Lapset & musiikkiharrastus

Isompi aloitti musiikkiopistossa 6-vuotiaana. Pikkusiskokin innostui ja aloitti 3-vuotiaana Suzuki-opettajalla. Tykkäävät.

alkoi soittoharrastuskin, sitä ennen muskarin valmennuksessa ja muskarissa. Rummunsoiton aloitti, myönnän jonkin verran ohjailleeni.



Nuorempi lapsi tulee varmaan menemään samaa rataa, mikäli läpäisee pääsykokeet.

Mutta en ymmärrä, miksi opettaja loukkaantuisi, jos asiallisesti asiasta kyselet. Esimerkiksi kysyt miten lapsen soittotekniikkaa voisi parantaa, koska olet huomannut, että jotkut asiat ovat vaikeita. Osaisiko opettaja suositella sopivia harjoitteita? Luulisi opettajan tuohon tarttuvan ihan asiallisesti. Sitten jos sanoo, ettei tekniikalla ole valiä, niin ehkä tosiaan harkitsisin opettajan vaihtoa. Samoin kyllä ehkä tekisin, jos tosiaan tuntuu, ettei opettajan kanssa voi keskustella. Eri opettajilla on erilaiset painotukset ja mahdotontahan opettajan on teidän vanhempienkaan toiveita tietää, jos ette niitä ilmaise. Kritisoinnin unohtaisin, mutta toki asiallisesti voi kysellä ja keskustella.

Juu ymmärrän kyllä että voi innostus lopahtaa jos PELKÄSTÄÄN asteikkoja/etydejä soitetaan, mutta itse kun olen saanut tasokasta opetusta lapsena, niin ne opit on ja pysyy mielessä ja kun tämä opettaja vetää vähän sinne päin ja suunnilleen ja niin eri tavalla, niin tunnen ettei se ole oikein. Mielestäni kivojen kappaleiden rinnalla kuuluisi olla etydit ja asteikot jne, mutta toki opetustapoja on monia ja ei varmasti ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa. Ongelma on se, ettei tälle opettajalle uskalla mainita asiasta. Koen etten voi kritisoida hänen tapaansa opettaa, koska kuitenkin hän on se ammattilainen, enkä itse. Kovasti mietityttää, että jotain menee nyt niin väärin, että hankala korjata myöhemmin.

Ette usko kuinka naurattaa nää äidit jotka ohjeistaa opea miten omaa pupua pitäisi opettaa.Ja ammattilaisella tarkoitan koulut käynyttä, opettamisesta kiinnostunutta henkilöä.

Ihan itse halusivat, ovat innostuneita. Konservatoriossa soittavat, on hyvät opettajat ja oppivat tosi nopeasti. Ensin vierastin hiukan sitä kun konservatorio on jonkin verran "tavoitteellinen" heti pienillä, mutta liikaa paineita ei ole tullut ja toisaalta jos vaan soitellaan, niin innostus lopahtaa nopeasti. Olen tosi iloinen että lapseni innostuivat, on ihanaa kun kotona soitetaan.

Ette usko kuinka naurattaa nää äidit jotka ohjeistaa opea miten omaa pupua pitäisi opettaa.Ja ammattilaisella tarkoitan koulut käynyttä, opettamisesta kiinnostunutta henkilöä.

Tässä tulee nyt äärimmäisen epämusikaalisen ammattilaisen näkökulmaa: olen sellaisessa asemassa, että järjestän noita musiikkikursseja lapsille.

Jos vanhemmat eivät uskalla itse opettajaa puhutella pupusensa opetuksesta, ottakaa yhteyttä sen oppilaitoksen rehtoriin tai muuhun vastuuhenkilöön. Hän voi sitten keskustella puolestanne opettajan kanssa siitä, miten oppilaiden erilaiset tavoitteet huomioidaan.

Totta on, että varsinkin kansalaisopistoissa soitonpetuksen taso on lievästi ilmaistuna vaihtelevaa, alkaen itseoppineista luokanopettajien sijaisista rautaisiin kansainvälisen tason ammattilaisiin. Tiedän, meilläkin on molempia.

Nuorimmat soittajat voivat aloittaa soittoharjoitukset suoraan muskarissa, enemmän tai vähemmän leikkinä, ja kyllä alle kouluikäisiä on näkynyt olevan jopa meidän konserteissa esiintymässä.

vanhempi poika aloitti pianotunnit 7-vuotiaana ja nuorempi viuluopinnot 5-vuotiaana. Molemmilla ihan oma soitinvalinta ja innostus. Intoa on riittänyt molemmilla nyt 8 vuotta ja ovat jo melkoisen taitavia. Myös yhteissoitto on lisääntynyt taitojen karttumisen myötä ja pojat käyvät satunnaisesti tienaamassa taskurahaa soittokeikoilla. Intoa riittää niin paljon, että kesälläkin pitää päästä soittoleirille : ))

Meillä kesällä 6 vuotta täyttävä tyttö haki nyt ekaa kertaa musiikkiopistoon. Musiikki on kiinnostanut, vaikka valitsikin nuorempana baletin ennen muskaria. Ollaan miehen kanssa molemmat muusikoita, joten musiikki on meillä kotona vahvasti läsnä. (Itse tosin en soita tällä hetkellä työkseni.)



Soitinhaave on viimeisen vuoden aikana vaihtunut monta kertaa ja se vähän pisti miettimään sitä, onko tyttö vielä valmis soittotunneille. No haettiin ja valintakoepäivänä sai vielä kokeilla soittimia, mistä sitten tyttö sen päivän fiiliksen perusteella sanoi suosikkinsa.



Päädyttiin hakemaan vaikkei selkeää suosikkisoitinta ollutkaan, koska tyttö on sitä toivonut. Ja tietty meidän vanhempien mielestä musiikki on tosi kiva harrastus.



Ja aikoinaan munkin syy aloittaa pianon soitto oli se, että mä halusin koska mun siskokin soitti pianoa. Eli ei kai siihen niin suurta syytä tarvitse olla. Ja soitintakin voi myöhemmin vaihtaa, jos siltä tuntuu.

Meillä tyttö aloitti musiikkiharrastuksen 7vuotiaana. 2vuotta soittoa takana ja nyt alkaa olla mitta täynnä opettajan päämäärättömyyden vuoksi. Annetaan vaan uusia vaikeita kappaleita eikä tekniikkaan paneuduta asteikkojen ja etydeiden voimin. Lapsi osoittautunut lahjakkaaksi ja omaksuu nopeasti, mutta pelkään mitä tästä tulee, kun opettajan "laiskuus" alkaa näkyä nyt tuloksissa. Vaikeat kappaleet ei suju täysin koska tekniikassa on puutteita. Lapsi kärsivällisesti harjoittelee ja hänellä selvästi sisäinen palo soittamiseen. Nyt mietitty opettajan vaihtoa, jotta lapsi saisi mahdollisimman hyvän opetuksen. Mietityttää vaan, miten ilmaista asia ks.opettajalle. Pitääkö vaan olla rohkea ja ajatella lapsen parasta eikä opettajaa? Vai onko tässä itse liian vaativa? Mielipiteitä kiitos :)

Oho, kirjoitin "etydeiden" :D:D korjaan "etydien"...

käyvät pianotunneilla, toinen soittaa lisäksi kitaraa ja toinen ottaa laulutunteja. Ovat aloittaneet n. 6-vuotiaina, sitä ennen isänsä opettanut vähän alkeita. Instrumentit tuli vähän sen mukaan että ne on meillä kotona, olisivat kyllä saaneet valita muunkin soittimen.

Naurattaa varmaan joo, mutta en tietenkään ole mitään mennyt neuvomaan. Osaan nyt suuni pitää kiinni :D Eikä tarkoitus olisikaan neuvoa vaan ehkä ilmaisin väärin... tarkoitin sitä, että olis mukava kysellä että mitkä tavoitteet tällä opettajalla on. Jotenkin hajamielistä touhua, kun puhui talvella esim.kurssitutkinnon suorittamisesta ja sitten ei enää maininnutkaan sanallakaan koko asiasta, vaikka se olis pitänyt nyt ennen kesälomaa suorittaa. Myöskin se ihmetyttää, että laittaa lapsen esittämään konsertissa kappaletta, jota lapsi ei ole ehtinyt tarpeeksi harjoitella. Helpot kappaleet tosin menis noinkin, mutta pitkät kappaleet ja haastavammat hiukan eri asia. No, tulipahan vuodatettua. Varmaan pitäs rakentavasti kysellä, mutta joskus kun jotain olen täysin asiallisesti kysynyt, olen kokenut että tää ope ottaa sen "loukkauksena", tai sitten tulkitsen väärin.



Tottakai ollaan osittain hyvinkin tyytyväisiä, mutta tietyt asiat rassaa mieltä. Ja ymmärrän senkin, että opettajan työ todellakin vaatii kärsivällisyyttä ja ei se mitään helppoa varmasti ole. Parhaansa varmasti kukin tekee.



Pitää nyt katella miten edetään.

ja aloitusiät on vaihdelleen 3-5 v. Opettajai on hyvin erilaisia, kaikkien kanssa ei ole lapsen kemiat kohdanneet ja kaksi opettajavaihdostakin ollaan vuosien varrella tehty. ja sitten on niitä aarteita opettajina joiden takia ajetaan lähimusiikkiopistoa kauemmas saamaan opetusta.



Lapset ovat maineikkaassa opistossa, jossa opetus on hyvin tavoitteellista ja se näkyy myös oppimistuloksissa. 12-v sai nyt erinomaisilla arvosanoilla suoritettua perustason päästötodistuksen (eli 3-tason tutkinnon ja teoriat)



Opiston orkesterit on suomen huippuja.



Mutta minäkään en kyllä pakota lapsiani sinne, toki kotiharjoitteluun joutuu kehottamaan. Ei lapsikaan saa onnistumisen kokemuksia jos ei yhtään harjoittele.

Aloittivat soittamisen samaan aikaan kun menivät musiikkiluokalle, eli 3. luokan syksyllä.



Molemmat soittavat puhallisoittimia ja vanhempi, 13-vuotias soittaa omien soittotuntien lisäksi koulunsa sinfoniaorkesterissa, musiikkiopiston puhallinorkesterissa sekä pop&jazz -puolen bändissä. Nuorempi soittaa musiikkiopiston puhallinorkesterissa.



Harjoituksia siis on varsinkin vanhemmalla monena iltana viikossa ja koulussakin, mutta hän tykkää soittamisesta eikä ole koskaan valittanut harjoitusten määrästä. Sen sijaan me vanhemmat ollaan silloin tällöin vähän puhki, kun varsinkin näin keväällä ja joulun alla on runsaasti esiintymisiä harjoitusten lisäksi. Mutta mitäpä sitä ei lastensa vuoksi tekisi :-)



Molemmilla sujuu koulu todella hyvin, ja uskon soittoharrastuksen tukevan koulumenestystä.

yksityisellä, musiikkiopistoonkin pääsin mutta kuitenkin piti valita muu soitin koska pianonsoittajia oli liikaa vaikka olisin nimenomaan halunnut soittaa pianoa. Totesin että olisi pitänyt aloittaa musiikkiopistossa aikaisemmin.. Meillä lapset kävivät muskarissa mutta eivät sitten halunneetkaan jatkaa soitonopiskelua vaan valitsivat ihan muita harrastuksia.

Menee syksyllä eskarin. Menee sellaiseen viuluharjoitusryhmään. Soittakoon siellä vuoden ja katsotaan sitten.



On puhunut myös, että haluaisi soittaa kitaraa. Ei siis oikein tiedä, mitä haluaisi. Kitaran ehtii aloittamaan myöhemmin, samoin kuin puhaltimet. Katsellaan nyt tämä vuosi, että miten lähtee menemään ja päätetään sitten jatkosta.



Itse olen soittanut pianoa ja sekä siskollani että veljelläni on ollut eri instrumentit.

Sinulle jonka 5 lasta maineikkaassa opistossa. Kiitos viestistä. Käsitin, että ymmärsit hyvin pointtini ja arvostat itsekin tasokasta opetusta. Olisin valmis tekemään juuri saman, vaihtaa vaikka eri paikkakunnalle, jos vaan uskaltaisin sen tehdä. Joskus kun olen jollekin kaverille maininnut asiasta,olen kokenut, että ajattelen ihan väärin ja tunnen itseni ihan tyhmäksi kun vaadin moista, vaikka kysehän on siitä, että haluamme maksavina asiakkaina lapsellemme parasta mahdollista opetusta. Saahan sitä muutkin jotka haluavat. Vielä kun kyseessä on todellakin lahjakas lapsi, ei vain meidän vanhempien mielestä! Koulumenestyskin on kympin luokkaa. Nyt vaan ei enää kerkeä hakemaan mihinkään toiseen oppilaitokseen, vaan vuosi ainakin jatkaa samalla tavalla tai sitten kysellä yksityistunteja toiselta opettajalta. Kummin sitten parempi. En tiedä.

Nyt vaan ei enää kerkeä hakemaan mihinkään toiseen oppilaitokseen, vaan vuosi ainakin jatkaa samalla tavalla tai sitten kysellä yksityistunteja toiselta opettajalta. Kummin sitten parempi. En tiedä.

Oletan, että olet se aikaisempi pianistin vanhempi. Eihän sitä tarvitse mitenkään opettajaa arvostella, vaan ihan vain kysyä tyyliin "minä olen ollut vähän huolissani, kun minusta näyttää siltä, että A ei osaa sitä ja sitä oikein kunnolla. Mitä sinä ajattelet tästä asiasta?"

Niin, ja minä tunnen aikuisia, jotka ovat opiskelleet maineikkaassa musiikkiopistossa, jonka orkesterit ovat huipputasoa. En tiedä, onko se viiden lapsen äidin lasten opisto, mutta kovasti kuulostaa tutulta. Jotkut tuon opiston kasvatit ovat kyllä menestyneet loistavasti. Mutta tiedän myös henkilöitä, jotka vielä aikuisenakin näkevät painajaisia musiikkiopistoaikaisista viulutunneista. Ja tiedän henkilöitä, jotka ovat saaneet osakseen todella törkeää kohtelua sen huippuorkesterin kapellimestarilta. Jos omat lapseni opiskelisivat tuossa opistossa, seuraisin todella tarkasti, mitä siellä tapahtuu. Olen ihan tyytyväinen siihen, että omat lapseni ovat paljon vähemmän maineikkaassa musiikkiopistossa, jonka opettajat suhtautuvat lapsiin ystävällisesti ja antavat aina palautettakin niin, että ensin kehuvat pitkään soiton hyviä asioita ja vasta sitten antavat parannusehdotuksia.

(Väärinkäsitysten välttämiseksi: en missään nimessä vihjaa mihinkään seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai sen tapaiseenkaan, vaan vain siihen, että lapsille olla todella tylyjä ja ilkeitä.)

Jos lapsesi suorittaa ensi vuonna kurssitutkinnon, niin kyllä silloin opettaja joutuu ihan pakostakin ottamaan ohjelmistoon myös niitä asteikkoja ja etydeitä. Ilman niitä ei kurssitutkintoa voi suorittaa.

joka aloitti neljännellä soittoharrastuksen ja nyt ysillä ja harrastus jatkuu edelleen.



Suorittaa tänä keväänä 3/3 tutkinnon, osa tutkinnosta on jo suoritettu. Eilen oli jossain teoriakokeessa.



Kannattaa heti alussa ottaa myös teoriatunnit mukaan ei vaan pelkkää soittamista varsinkin jos lapsi on jo kouluikäinen.



Soitinvalinnan on lapsi itse tehnyt. Kerran on vaihtunut, vaihtoi instrumentin ensimmäisen vuoden jälkeen.