiassa kohtuun joutui sisätutkimusten yhteydessä sairaalabakteeri; kotona vastaavaa ei olisi sattunut, koska vauvaa vastassa on tuttu bakteerikanta. Samaan aikaan kotona syntynyt naapurin vauva sai elämälleen terveen alun. (Todellinen esimerkki omasta ja naapurin rouvan synnytyksestä.)



Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!

http://p1.foorumi.info/kotona/

ei anneta synnyttää alateitse, ei vaikka kuinka äiti vaatisi.

Niitä esikoisperätilakaksosten kotisynnytyksiä en ymmärrä alkuunkaan, mutta sen varmaan tajuaa jokainen, että siinä ei ihan terve ihminen ole ollut kyseessä.

Tämä vähän särähti korvaan. Eikös ongelmana ollut se, että äiti olisi sairaalassa pakotettu sektioon, eli häntä ei olisi kuunneltu lainkaan? Voi hyvin olla, että lapset olisivat selvinneet myös alatiesynnytyksestä, jos kolmikkoa olisi autettu asianmukaisesti.

Lisäksi mielenterveysongelmiakin voidaan hoitaa. Vähättely, sivuuttaminen ja pakottaminen eivät yleensä auta...

tiedä miksi, mutta vuosi vuodelta alkanut ärsyttää enemmän tämä rouva Hagman. Pidin hänestä niin paljon vielä silloin kun oli missi. Jotenkin niin itsetietoinen koko ajan. Juu tiedämme heidän perheestään kaiken tarpeellisen mm. imetti esikoistaan kaksivuotiaaksi (ällöttää jotenkin myös tämä), nukkuvat koko perhe isossa perhepedissä ja nyt tämä synnytys =) Saman huomion olen tehnyt mm. Sirpa Selänteestä, joka vielä muutama vuosi sitten vaikutti varsin mukavalta ja fiksulta